haluaisin saada kokemuksia siitä, mitä on tapahtunut kun uupumuksen takia on ottanut sosiaalityöntekijään yhteyttä. Minulle on ehdotettu, että kävisin juttelemassa, mutta en oikein tiedä. vauvani on 4,5kk ja poika 3v. En oikein jaksa tehdä mitään, imetyksen lopetin. En paljoakaan näe muita ihmisiä, mies ei ole kuvioissa, ainoa on yks naapuri ja pari kaveria. Vauva on kyllä helppohoitoinen, aika paljon vaan makaa sängyssään.Poika sensijaan koettelee, olen pari kertaa joutunut rajoittamaan sitä kovalla kädellä, vaikka siitä on sitten huono omatunto. Toivoisin jonkinlaista kotiapua ja ehkä juttuseuraa, minulla on vain tämä kone :/
minulla on kauhea pelko siitä, että lapset viedään. Neuvolan tätikin kattoo jotenkin kieroon.
Please, auttakaa, mitä mä teen? Juttelemaan vai ei?
minulla on kauhea pelko siitä, että lapset viedään. Neuvolan tätikin kattoo jotenkin kieroon.
Please, auttakaa, mitä mä teen? Juttelemaan vai ei?
Vastaukset 16
Vanhimmat
ei johonkin puheterapiaan meneminen tms huononna ihmistä ja työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus.jos siltä tuntuu niin kannattaa mennä.on sitten joku kelle puhua.varaa aika esim.soittamalla.ei sua hulluksi leimata.aika moni käy jossain terapioissa.kannattaa ainakin kokeilla.
Ottaisit yhteyttä sosiaalitoimistoon, saisit esim. perhetyöntekijän. Kerran tai kaksi viikossa, joka auttaisi kotihommissa tai vaikka katsoisi lapsiasi niin kauan että saat omaa aikaa. Itse olen kokenut tukiperheen hyväksi. Saan itselleni kerran kuukaudessa yhden viikonlopun vapaaksi lapsista. Tukiperhe on ihana ja lapseni menevät sinne mielellään.
pystyt väistämään kun otat yhteyttä seurakuntasi diakoniatyöntekijöihin. Heiltä saat luotettavaa keskusteluapua. Kysy myös vapaaehtoistyön tukiperhettä tai tukihenkilöä. Täällä ei ole pelkoa huostaanotto- eikä muistakaan uhista. Jos paikkakunnallasi on oikein tiukkapipoinen sossu, perhetyöntekijät ovat heidän juoksulaisiaan.
omia sisaruksia tai muita omia isotätejä, läheisiä, ystäviä.
Jos vain jaksat, kysele
haluaako joku olla tukenasi.
Seurakunnalla, järjestöillä,
muilla vapaaehtoisihmisillä.
Pitäisi olla paikkakunnittain
olemassa jotain listaa...
perusasioiden puolelta kunnossa;
hemoglobiinit, muut veriarvot,
vitamiinin tarpeet kohdallaan,
B -vitamiinikin vaikuttaa olotilaan, jne.
Pieniä lapsia hoitaessa ja huoltaessa,
saattaa äidillä oma ravinnon saanti jäädä
kovin yksipuoleiseksi ihan huomaamattakin.
Neuvoloiden pitäisikin huolehtia (seurata)
myös äitien fyysisestä terveydestä
lapsen syntymän jälkeen automaattisesti,
yhtä hyvin kuin ennen lapsen syntymääkin.
Stressi ja uupumus syövät nimenomaan B-vitamiinivarastoja.Kannattaa suosia mielummin luonnonmukaisia vitamiineja,luontaistuotekaupasta,kuin apteekin kemiallisia.Ne eivät ole terveellisiä,eivätkä imeydy kunolla.
monipuolinen ruokavalio käyttöön,
marjoineen hedelmineen vihanneksineen
peruselintarvikkeiden lisäksi.
Myös erilaisten vesiliukoisten rasvojen käyttö
on tarkeää samoin kuin
itsensä riittävä nesteytys
varsinkin imetyksen aikana.
Luontaistuotteiden kanssa kannattaa
olla varovainen, jos on vähänkin taipumusta allergioihin.
Aina mieluummin ravinteet, hivenaineet, vitamiinit ja muut aineet
oikeista suomalaisista monipuolisista elintarvikkeista ja luonnon antimista
kuin mistään purkeista.
hyvä (terveellinen, monipuolinen) ruoka,
parempi MIELI!
on mahdollisuus muiden pienten lasten
äitien kanssa puhua
omista asioistaan ja perheistään.
Yksin olo lasten kanssa on välillä
todella raskaalta tuntuva tilanne
kaikkine jokapäiväisine vastuunkantamisineen
lastensa kasvatuksesta ja kehityksestä.
jos asut pääkaupunkiseudulla voin tulla juttelemaan kanssasi? olen 5-vuotiaan pojan äiti, meilaa [email protected]
niin saatte apua koko perhe.
no mulla ei ole sellaisia sukulaisia tai ystäviä jotka voisi tässä tilantessa auttaa. Mies ei ole kuvioissa.
Olen käynyt äiti-lapsikerhossa seurakunnassa ja siellä juttelin jonkun diakonin kanssa, mutta se vaan voivotteli ja käski käymään kerhossa ja sit se käski ottaa sinne sossuun yhteyttä. Muilla äideillä on ihan toisenlaiset jutut siellä.En enää halua mennä sinne.
Jotenkin aina tuntuu välillä epätoivoiselta, en jaksa kummankaan kanssa. Vauvakin tarvitsis ruokaa koko ajan vaikka se on ihan ok kasvanut.Ennen se oli ihan tyytyväinen sängyssään mutta nyt tuntuu että kitisee useammin. Ja pojalle täytyy välillä rankasti näyttää kuka määrää.
onko kellään kokemuksia tällasesta tilanteesta?Mä todella tarvisin omaa aikaa, mutta sossun reaktio pelottaa.Musta on tullu vähän vainoharhanen kun kaikkea kuulee...
päiväiseen elämääsi
lasten huollon ja hoivaamisen lisäksi;
- omaa aikaa, omia harrastuksia
- lastenhoitoapua oman ajan saamiseksi
- muita samanikäisiä ja saman henkisiä ihmisiä juttuseuraksi; mieti mitkä asiat sinua kiinnostavat ja ovat kiinnostaneet
- seurakuntakerhot eivät valttämättä ole kaikkien äitien/perheiden "se oma juttu"
- mieti myös vaihtoehtoa, että saisit vanhimman veijarin vaikka puolipäiväiseen hoitopaikkaan, kerhoon tms.
- lastenhoitoapua saatuasi,
järjestä yhteistä aikaa myös vain vauvalle ja sinulle sekä myös vain pikkuveijarille ja sinulle; uiminen tai muu yhteinen harraste
Jos et halua mennä suoraan sosiaalitoimistoon, varaa aika paikkakunnan sosiaaliasiamiehelle.
Hei! Mistä päin olet? Olemme mieheni kanssa ajatelleet rupeavamme tukiperheeksi ja etsimme parhaillaan 1-2 tukilasta, jotka viettäisivät meillä joka 4. viikonlopun=) Terveisin Emilia
pistäppä sähköposti osoitteesi aluksi tänne niin minä ainakin voisin kirjotella ja vaihdella ajatuksia kanssasi.voimia sinulle kovasti.ystäviä ei voi olla liikaa!
tai lapsesi viedään.Hae apua muualta,mistä vain.
sossut ovat inhimillisiä, ammattitaitoisia, työnsä todella osaavia ihmisiä?
Sellaisia ihmeitä kyllä löytyy, mutta onko heitä juuri oman alueesi toimistossa, on eri juttu.
Jopa Helsingin sisällä on suuria eroja eri toimistojen välillä...
Voithan joskus vaikka nuhakuumeessa soitella muka täysin tietämättömänä mistään lastensuojeluasioista ja kysyä kodinhoitoapua, mikä todennäköisesti kielletään. Jäät sitten juttelemaan niitä näitä lapsiperheiden tilanteesta joksikin aikaa, niin saat ainakin jonkinlaisen tuntuman, millaisen ihmisen kanssa ehkä joudut tekemisiin.
Voisit hakea myös netistä paikkakuntasi huostaanottotilastoista tietoja, jos siellä on vuosittain myös purkuja, tilanne ei ole kovin paha, jos purkuja on runsaasti verrattuna tehtyjen sijoitusten määrään, tilanne on jo melkein luottamusta herättävä.
Jos joku älähtää, että nämä asenteet ovat pelottelua, niin voi lukea tuolla ylempänä olevia kirjoituksia vaikka lakia valmistelevan työryhmän kannanotoista.
LOpullisen ratkaisun tietysti teet itse ja jokainen voisi antaa omia neuvojaan, jotka eivät tietysti ole lain kirjaimeksi tarkoitettu.
Eikös tuolla aiemmin ketjussa joku ehdottanut yhteydenottoa. Avaa jokin s-posti, vaikka suomi24 tai luukku.com, jossa ei näy nimesi ja annat sen osoitteen yhteydenottoa varten.