Ois kiva kuulla kokemuksisanne bordereista.Ne näyttään niin ihanilta ja mekin haluttais sellanen!Mitä miinuksia ja mitä plussia rodussa? Oisko parempi ottaa heti kaksi, että ois kaveri?
BORDERTERRIERI
nuoripari
2156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se kannattaa unohtaa! Jos ottaa kaksi kerralla, ne eivät oikein leimaudu ihmisiin vaan toisiinsa, mistä syystä niitä on vaikea kouluttaa eivätkä ne piittaa omistajistaan tuon taivaallista.
Kannattaa ottaa yksi ensin, antaa sen kasvaa aikuiseksi (2v) ja opettaa sille yleiset käytöstavat. Sen jälkeen voi miettiä, että haluaisiko toisen koiran ja aloittaa taas koko penturumban uudestaan.
Borderi on edelleen metsästyskoira, eli vapaanapito voi olla vaikeaa. Todella vilkas ja puuhakas koira, terävä kuten useimmat terrierit. Ei pelkkä sylikoira, vaan tarvitsee puuhaa! Esim. agilityssä ovat aivan huippukoiria! Myös varsin terveitä. Koiralla pitää olla säännöt ja sitä pitää kouluttaa, tietenkin, ja sille pitää keksiä tekemistä. Temppuja on aika helppo opettaa ja sen sellaista.
Ei kannata ottaa kahta kerrallaan - varsinkaan kokemattoman koiran omistajan, ei missään nimessä! Leimautuvat helposti toisiinsa ja mikä hauskinta: välien selvittely saman ikäisten, useimmiten samaa sukupuolta edustavien välillä voi olla rajua.
Bortsu on teräväluontoinen ja taistelutahtoinen, uskollinen ja monipuolinen harrastuskoira luolakoiran alkuperästään huolimatta. Sen reagoi hyvin nopeasti ja toimii heti. Se on itseriittoinen ja itsevarma nautiskelija: kotona sohvalla, tyynyllä loikoileva söpöliini on ulkona riehakas "ilkiö" tai metsästäjä. Esim. pienriistaeläimet ja kissat eivät ole bortsulta turvassa. Esimerkkinä bortsun luonteesta: kissaan totutus on tehtävä pennusta lähtien sillä ehdottomuudella, että kissa ei ole riistaa! Bortsun kanssa on hyvä olla johdonmukainen ja ehdoton, lyöminen tai muu ruumiillinen kuritus ei kuitenkaan onnistu.
Ihana rotu, joka sopii moneen harrastukseen ja kulkee mukana, omin jaloin, ei sylissä! Oma 12-vuotiaani on verovapaa pelastuskoira, jonka kanssa käytiin radalla yhteensä 7 vuotta.