Tuossa aiemmin kyseltiin toimeentulosta ja varallisuudesta. Mutta mitenkäs sitten jos pariskunnalla on hyvin erilaiset tulot? Pitkässä vakiintuneessa parisuhteessahan nämä raha-asiat pystytään(tai ainakin pitäisi pystyä) sumplimaan tavalla tai toisella.
Mutta seurustelun alkuvaiheessa huomattavat tuloerot saattavat aiheuttaa ongelmia. Kumman budjetin mukaan toimitaan? Pystyykö "vakavaraisempi" sopeutumaan siihen ,että ei matkustellakaan joka toinen kuukausi Pariisiin tai Lontooseen? Tunteeko "köyhä" osapuoli häpeää siitä, ettei pysty kustantamaan kaikkia mahdollisia kivoja ideoita? Miten suhtautua siihen ,että varakkaampi osapuoli kustantaa joitain asioita (esim. maksaa ravintolassa, ostaa leffaliput)? Jääkö köyhempi ns. kiitollisuuden velkaan?
Itse olen tavannut itseäni huomattavasti varakkaammman naisen ja "juttu" näyttää hieman jopa etenevän, joten nämä asiat mietityttää. Onko kellään kokemuksia asiasta? Nimenomaan seurustelun alkuvaihetta koskien? Pitkät parisuhteet ja mahdolliset yhteiset pankkitilit ja asuntolainat ovat sitten ihan toinen juttu...
Mutta seurustelun alkuvaiheessa huomattavat tuloerot saattavat aiheuttaa ongelmia. Kumman budjetin mukaan toimitaan? Pystyykö "vakavaraisempi" sopeutumaan siihen ,että ei matkustellakaan joka toinen kuukausi Pariisiin tai Lontooseen? Tunteeko "köyhä" osapuoli häpeää siitä, ettei pysty kustantamaan kaikkia mahdollisia kivoja ideoita? Miten suhtautua siihen ,että varakkaampi osapuoli kustantaa joitain asioita (esim. maksaa ravintolassa, ostaa leffaliput)? Jääkö köyhempi ns. kiitollisuuden velkaan?
Itse olen tavannut itseäni huomattavasti varakkaammman naisen ja "juttu" näyttää hieman jopa etenevän, joten nämä asiat mietityttää. Onko kellään kokemuksia asiasta? Nimenomaan seurustelun alkuvaihetta koskien? Pitkät parisuhteet ja mahdolliset yhteiset pankkitilit ja asuntolainat ovat sitten ihan toinen juttu...
Vastaukset 24
Vanhimmat
että asennekysymys enemmänkin. Itselläni tuo rahatilanne on hyvin vaihteleva. Viimeksi kun olin suhteessa häiritsi oma rahattomuuteni, vaikka yritin olla tekemättä asiasta numeroa. En tiedä kokiko tämä naiseni sitten että olisin ollut jotenkin pihi kun en pystynyt tarjoamaan hänelle tai ostamaan tavaroita. Kun välillä minulla kuitenkin on hyvä rahatilanne ja silloin elän rennosti ja ostelen asioita ja tarjoan muillekin. Nyt kun taas on rahaa ei ole naista. Mutta ehkäpä rahalla kohennan ulkomuotoani ja saan naisen. *toiveikas* :)
Minua ei haittaa se onko toisella rahaa vai ei, riippuu siitä miten hän asiaan asennoituu. Raha-asioista ruikuttaminen ja kateus ja nöyristely kyllä ärsyttää, joten jos rahaton suhtautuisi noin, niin en varmaankaan seurassa kauan viihtyisi.
Näin minäkin luulisin asian olevan. Raha-asioiden vaikutus riippuu pitkälti siitä, miten ihmiset suhtautuvat rahaan. Toisille se on hyvinkin tärkeää, ovat valmiita tekemään mitä vain saadakseen hyvän taloudellisen aseman ja myös pitääkseen sen, toisille taas ei. Toiset ovat hyvin anteliaita, eivät välitä rahasta hirveästi, riippumatta siitä onko sitä vaiko ei, toiset taas pihistelevät ja tinkaavat kaikesta.
En osaa sen enempää ihannoida sen enempää rikkautta kuin köyhyyttäkään. Minusta tärkeintä olisi vain elää ja pystyä elämään niin, että raha ei liikaa ohjailisi elämänkulkua. Vähävaraisuudessa ei ole mitään hävettävää sen enempää kuin siinä, että on varakas. Nolompaa minusta on juuri se, että annetaan rahalle vähän liian suuri itseisarvo; suuntaan tai toiseen. Myötähäpeä on suurimmillaan, kun joku tosissaan luulee keräävänsä jotain kunniaa pelkästään sillä, että on rikas. Vielä 2000-luvullakin niitä löytyy.
Tottakai rahan täydellinen puute vaikuttaa elämiseen hyvinkin raskaasti ja silloin rahalla on valtava merkitys. Mutta jos puhutaan nyt keskivertosuomalaisesta, jolla jonkinasteinen toimeentulo on aina turvattu.
Itse olen niitä, joille raha merkitsee vain välttämätöntä pahaa elämässä, aivan sama onko sitä enemmän tai vähemmän. Rahatilanteeni on vaihdellut elämässäni, nyt se on hiukan heikompi mutta en usko, että tämä on pysyvää. Kaikki riippuu siitä mitä itse tulen tekemään, mitä valitsen. Olen kuitenkin koko aikuisikäni valinnut asioita sisällön perusteella, en rahan ja siksi myös taloudellinen tilannekin vaihtelee. Se on hinta, jonka valinnan vapaudesta joutuu maksamaan, ei haittaa minua.
Tämä melko löyhä asenteeni rahaan ja omaisuuteen on toisinaan vaikuttanut suhteissani. Se ei ole johtunut rikkaudesta ja köyhyydestä vaan nimenomaan asenteesta aineellisiin asioihin. En ole suostunut valitsemaan joitain asioita vain siksi, että pääsisin vaikkapa bändin keikalle Berliiniin tyttöystävän kanssa. Se taas on aiheuttanut hirveää polemiikkia. Sitten taas minun ilmaiset huvini eivät ole kelvanneet sille, joka on tottunut ostamaan rahalla. Eli jos yhteen osuu ihminen, jolle aineelliset arvot ovat hyvin tärkeitä ja ihminen, jolle ei niin tärkeitä, metsään saatetaan mennä, riippumatta siitä mikä on varsinainen tulojako.
Onhan se vaan niin et jos toisella vaan on rahaa ja hän on sitä tottunut myös käyttämään, niin aina tulee vaikeuksia ensihuuman jälkeen.
Suuressa huumassa sitä on "rikaskin" suuripiirteinen, mut auta armias kun tulee se paha päivä eteen ni "minä olen maksanut kaikki" on ihan yleistä kuultavaa.
Olen muuten kokenut jutun niin että ensin olin itse se varattomampi ja myöhemmin toisin päin. Ja täytyy myöntää et heti kun tuli puhetta mun tuhlailusta oli helppo heittää et kuka maksaa, vaikka oikeesti en rahasta niin välitäkään.
Sulle vinkiksi. Älä anna ihan kaikkea maksaa, vaikka hän haluaisikin, vaan pidä huoli ettei tuu mitään turhia sanomisia myöhemmin. Parisuhteen vakiinnuttua(toivottavasti niin käy) ei oo enää väliä kuka maksaa.
Parisuhteessa räpätetään rahasta kuitenki ;)
Eikö tällä palstalla olekin kirjoittelu vähentynyt jonkin verran muuten? Kukaan muu huomannut?
Ap-viestiin: Jaa... ei kyllä ole kokemusta käytännön raha-asioista tuon suhteen...
että täältä jotkut ovat vimmalla ajaneet pois biseksuaalit, miespuoliset kirjoittelija, oikeinkirjoitustaidottomat jne...
Tai sitten vaan ihmiset ei jaksa istua koneen ääressä, kun aurinko paistaa.
syy on tuossa ensimmäisessä kappaleessa. Hätistely toimii ;( Bi-palsta puolestaan on vilkastunut.
No kutsuuhan aurinkokin tietysti...
Ehkä ihmisillä on juhlapyhinä muuta (parempaa?) tekemistä kuin notkua netissä?
mutta hiljentyminen kyllä tapahtui ennen Vappua. Vapun valmistelua kenties?
No, samapa se.
että raha antaa valtaa, kuten muutamat muutkin seikat (ulkonäkö, äly jne). Ja sitä valtaa voi sitten käyttää oikein tai väärin. Varsinkin heikkoitsetuntoinen ihminen helposti käyttää sitä väärin.
Rakastani ei saa mikään raha tyytyväiseksi elämäänsä, minä taas nautin täysin siemauksin elintasosta josta voin vain uneksia.
Minä taas opetan hänelle kuinka pienistäkin asioista elämässä voi nauttia.
varakkaan naisen elämäntoverikseni
Haluaisin seurustella,mutta rahojani en kellekään
anna en kirveelläkään siitä kyllä pidän huolen.
Ja se on 100% juttu että kumppania en elätä en
varmasti.Maksakoon omat viulut sillon tulemme
toimeen jollei nämä asiat sovi,en ota ikinä ke-
tään naista se on saletti.En tarjoa ainakaan kal-
liita ruokia ja paukkuja ravintolassa se tulee jo
kalliiksi.Jos nainen tulee kalliiksi se on huo-
no juttu.Olen nuuka ja pihi eli Roope Ankka!
Tämän takia en ikinä ketään löydä!
Miksi haluat varakkaan naisen? Jotta voisit elää hänen siivellä? Siinä tapauksessa tyttöystäväehdokkaita on varmaan vaikea löytää, eihän kukaan halua tulla hyväksikäytetyksi.
Itse ajattelen, että toisen varakkuus on enemmänkin ongelmallista. Koska missään nimessä en halua, että kukaan luulee minun olevan onnenonkija. Enhän edes tiennyt ihastukseni olevan varakas silloin kun häneen tykästyin. Ihan muut asiat siinä ratkaisivat. Kyllä minä itseni pystyn elättämään ja niin aioin tulevaisuudessakin tehdä.
ma kun olisin ollu susta muuten kiinnostunu
väliäkö sillä. Varakas nainen voi tarjota mukavaa yhdessäoloa, voi matkustaa, eikä ole joka sentistä kiinni.
Hey..
Kaikki mammona on katoavaista, se pitää kaikkien muistaa. Tänään toisella on fyrkkaa, huomena ei kummallakaan. Järki kaikessa kuluttamisessa. Mut tosi on, et toiselle haluaa antaa ja ostaa kaiken, hinnoista tinkimättä, vaikkei toinen ees haluis. Niin se vain on. Köyhäkin voi antaa rikkaalle, kyse ei oo siitä paljoko maksaa vaan mitä antaa.
P.S. Jos raha-asiat on suhteen suurin ongelma, oisko parasta lähteä eri teille? ...... Ois.....
Itse olen yleensä deittaillut/seurustellut suht samantuloisten kanssa (eli pienituloisten mutta ok pärjäilevien), eikä silloin rahasta ole tullut juuri kiistaa. Jos toisella on sillä hetkellä parempi duuni, ei minua haittaa, jos hän joskus tarjoaa ravintolaillallisen, kahvit, ostaa skumppaa, vie leffaan tms. Itsekin mielelläni tarjoan kivoja juttuja, kun voin. En ystävienikään kanssa pidä mitään kirjanpitoa kuka maksoi mitä, saati sitten rakkaussuhteessa.
Raha ei todellakaan ratkaise, enkä voisi olla ihmisen kanssa, jolle raha tai sen puute on kynnyskysymys. Romanttisimpia lahjoja (antamiani ja saamiani) ovat olleet esim itsekirjoitetut runot, maalatut kuvat, kedolta poimittu kukkakimppu. Aina suurempi rakkaudenosoitus on vaivannäkö ja huomioiminen kuin mikään, mitä rahalla saa.
Mutta mulla on myös kokemusta tuloerojen aiheuttamista ongelmista. Olen kerran seurustellut ulkomailla itseäni huomattavasti varattomamman ihmisen kanssa, ja siinä kyllä välillä tuli rahastakin riitaa, ja juuri näitä hyväksikäyttö/piheys-keskusteluja. Mukana oli tietenkin myös kulttuurierojen aiheuttamat ongelmat. Mutta rahan kanssa pulmana oli se, miten minut nähtiin, ja mitä oikeasti koin olevani: olin "rikas" länsimaalainen köyhässä kehitysmaassa, vaikka oikeasti olin viimeisillä säästöilläni elävä opiskelija. Mutkikasta oli, mutta silti hieno ja mielenkiintoinen kokemus.
Minusta kyse on ennemminkin siitä, miten rahansa käyttää.
Opiskeluaikoina minulla oli asuntolaina ja tein kahta työtä luentojen aikana maksaakseni sitä lainaakin pois.
Senaikainen tyttöystäväni oli varakas, koska hänen vanhempansa olivat ostaneet hänelle niin asunnon kuin autonkin sekä osakkeita. Tytöllä oli myös hyvätuloinen työ.
Asiat menivät sinänsä puihin, että hän oli hyvin tarkka rahoista. MUTTA halusi syödä sisäfilettä ja kaikkea herkullista ja matkustaa kalliisti.
Loppujen lopuksi teimme kummallekin omat ruoat. Minä söin halparuokaa, johon minulla oli varaa, hän valmisti itselleen kalliimpia ruokia, koska rakasti herkuttelua. Hän oli hyvin, hyvin tarkka siitä, että en missään vaiheessa vahingossakaan "hyötyisi" hänestä, vaikken tosiaankaan olisi uneksinutkaan tekeväni niin.
Hänellä siis oli auto. Usein teimme kuitenkin niin, että koska hän ei halunnut kuluttaa liikaa bensaa, minä kuljin julkisilla ja hän autolla.
Kuljin mm. iltavuoron jälkeen hänen kotiinsa 1,5 tuntia klo 21 lähtien julkisilla, kun hän halusi minut yöksi luokseen. Autolla hän olisi hakenut minut 20 minuutissa...ja silti hän raivosi minulle, kun en hankkinut omaa autoa -- minä kuulemma tulin niin myöhään hänen luokseen, että häntä väsytti jo kun saavuin. Mutta eipä suostunut tulemaan minun kotiini, jossa olisin ollut 20 minuutin kuluttua töistä päästyäni.
Syynä tähän siis hänen bensiininkulutuskammonsa.
Se suhde ei toiminut, koska hän matkaili sitten ilman minua, ja teki kalliita retkiä varakkaampien ihmisten kanssa ja oli näreissään, kun en pystynyt lähtemään. Hän oli minulle vihanen rahatilanteestani.
Nyt olen itse tilanteessa, jossa minulla on velaton asunto ja ihan hyvä työpaikka. Nykyinen, pitkäaikainen elämänkumppanini asuu 200 kilometrin päässä ja on työtä vailla tällä hetkellä. Minusta on tullut todella taidokas antamaan asioita toiselle salaa hänen huomaamattaan. Hän on liian ylpeä ottaakseen mitään vastaan, mutta onneksi minä olen ovela:-)
Minua siis ei haittaa hänen vähävaraisuutensa, koska en itsekään elä kovin pröystäillen. Eilen juuri vanhasta tottumuksesta hain taas kaksi takkia UFF-liikkeestä. Sain paremman näköiset takit kuin myymälästä.
Matkailemme edullisesti ja järkevästi, hänen ehdoillaan. En minä siinä mitään menetä!
Minä elän "pahan päivän varalle", koska koskaan ei voi tietää, josko vaikka työpaikka menisi alta. En ole koskaan ollut tuhlaileva tai käyttänyt rahaa harkitsemattomasti, joten minun ei tarvitse erikseen sopeutua "pieneen budjettiin".
Minä kustannan sen, mitä hän suostuu vastaanottamaan, joskus tosin teen yllätyksiä, jolloin kieltäytymisen mahdollisuutta ei ole....
On sinulla ollut aiemmin aika kamala tyttöystävä! Outoa, että halusit olla hänen kanssaan, jos hän kohteli sinua noin törkeästi! Miksi suostuit hänen ehtoihinsa??? Esim. erillisten ruokien laitto kuulostaa lähinnä sairaalta, jos se tehdään siksi, että toinen haluaa syödä kallista, muttei ole valmis sitä kustantamaan rakkaalleen. Mitä rakkautta se sellainen on?
No, kukin tyylillään. Onneksi olet sittemmin löytänyt mielekkäämmän ja tasapainoisemman suhteen. Aiemmassa suhteessasi kyseessä ehkä kuitenkin oli pikemminkin persoonallisuushäiriö kuin tuloerot...
No olipas kurja immeinen!
Onko tuollaisia oikeasti olemassa???
Valitettavasti on olemassa. Jokainen sana on totta. Ja tuo oli vain pieni osa siitä "naiviudesta" mikä ensirakkauteen ja ensimmäiseen pidempään parisuhteeseen sisältyy.
Yksi kaverini sai tarpeekseen tästä exästä siinä vaiheessa, kun eräänä vappuna tämä tyynesti ilmoitti, että hän aikoo syödä kaksi nakkia, joten hän maksaa kahden nakin hinnan, mikäli nakkeja ostetaan. Ja ranskalaiset hän meinasi samalla periaatteella laskea. Loput olisivat jääneet minunn kontolleni, vaikka olisivat jääneet minulta syömättä. Arvatenkaan emme sen koommin syöneet mitään, mikä oli isommassa pakkauksessa....Siitä seurasi myös se, että paras ystäväni ei halunnut olla enää missään tekemisissä "neiti nazin" kanssa. Hän sai tarpeekseen tavasta, jolla tämä minua kohteli.
Olin typerä ja hölmö kun annoin alistaa itseäni kaikenlaiseen muutamia vuosia. Mutta, en osannut lähteäkään. Rakastunut ihminen on tyhmä.
Onneksi hän päätti että pitää miehistä sittenkin ja alkoi seurustella miehen kanssa. Sain hänet jätettyä ja aloitettua uuden, tasa-arvoisen elämän ja parisuhteen jonkin ajan kuluttua. Tässä suhteessa ei ole kummallisia riitoja eikä rahasta riitaa. On kaksi aikuista ihmistä, jotka elävät yhdessä. Exäni asuu ulkomailla, enkä tiedä mitä hänelle kuuluu. Emme koskaan tavanneet toistemme ystäviä kunnolla, joten enpä ole kysellytkään. Hän ei halunnut tutustua minun "pinnallisiin opiskelukavereihini tai yliuskovaisiin ystäviini". Onneksi:-)
vaimon rahoilla... Kuullostaa hyvälle:)
Meillä on omat velat ja osakkeet..
Ja se sopii meille
Rahaa tulee niin, että ranteet paukahtelee, mutta ei siitä niin kauheasti iloa ole kun joutuu olemaan yöllä ja viikonloppuina töissä eli juuri silloin kun sitä eniten tekisi mieli kuluttaa. Ehkäpä normaalilla työajalla tienattuna vastaavat rahamäärät olisikin tuhlattu turhuuksiin.
Meillä jaetaan tulot tasapuolisesti... Tai käytetään molempien rahoja yhtenä summana, molemmat voivat käydä toistemme tileillä ja hankinnoista jne. puhutaan yhdessä. Hyvin on toiminut ja koko homma lähtenyt ihan luonnostaan ja huomaamatta. Ja näin tulemme toimimaan niin kauan kuin homma toimii :)