Jee, kymmenes osa!
Edellisessä osassa koettiin sormustakauma ja mietittiin kaksosten keskenäistä tilannetta.
Jacob istui keittiössä juoden kahvia. Häntä väsytti yhä, mutta töihin oli mentävä. Tess ei enää työskennellyt, sillä hän oli saanut potkut vampyyritouhujensa myötä. Angelica teki osa-aikatöitä ravintolassa tarjoilijana. Jacob sulki silmänsä… Vastustamaton Angelica… Hänen kihlattunsa… ”Huomenta”, Angelican ääni havahdutti miehen. Naisen käsi liukui kepeästi Jacobin hartioita pitkin poskelle. ”Huomenta, Angie”, Jacob vastasi ja katsahti kelloon. ”Sun pitää mennä”, Angelicakin katsoi kelloon. Jacob nyökkäsi, nousi ja suuteli Angelicaa. ”Nähdään illalla”, mies huikkasi vielä ennen kuin kiirehti autoon. Angelica katseli kihlattunsa menoa. Hän hypisteli sormustaan varovasti, ja tunsi olonsa tukalaksi, mutta ei tajunnut miksi.
Tess katseli teeveestä jotakin keskusteluohjelmaa. Kello oli jo ties kuinka paljon, mutta uni ei ottanut tullakseen. Tess haukotteli syvään. Hän vilkaisi Jacobin huoneen oveen. Oven takaa kuului naurua, ähinää ja puhinaa, sekä melkoista ryskettä, eikä ollut epäilystäkään, mitä Angelica ja Jacob touhusivat. Keskusteluohjelma loppui ja Tess päätti, että oli aika käydä nukkumaan. Hän ei antaisi minkään häiritä hänen untaan.
Tess heräsi omituiseen kolahdukseen. Jacobin huoneessa oli nyt jo hiljaista. Tess kuunteli tarkkaavaisesti. Olohuoneessa liikkui joku. Tess nousi ripeästi, mutta mahdollisimman hiljaa ylös sängystään. Hän hiipi kohti olohuonetta. Tess erotti hahmon huoneen pimeydestä. Hän etsi sormillaan nopeasti valokatkaisijan. Hän napsautti valot päälle. Tess hämmästyi. Hänen edessään oli mies pukeutuneena mustaan. Mies ähkäisi jotakin. Tess tarttui nopeasti lähellä olevaan puhelimeen. ”Älä!” mies suhahti. Tess puristi luuria. ”Mitä älä? Mä aion soittaa poliisille, sä oot murtovaras ja se pidättää sut”, Tess sanoi. Häntä pelotti, mutta rohkeutta löytyi silti. Mies kääntyi Tessiä kohti ja Tess perääntyi, mutta seinä tuli vatsaan. ”Pakkohan munkin on elantoni hankkia!” mies kuiskasi. Tess ymmärsi, että tämä ei tahtonut herättää muita talossa olijoita. ”Hanki jotenkin muuten”, Tess vastasi. Hän säpsähti hiukan, sillä Jacobin huoneesta kuului ääniä. ”Eä.. Emmä voi tehä muuta”, mies sanoi ärtyneesti. Yhtäkkiä hänen ilmeensä muuttui hämmästyneeksi. Mies katseli Tessiä arvioiden. Hän kaivoi taskustaan jonkun kuvan. ”Jennipher?” mies kysyi hetken katsottuaan kuvaa. Tess asetti hitaasti luurin paikalleen ja laski kätensä. ”En mä oo…” hän vastasi. Tessin hengitys muuttui raskaammaksi. Mies katsoi vuoroin kuvaa ja vuoroin Tessiä. ”Jennipher oli mun äiti”, Tess sanoi hetken kuluttua. Miehen ilme kirkastui. ”Niinpä tietenkin, sä olisitkin ollu liian nuori…” hän mutisi. ”Miks sä kannat Jenin kuvaa sun taskussas?” Tess kysyi. ”Mun isä haluis löytää sen.. Se haluu pyytää anteeks”, mies kertoi. ”Pyytää anteeks mitä?” Tess tiukkasi. ”Jotain mitä se on tehny sille joskus kauan sitte”, mies vastasi ja huomasi Tessin kysyvän ilmeen ja jatkoi, ”Sä et taho tietää”. Tess astui lähemmäs. ”Se oli mun äiti. Totta kai mä haluun tietää”, hän sanoi.
Näin historiallisen kymmenennen osan kunniaksi haluan kiittää erityisesti kahta henkilöä:
Kummajaista, joka on ilmiselvästi fanini :)
ja
Melliexiä, jolta olen saanut parhaat kommentit siinä mielessä, että hän kertoo aina mitä parannettavaa olisi ja mitkä asiat ovat juuri hyvin tarinassa. :)
Kiitokset kaikille muillekin lukijoille!
Kommentteja kiitos.
Edellisessä osassa koettiin sormustakauma ja mietittiin kaksosten keskenäistä tilannetta.
Jacob istui keittiössä juoden kahvia. Häntä väsytti yhä, mutta töihin oli mentävä. Tess ei enää työskennellyt, sillä hän oli saanut potkut vampyyritouhujensa myötä. Angelica teki osa-aikatöitä ravintolassa tarjoilijana. Jacob sulki silmänsä… Vastustamaton Angelica… Hänen kihlattunsa… ”Huomenta”, Angelican ääni havahdutti miehen. Naisen käsi liukui kepeästi Jacobin hartioita pitkin poskelle. ”Huomenta, Angie”, Jacob vastasi ja katsahti kelloon. ”Sun pitää mennä”, Angelicakin katsoi kelloon. Jacob nyökkäsi, nousi ja suuteli Angelicaa. ”Nähdään illalla”, mies huikkasi vielä ennen kuin kiirehti autoon. Angelica katseli kihlattunsa menoa. Hän hypisteli sormustaan varovasti, ja tunsi olonsa tukalaksi, mutta ei tajunnut miksi.
Tess katseli teeveestä jotakin keskusteluohjelmaa. Kello oli jo ties kuinka paljon, mutta uni ei ottanut tullakseen. Tess haukotteli syvään. Hän vilkaisi Jacobin huoneen oveen. Oven takaa kuului naurua, ähinää ja puhinaa, sekä melkoista ryskettä, eikä ollut epäilystäkään, mitä Angelica ja Jacob touhusivat. Keskusteluohjelma loppui ja Tess päätti, että oli aika käydä nukkumaan. Hän ei antaisi minkään häiritä hänen untaan.
Tess heräsi omituiseen kolahdukseen. Jacobin huoneessa oli nyt jo hiljaista. Tess kuunteli tarkkaavaisesti. Olohuoneessa liikkui joku. Tess nousi ripeästi, mutta mahdollisimman hiljaa ylös sängystään. Hän hiipi kohti olohuonetta. Tess erotti hahmon huoneen pimeydestä. Hän etsi sormillaan nopeasti valokatkaisijan. Hän napsautti valot päälle. Tess hämmästyi. Hänen edessään oli mies pukeutuneena mustaan. Mies ähkäisi jotakin. Tess tarttui nopeasti lähellä olevaan puhelimeen. ”Älä!” mies suhahti. Tess puristi luuria. ”Mitä älä? Mä aion soittaa poliisille, sä oot murtovaras ja se pidättää sut”, Tess sanoi. Häntä pelotti, mutta rohkeutta löytyi silti. Mies kääntyi Tessiä kohti ja Tess perääntyi, mutta seinä tuli vatsaan. ”Pakkohan munkin on elantoni hankkia!” mies kuiskasi. Tess ymmärsi, että tämä ei tahtonut herättää muita talossa olijoita. ”Hanki jotenkin muuten”, Tess vastasi. Hän säpsähti hiukan, sillä Jacobin huoneesta kuului ääniä. ”Eä.. Emmä voi tehä muuta”, mies sanoi ärtyneesti. Yhtäkkiä hänen ilmeensä muuttui hämmästyneeksi. Mies katseli Tessiä arvioiden. Hän kaivoi taskustaan jonkun kuvan. ”Jennipher?” mies kysyi hetken katsottuaan kuvaa. Tess asetti hitaasti luurin paikalleen ja laski kätensä. ”En mä oo…” hän vastasi. Tessin hengitys muuttui raskaammaksi. Mies katsoi vuoroin kuvaa ja vuoroin Tessiä. ”Jennipher oli mun äiti”, Tess sanoi hetken kuluttua. Miehen ilme kirkastui. ”Niinpä tietenkin, sä olisitkin ollu liian nuori…” hän mutisi. ”Miks sä kannat Jenin kuvaa sun taskussas?” Tess kysyi. ”Mun isä haluis löytää sen.. Se haluu pyytää anteeks”, mies kertoi. ”Pyytää anteeks mitä?” Tess tiukkasi. ”Jotain mitä se on tehny sille joskus kauan sitte”, mies vastasi ja huomasi Tessin kysyvän ilmeen ja jatkoi, ”Sä et taho tietää”. Tess astui lähemmäs. ”Se oli mun äiti. Totta kai mä haluun tietää”, hän sanoi.
Näin historiallisen kymmenennen osan kunniaksi haluan kiittää erityisesti kahta henkilöä:
Kummajaista, joka on ilmiselvästi fanini :)
ja
Melliexiä, jolta olen saanut parhaat kommentit siinä mielessä, että hän kertoo aina mitä parannettavaa olisi ja mitkä asiat ovat juuri hyvin tarinassa. :)
Kiitokset kaikille muillekin lukijoille!
Kommentteja kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tottakai mä olen fanisi, kukapa ei olisi? ;)
Jatkahan sä tota? Jatkathan? Varmasti? :D
Vielä ainakin kaksi osaa on tulossa. Sitten niiden jälkeen en tiedä, jatkuuko enää. Ehkä pitää keksiä vielä yksi osa, niin sitten tähänkin tarinaan tulee 13 osaa niinkuin Jenin tarinaankin.. :) Tai sitten osia tulee vielä monta, katsotaan nyt miten tarina kehittyy. ;)
jatka oon lukenut aina sun tarinoita mutta kommentteja en ole laittanut valitettavasti ja sinun tarinat jäävät aina jänskään kohtaan :) T: gabrielle91 fani JATKA JATKA AINAKIN VIE 5 JAKSOA!
Kiitos tarinasta ja kiitos itsellesikin. :) Pituus oli sopiva, varmasti sellainen, jonka kaikki jaksavat lukea, eikä kuitenkaan liian lyhyt. :) Ainoa, että kolmannessa kappaleessa olisi voinut korvata ainakin muutaman Tessin hän-sanalla. Pidän sinun tarinoistasi etenkin siitä, että osaat kirjoittaa niin sujuvasti ja kirjoittaa simejen arjestakin jotenkin mielenkiintoisesti. ;)
Jäi todella hyvään kohtaan...