Anteeksi
en voi olla sinun
en rakastamatta sinua
En katsomatta perääsi
vaikka kaikki särkyi
Pakenen
tullakseni takaisin lähellesi
meidät on tehty toisillemme
emme vain osanneet rakentaa
emme uskaltaneet
Anteeksi
en jaksanut enää
kaikkea sitä mikä välillämme virtasi
odotti hetkeä, jota ei tullut
minä luovutin
Minä päästän sinusta irti
Laululintuni
Rakkaani
Taisteluparini
minä päästän, enkä toivo enää
Anteeksi
en voi olla sinun
en rakastamatta sinua
En katsomatta perääsi
vaikka kaikki särkyi
Pakenen
tullakseni takaisin lähellesi
meidät on tehty toisillemme
emme vain osanneet rakentaa
emme uskaltaneet
Anteeksi
en jaksanut enää
kaikkea sitä mikä välillämme virtasi
odotti hetkeä, jota ei tullut
minä luovutin
Minä päästän sinusta irti
Laululintuni
Rakkaani
Taisteluparini
minä päästän, enkä toivo enää
Anteeksi
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on ensimmäinen kirjoitus koskaan tällä palstalla, mitä lukiessa itken...
Kiitos.
Kiitos :) Olen iloinen (vaikka aihe ei niinkään) että onnistuin tiivistämään jotain koskettavaa runoon.
pyytele, kaikella on tarkoituksensa
Kuulostat pelkurilta. Rohkaise itseäsi kypsyyteen. Saisit positiivista aikaan.
kuulostat ilkeältä. Mikä onkaan viestisi tarkoitus? Asiallisesta kommentista se ei käy, etkä kirjoittajaakaan tunne sen vertaa että voisit oikeuttaa ja perustella persoonaan kohdistuvat arviosi.
edelliseen
Anteeksi on turha pyydellä
n kynnet on nyt eksyneet
Ihan väärään paikkaan sohimaan
Tajuaa taas kerran arvostelleen'
Hajoaa
Vaikka ei vielä maadukaan
Anteeksi antaa saa
Ja pyytää
Ihan miten vaan
Runoosi oli helppo samastua, ehkä se siksi kosketti.