Ennen, työelämässä, jouduin nousemaan joskus viideltä, jotta ehtisin kuudelta palveluvalmiina tiskin ääreen.
Silloin päätin, että joskus on aika, kun en nouse , ennen kuin herään.
Nyt käännän kylkeä, kun nuorempi sukupolvi kiirehtää töihin.
Tuntuu ylelliseltä, tosin on joskus huono omatunto
Silloin päätin, että joskus on aika, kun en nouse , ennen kuin herään.
Nyt käännän kylkeä, kun nuorempi sukupolvi kiirehtää töihin.
Tuntuu ylelliseltä, tosin on joskus huono omatunto
Vastaukset 7
Vanhimmat
nukuin vapaapäivänä pitkään. Ennen klo 9.00 herätetyksi tuleminen oli aikaa ennen ylösnousua.
Nyt kyllästyy löhöilyyn jo ihmisten aikoihin, vaikka nukkumaan meno olisikin puolen yön tietämissä.
Kesällä voi linnunlaulut kuunnella avoimesta ikkunasta kylkeä kääntäessään.
Tuskin minusta tulee illalla 20 aikaan petiin menijää, joka istuu aamukahvilla 3-4 aikoihin.
Päikkärit on kova sana, kun siltä tuntuu.
Samansuuntaisia tapoja oli minullakin. Vapaapäivinä aamupalat oppijoille ja miehelle, ja sitten takaisin pikku torkuille. Työpäiviä ne vapaat olivat kotona, kodinhoitoa monessa muodossa, mitä kaikkea perheen huolto vaatikin.
Samaa rumbaa elämä oli työkavereillakin ja vielä työteliäämpänä. Ammatin mukana tullut vastuu, täsmällisyys, hoivata ja huoltaa muita, miltei unohtaa omat tarpeensa, valitettavasti ovat hoitsuilla elämän tapana.
Jatkuva opiskelu oli välttämätöntä, työvuorolistat tein yösydämellä samoin luentorungot.
Nukkumaan nytkin 22 -23välillä, aamukahvikupponen 5 aikoihin, uudet unoset. Tietysti päikkärit jos tilanne sallii. Työrytmin jäädessä pois, tuntui alkuun kuin olisin tyhjän päällä joten hankkiuduin satunnaisiin koulutustehtäviin.
Yritän noudattaa läksiästilaisuudessa saamaani neuvoa, unohda nyt viimeinkin se luterilaisuus että aina on tehtävä jotakin. Valvo illalla myöhään ja nuku aamulla pitkään niin aika kuluu mukavasti. On tullut aika paneutua oman elämän uusiin haasteisiin, nauti mahdollisuudesta kun aika antaa sinulle tilaa.
ylelliseltä tuntuu.Omatuntokaan kun ei soimaa.41 vuotta saman puljun palveluksessa kyllä antaa täysin puhtaan omantunnon.Tehtävät yhteikunnassa on kyllä tehty.Nyt on alkanut oma elämä.Ikäkin on vasta 62 vuotta.Nauttia vielä jaksaa.
Kun olin vielä töissä, heräsin aamulla puoli kolmelta, että kerkesin kahdeksaksi töihin. Oli paljon aamuhommia vaikka asuin yksin koiran kanssa. Koira piti käyttää lenkillä, piti nauttia kahvista, lukea siinä myös lehti. Nautin, kun ei ollut kiire. Töihin piti kuitenkin lähteä jo puoli seitsemältä, vaikka työpaikkaan ei ollut kuin kymmenisen kilometriä. Bussit kuitenkin kulkivat väärään suuntaan. Ensin piti mennä metrolla keskustaan 15 minuuttia. Sitten yhteen bussiin ja vielä toiseenkin. Takaisin sitten päinvastoin. Nukkumaan kävin joskus klo 23-24. Nyt eläkkeellä ollessani en herää ihan niin aikaisin, nukun sentään neljään tai puoli viiteen. Vastaavasti illalla käyn nukkumaan noin klo 24.00-00.30. Tunnen eläväni enemmän, kun aika ei mene nukkumiseen! Joskus olen nukkunut "rokuliin" ja herännyt vasta puoli seitsemältä. Silloin on koko päivä pilalla.
kun saa nukkua tarpeeksi.Lasten kanssa ensin valvoin sitten yötyössä ja vanhana nuorison kanssa joka asusti meillä.Vaikka oli omakotitalo ja nukuin toisessa päässä en saanut nukuttua ennekun olivat lähteneet ja ovi viimein paukahti kiinni.
Olemme ihanassa elämän vaiheessa, kun voimme elää oman biologisen kellomme mukaan. Ihan selvästi tarvitsen vähemmän unta kuin ennen työaikana. Ei kai se pelkästään siitä johdu, että on ikää tullut. Onhan elämä paljon helpompaa. Itselläkin ennen viisihenkinen perhe ja kaksivuorotyö. Oli sitä joskus rättiväsynyt.
Nykyään valvon pitkään, mutta herään klo 7 aamulla. Päivällä aika usein otan torkut. Laitan "munakellon" soimaan puolen tunnin kuluttua. Tänäänkin kun sängyn päälle vatsalleen läjähdin, uni tuli heti ja ehdin nähdä kunnon unetkin. Syvästä unesta herättyä hetken ei tajua paikkaa eikä aikaa. Tuollainen kauneusuni on erittäin virkistävä ja uskon terveellinen.
paremp on olla vapaaherrana tai rouvana