Tilanne on uusi. Tyttäreni on 15 vuotta. Hän on asunut äitinsä luona eromme jälkeen. Pikku hiljaa heidän välinsä ovat tulehtuneet sellaisiksi, että tyttären on paha olla kotona. Äidillä on ns. vanhanajan kasvatus, jolloin kaikki kiva tehdään aikaisintaan kun on 18 v.
Tänään oli konkreettisesti esillä asia, että tytär haluaisi muuttaa minulle. Yritin ohjailla, että jospa ohimeneviä riitoja ja välit äitiin on tärkeää olla kunnossa. Tytär on kypsä ja analyyttinen ja perusteli hyvin tarkasti, että ei pysty olemaan äidillään, kun koko ajan joka asiasta tulee sanomista ja välit vain kiristyvät.
Jos tässä tulee oikeasti tilanne, että tyttären paha olo lisääntyy ja Hän haluaa muuttaa luokseni, olisin kiitollinen käytännön kokemuksista. MIten olette saaneet käytännön asiat hoidettua vastaavissa tilanteissa? Kiitos!
Tänään oli konkreettisesti esillä asia, että tytär haluaisi muuttaa minulle. Yritin ohjailla, että jospa ohimeneviä riitoja ja välit äitiin on tärkeää olla kunnossa. Tytär on kypsä ja analyyttinen ja perusteli hyvin tarkasti, että ei pysty olemaan äidillään, kun koko ajan joka asiasta tulee sanomista ja välit vain kiristyvät.
Jos tässä tulee oikeasti tilanne, että tyttären paha olo lisääntyy ja Hän haluaa muuttaa luokseni, olisin kiitollinen käytännön kokemuksista. MIten olette saaneet käytännön asiat hoidettua vastaavissa tilanteissa? Kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lakiasiathan pitäisi olla ilmoitusasia, mikäli lapsi tahto itse. Itsellä on pikkuinen prinsessa vielä ja melkoisesti äidin tyttö. Mutta jos kasvaessa tilanne tulee eteen niin olisi tosiaan kiva tietää kokemuksia myös.
Teet karhunpalveluksen tyttärellesi, jos otat luoksesi asumaan. Kyllä ne rajat pitää olla 15-vuotiaallakin. Luulee varmasti, että saa tulla ja mennä niinkuin lystää luonasi.
Kuuluu tuohon ikään nuo konfliktit ja varmaan tilanne aikanaan kärjistyisi sinunkin luonasi ja sitten taas ollaan menossa äidille.
kertaan, ettei kadu myöhemmin. Se että äidillä on ns. vanhan ajan kasvatus, ei vaan nyt ole "trendikästä" ainenkaan lapsen mielestä, mutta vanha viisauskin sanoo; Ken kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.
15-vuotias voi olla "kypsä" keholtaan, mutta kaukana on kypsyys pääkopan sisällä. Kysymyksessähän on lapselta päästä tekemään "kaikkea kivaa" sinun luona, joka varmaankin on se lepsumpi kurin suhteen, vai.
Pahimman skenarion mukaa "se kiva" on esimerkiksi huumeet/alkoholi ja jopa suojaamaton seksi, mistä taasen voi syntyä lapsi.
Kannattaa tosiaan ajatella, josko otat lapsen luoksesi mainittuja vaihtoehtoja.
Kiitos hyvistä pointeista!
Meillä 12v poika on aina muuttamassa isälleen kun ei saa haluamaansa...milloin on kyse futiskenkien ostamisesta,skeittilaudasta,tai mp3-soittimen hankkimisesta.Ne kun pitäis saada Heti tänään!(Hänellä nuo kyll on,mutta kaikista oli sama riita aikoinaan).
Lapsi tietää että sanomalla "muutan isälleni"-hän satuttaa minua eniten.Vaikka tiedän ettei hän isänsä kanssa tulisi toimeen viikkoa pidempään,ja ettei minun "yksinhuoltajuuttani"voi pois ottaa.
Etenkin se suututtaa siksi kun ex on puhunut ainoastaan tuolle pojalle että "hän voi muuttaa isänsä luo kun täyttää 12v".Siitä aiheutunut sisarusten kesken isoja riitoja,kysyvät"miksi isä haluaa vain yhden heistä?"Lapsia kun on kaikkiaan 5.
Ex on tehnyt todella väärin,sillä ikinä ei lasta saa asettaa moiseen "valintatilanteeseen",ne ovat aina aikuisen yhdessä sopimia asioita.Tosin nyt ei ex uusperheensä myötä enää "huoli"lapsia kuin vain harvoin luokseen...
Ex kertoo että poika toimii samoin hänelle..kun siellä menee "sukset ristiin"poika tulee aamun ensimmäisellä bussilla kotiin...
Vanhan ajan kuri ei ole tänä päivänä pahasta,oikein toteutettuna se on vain lasta suojelevaa...rakkautta parhaimmillaan:)
Meidän tapauksessa ei ole kyse kiristämisestä. Se on testattu ja todettu moneen kertaan. Tässä vaiheessa ollaan siinä, että käytännön operointiin asian tiimoilta on ryhdytty. Saapa nähdä, miten käy, kun nimiä pitäisi laittaa papereihin lastenvalvojan luona.
Tyttäreni suhtautuu asiaan luontevasti ja Hänen prinsiippinsä on, että Hän ei halua että kukaan riitelee, vaan kaikki menee luontevasti ja mutkitta. Hänen mielipiteensä on, että Hänellä on oikeus molempiin vanhempiinsa ja sukuihin, eikä Hän ole mikään passailija, jotta ihmiset olisivat hyvällä tuulella/sovussa.
Äitinsä oli sanonut, että luopuu huoltajuudesta ja hänen luokseen voi mennä käymään kun äidille sopii.
En voi kuin ihailla tyttäreni kypsää ja hienostuneen pehmeää käytöstä ja kykyä ajatella pitkälle.
Katsotaan maltin kanssa, kuinka käy. Pääasia on, että lapsi voi hyvin ja on onnellinen!