Uskallatteko te miten helposti lähestyä ihmistä, jonka eleitä ja ilmeita yms. tulkitsette niin, että tämä saattaisi olla teistä kiinnostunut? Entäpä mitä sitten, jos tämä antaakin pakit? Oletteko noloja ja häntä koipien välissä luikitte karkuun vai voitteko jäädä tämä ihmisen kaveriksi/ystäväksi/hyvänpäiväntutuksi?
Onko outoa, että minä pakenen henkeni kaupalla sellaista ihmistä, jota ilmeisesti tulkitsin väärin, otin asian keskusteluun ja kun hän kielsi "kaiken", en ole enää uskaltanut häntä lähestyä?
Onko outoa, että minä pakenen henkeni kaupalla sellaista ihmistä, jota ilmeisesti tulkitsin väärin, otin asian keskusteluun ja kun hän kielsi "kaiken", en ole enää uskaltanut häntä lähestyä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse painiskelen tämän asian kanssa parasta aikaa. Lähestyin erästä naista jonka eleet ja "flirtit" olin tulkinnut siten että hän on minusta kiinnostunut. Eilen sain suorat pakit päin näköä ja pikkusen aikaa meni kerätä ajatus kokoon jotta pääsi ovesta kunnialla sitten ulos ;) Todella hölmistynyt olo tulee kun saa pakit ja vieläpä ihastukseltaan joka on antanut selviä viitteitä kiinnostuksestaan.
Mutta asiahan on niin, että se joka lähestyy ja tekee rohkean liikun, on toiminut hienosti eikä sinun tai minun tarvitse hävetä tai nolostua. Päinvastoin, jos tämä pakkien antaja on sanonut jotain tylysti (niinkuin minun tapauksessani kävi) niin hänen se sietää hävetä...tai ainakin olisi voinut valita ystävällisemmät sanat..
Joudun kohtaamaan monta kertaa viikossa kyseisen naisen ja välillä meinaan sortua ajattelemaan että "olen viileä hänelle tai en ole huomaaninani". Mutta sitä iloa en hänelle suo, kaikkein parasta on kun jatkaa normaalisti vaikka kirpaseekin nähdä kyseinen henkilö. Pahinta on, jos pakenee ja näyttää kuinka pakkien saanti sattui ja kuinka nyt nolottaa oma lähestyminen. Me ei tehty mitään väärää, voitettiin rohkeutemme ja ....nyt siitä kärsimme ;) :D
"Minun naiseni" oli kylläkin fiksu, mutta kovin viileä ja vähäpuheinen - tosi vähäpuheinen siihen nähden, mitä hän eleillään ja ilmeillään viestitti. Hän on vakuuttanut, ettei häntä haittaa ja että tuntee minua kohtaan ystävyyttä ja ymmärtää minua.Minun ei valitettavasti ole ollut yhtään helpompi häntä tavata - vaikka minun pitäisikin (työkuviot) häntä tavata ja olen itselleni suorastaan vihainen, etten saa pakotettua itseäni naama peruslukemilla kohtaamaan häntä. Joskus, kun en pysty välttämään, tunnen oloni noloksi ja vaikeaksi hänen seurassaan!
häpeämistä kun rakastaa toista ihmista?! Ja vielä sen uskaltaa tunnustaa - sehän on rohkeutta ja ritarillisuutta! Ole ylpeä omasta rohkeudestasi! Kyllä tässä maailmassa on ihan tarpeeksi niitä negatiivisia tunteita: vihaa, kateutta ym. Sinä jaat maailman positiivisinta tunnetta, rakkautta. Ole iloinen ja rohkea, kaikki hyvät tunteet kerran palkitaan, uskon siihen.
koska voihan olla, että ensijärkytyksen jälkeen se toinenkin vähän sulateltua asiaa voi myös kiinnostuakin sinusta. Tai jos sinun kiinnostuksesi vaikka loppuu ja voikin alkaa aivan uusi tie: ystävyyden tie:)
Olen yksi niistä (tyhmän) rohkeista, joka uskaltautui kertomaan tunteistaan. Olen tähän asti ollut hetero, mutta elämääni tuli eräs henkilö joka vei jalat alta. Tällä kertaa se oli nainen.
Luulin tulkinneeni hänen puoleltaan extra lämpöä, mutta paljastukseni yhteydessä hän sanoi, että minun itse pitää selvittää päässäni tämä asia. Kylmä suihku, vai mitä? Ystäviä ollaan edelleen, vaikka toivoisin muuta.
Positiivista tässä on se, että tulipahan selvitettyä asia. Ajattelen tämän ikäänkuin lahjana jonka annoin jollekkin henkilölle syvältä sydämestäni. Hän voi päättää mitä sillä tekee. Minulta ei ole pois mitään, jos tätä lahjaa ei hyväksytä.
Iloista kevättä kaikille:)
ja varmaan tulkitsit toista osapuoltakin ihan oikein, mutta kaikilla ei ole rohkeutta tunnustaa. Sinulla oli, ole ylpeä siitä. Taitaapa nyt hän itse selvitellä asiaa siellä omassa päässään, hih:)
Kauniinpaa lahjaa kuin rakkaus ei voi toiselle antaa!
Heippa!
En pidä lainkaan outona, että välttelet ihmistä, jolle olet paljastanut syvimmän sisimpäsi, mutta mikä on tavallaan kääntynyt sinua vastaan. Luulenpa, että käytöksesi osoittaa vain haavoittuvuutesi, mutta ennen muuta rohkeutesi, kun olet uskaltanut lähestyä toista noinkin arassa asiassa.
Mitä tuohon eleiden ja ilmeiden tulkintaan tulee, niin se tuntuu olevan loputonta kissanhännänvetoa. Itse olen juuri nytkin siinä tilanteessa, että "kaikki" näyttäisi vahvistavan toiveitani, mutta kuitenkaan en uskalla tehdä ratkaisevaa siirtoa, kun pelkään käyvän juuri, kuten sinulle - ja minulle joskus aiemmin.
Aika kai näyttää, kuinka tässä tulee käymään. Jos kyseessä olisi valtavirtainen asetelma, olisin melkoisen varma tunteiden laadusta puolin ja toisin, mutta nyt en uskalla luottaa kehon viesteihin niin paljon, että lähestyisin. Aika erikoista toisaalta, sillä eivät kai tunnemerkit ole sukupuoleen sidottuja siinä määrin, että saisivat toisenlaisen ilmiasun eri kuin samaa sukupuolta olevien välisessä rakkaudessa. Ainakin omalla kohdallani tunnun viestivän samoin, olipa sitten kyse miehestä tai naisesta, jos vain tunteiden taso on sama.
Tsemppiä ja aurinkoa kevääseen :)
toisen käytös muutuu välillä etäisemmäksi ja välillä taas intensiivisemmäksi? Ihan samankin päivän aikana. Välillä on katseita, mutta sitten toinen taas yhtäkkiä tuntuu välttelevän katsetta. Outoa, kun itse yrittäisi koko ajan vaan syventää juttua, jotta uskaltaisi sitten joskus toimiakin. Mistä tämmöinen johtuu? Toisen kiinnostuksen olen kuitenkin huomannut. Ehkä tämä on taas sitä peliä, mitä jotkut haluavat pelata toisten kustannuksella..pitäisikö unohtaa tämä nainen? Neuvoja!!!
Heippa taas!
Meinasin jo edellisessä viestissäni puuttua samaan kysymykseen... Pakko on myöntää, että itsekin sorrun joskus samanlaiseen peliin: Otan tarkoituksella hieman etäisyyttä, jottei käytökseni olisi toiselle liian ilmeistä!!! Ja olen huomannut toisenkin tekevän niin. Kyse ei siis mielestäni ole siitä, ettei toinen olisi kiinnostunut, vaan pikemminkin päinvastoin.
Oman aaltoliikkeeni taustalla on varmaankin pelko siitä, ettei toinen kuitenkaan ole tosissaan. Tai ehkä haluan hieman härnätä ja pyrkiä saamaan selville, mitkä toisen reaktiot ovat...
Vaihtoehtoja on tietysti muitakin, mutta enpä neuvoisi sinua toista unohtamaankaan näiden merkkien perusteella. Rakkaudesta se hevonenkin potkii :)
Tuon kaltainen etäisyyden ottaminen ja arvuuttelu, jännitys ym. saattaa tehdä työssäolonkin vaikeaksi,jos tunteiden kohde on samassa työpaikassa. Jokainen kohtaaminen ravisuttaa ja toive uudesta kohtaamisesta ja läheisyydestä saa pään sekoamaan.. hrrrgggh.Kun kommunikointi on muodollisesti asiallista normiretoriikkaa, ja tunteet suistavat samaan aikaan ties minne jorpakkoon. Mitä jos kertoa pamauttaisi kaiken keskellä ..voiko tämän hullummaksi enää tulla!
Mie kun mennä pamautin ja kerroin toiselle asiani niin, että kissanhännänveto loppuisi ja joku tolkku asiaan tulisi - niin mitäpä siitä seurasi. Kylmää vettä niskaan ja ihelle sellainen fiilinki, että enpä ehkä toiste niin avoin uskaltane olla. Vaikka tiedän, että minä olin meistä se sellainen, jollaisia ihmisten tulisi olla... :)