"Sä oot ihan laiha ruipelo" "Ihan p****! Ei kukaan noin laiha voi olla" "Sä oot iha äly laiha. Mahtaakohan sulla olla ees lihaksii?" "Sun jalkas on mun käden kokonen" "Miten sä voit olla noin laiha, ja oot viel kutosluokkalainen POIKA"
Noita ja tuontapaisia haukuntoja saan melkein joka päivä kuulla. Olin ennen ihan iloinen, enkä ollut haukuttu/kiusattu. Mutta kun muutimme nyt kesällä (olen 6 luokalla) ja alotin kutosluokan siis täällä uudessa koulussa. Sain syksyllä yhden hyvän kaverin. En puhunut mitään painostani tai mistään. Mutta sitten kun yksi näki kouluterveydenhoitajan lapun, niin hän näki, että painan vain 30 kiloa, niin heti alkoi haukunta. Myös kaverini hylkäsi minut. Nyt saan joka päivä koulussa kuunnella noita ylläolevia juttua.
Eikä minulla ole edes äänenmurros alkanut, tai muitakaan murrosiän merkkejä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olen päättänyt, että odotan yläasteelle menon, ja jos siellä kiusataan, niin puhun jollekkin. Mutta en jaksa enää tätä ala-asteen tuskaa. Tämä on vielä niin pieni koulukin, että opettajakin luulee, että kaikki on hyvissä väleissä. En voi puhua opettajalle, enkä kenellekkään muullekkaan. En tiedä miksen. En vaan voi.
Tuntuu vain, että olen ihan turha ihminen. Itken todella usein. Nytkin, kun kirjoitan tätä, itken.
Noita ja tuontapaisia haukuntoja saan melkein joka päivä kuulla. Olin ennen ihan iloinen, enkä ollut haukuttu/kiusattu. Mutta kun muutimme nyt kesällä (olen 6 luokalla) ja alotin kutosluokan siis täällä uudessa koulussa. Sain syksyllä yhden hyvän kaverin. En puhunut mitään painostani tai mistään. Mutta sitten kun yksi näki kouluterveydenhoitajan lapun, niin hän näki, että painan vain 30 kiloa, niin heti alkoi haukunta. Myös kaverini hylkäsi minut. Nyt saan joka päivä koulussa kuunnella noita ylläolevia juttua.
Eikä minulla ole edes äänenmurros alkanut, tai muitakaan murrosiän merkkejä.
Mitä minun pitäisi tehdä? Olen päättänyt, että odotan yläasteelle menon, ja jos siellä kiusataan, niin puhun jollekkin. Mutta en jaksa enää tätä ala-asteen tuskaa. Tämä on vielä niin pieni koulukin, että opettajakin luulee, että kaikki on hyvissä väleissä. En voi puhua opettajalle, enkä kenellekkään muullekkaan. En tiedä miksen. En vaan voi.
Tuntuu vain, että olen ihan turha ihminen. Itken todella usein. Nytkin, kun kirjoitan tätä, itken.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei kukaan ihminen tulee yhtään sen turhemmaksi PAINONSA takia! Aivan älytön väite tuo :D
Etkä sinä muutenkaan ole mikään turha, vaan nuori ihminen jolla on tulevaisuus edessä ja jota tarvitaan! Tiedän, että koulukiusaaminen tuntuu aivan kauhealta ja se saa ihmisen hyvin herkästi aliarvioimaan omaa itseänsä, mutta silti väitän että tuo kaikki jää myöhemmin kokonaan taakseen. Usko minua, kokemusta on. Eikä sitä paitsi ulkonäkösi täydy olla mikään huono, vaikka painaisitkin ainoastaan 30 kiloa. Eri ihmiset painavat eri verran eikä heidän painoansa pystytä aina arvioimaan suoraan ulkonäön perusteella. Joillekin on ominaisempaa painaa vähemmin kuin jotkut toiset ja se on täysin normaalia. Painolukemat ovat vain lukemia eikä niitä pidä kenenkään ottaa kirjaimellisesti. Luokkalaisesi ovat ihan täysnuijia, kun eivät tätä ymmärrä. Usko itseesi äläkä välitä tuollaisista ääliöistä! Olet paljon parempitasoisempi ihminen kuin he. Muista se.
Kaikkea hyvää sinulle :)
Kumpa se olisikin noin helppoa. Kumpa voisi vain tuhkahduttaa surut. Mutta se on mahdotonta. En jaksa sitä jokapäiväistä haukkumista.
Mene kertomaan opettajalle. Ei sinun tuollaista tarvitsekaan kestää, en sitä tarkoittanut että tarvitsisi..
Kai voit sentään puhua vanhemmillesi tästä? Jospa he ottaisivat sinun puolestasi opettajaan yhteyttä..?
Tiedän että kiusattuna oleminen on ihan yhtä helvettiä, mutta itse näin omakohtaisesti jaksoin sen paremmin kun hoin mielessäni: "Minä olen paljon parempi kuin yksikään tuollainen kiusaava sontakasa". Ja tottahan se on! Kiusaajalla on ongelmia ja hän on viallinen, jos joku tässä on.
Kiusaamista EI TARVITSE kenenkään tosiaan kestää. Voit aivan hyvin mennä puhumaan opettajalle, sinulla on oikeus siihen. Yritä edes... olen pahoillani, mutta muuta neuvoa en osaa antaa :(
Tollainen keljuilu. Eihän koolleen ja kasvamiselleen kukaan mitään voi, sitä on vaan oltava sellainen kun on.
Toi on hyvä päätös, että jos se tosiaan taas alkaa, tai jatkuu syksyllä, niin kerrot heti jollekkin, vaik luokanvalvojalles. Siis heti.
Eihän tätä lukukautta oo enää paljoo jäljellä, kai sä sen kestät. Pakko se on kestää.
Tiedän, sitä ei vaan voi kertoo. Jos tosiaan tuntuu, ettet jaksa, niin sitten pitää kertoo jollekin.
Kouluterveydenhoitajan kanssa voit puhuu ihan vapaasti, jos et halua, että se vie asiaa eteenpäin, niin ei se voi ilman sun lupaasi kertoo mitään kenellekkään teidän keskustelusta.
Samalla voit kysellä tosta kasvamisestasi, jos se sua huolestuttaa.
Pelkästään muuttaminen on jo iso juttu, siinäkin on kestämistä, siihen vielä kiusaaminen...
Ei oo mikään ihme, jos itkeskelet ja mielialas on ihan maassa. Ja tunnet ittes jotenkin huonoks.
Muista, että se on vaan tunne. Et aivan varmasti ole yhtään huonompi, ku joku muu.
Tännehän voit aina kirjottaa, kun tuntuu pahalta.
Ja mullekin voit mailata, jos sul ei oo muita, jotain aina vastaan.
Mun e-maili osote löytyy mun profiilisivult.
Koita kestää.:)
Yli 60% suomalaisista nuorista ovat ylipainoisia, ole iloinen, ettet oli yksi heistä. Lihavuudesta tuli suomen kansansairaus!
20-30 kiloa olisi ainakin hyvä hankkia jostain lisää
ja mistäköhän tuollainen tilasto on oikein peräisin? Oman kokemukseni mukaan nuorten ylipaino-ongelma on täysin liioiteltu.
..sä kasvat vielä! ja se hyvä puoli on että voit varmasti tehdä monia muita asioita kuin luokkatoverisi. meidänkin luokalla on yks poika joka on valehtelematta ala-asteikäisen kokoinen. ja painaakin saman verran (mä oon ysillä). kyllä sitäkin välillä kiusataan mutta se ottaa sen vastaan, se on kullut siitä jo niin pitkän aikaa.
älä välitä kyllä ne lopettaa..minullaoli sama juttu kun olin kuudennella..minäen kuunellut niitä niin ne lopettivat.itkin joka päivä myös kyllä se siitä meneee...pärjäile
miksi pitää oikeasti ulkonäköä haukkua :/ sitä en vaa haluis hyväksyy siis ei sille ihminen mitää voi :s sama ku jos isä on köyhä tai äiti juo rahat.. ei sille voi mitään lapsi :(
Älä välitä kiusaajista. Kerro opettajalle, jos pystyt.. Mua on kans kiusattu, mut en vielkään tiedä, et miks... 3 tyyppiä vaan yhtäkkiä keksi musta kaikkee juttua, ja kiusas mua.. en aina tajuu noita kiusaajia.. Oon siis seiskaluokalla, 14v, tyttö.
Mä en koskaan itkeny.. ajattelin, et sitä ne haluu.. Kiusaajat yrittävät aina saada jonkun itkemään, että he voivat sitten nauraa et "hei toi itkee" Kattookaa tota, mitä se pillittää" jne. En itkeny ees silloin, ku kukaa ei ollu näkemässä.. Olin ehkä kaikesta siitä kiusaamisesta niin järkyttynyt (tätä on vaikee uskoa), todella järkyttynyt.. Mua ei oltu koskaan ala-asteella kiusattu, niin sen takia. ihmettelin, et miks vanhat kaverit sit yläasteella päätti jättää mut ulkopuolelle ja alkaa kiusaamaan... ((onneksi sain uusia ja ParemPIa kamuja..))
Nyt olen sopinut heidan kanssaan.. Jos ne ei olis tullu 10 viikon kiusaamisen (mua kiusattiin siis tasan 10 viikkoa) jälkeen pyytämään anteeksi, ni oisin menny kertomaan jollekkin aikuiselle.. Nyt on kaikki hyvin..
Ja ei siinä ole mitään kamalaa jos olet muka liian pieni kokoinen kiusaajiesi mielestä.. Onneksi et ole lihava.. ja voithan aloittaa jonkun liikunta lajin, joka kasvattaa lihaksia, jos se todella häiritsee sinua, että olet pieni... Kerro opettajalle, niin ehkä kiusaajasi ymmärtävät olevansa tyhmiä.
ole onnellinen ettet sentään ole läski. : )
Mä olin just kutos- kasi luokal koulun pienin ja laihin tyttö, ja sain kuulla siitä ihan tarpeeksi. haukuttiin laudaksi, rääpäleeksi jne. Mäkin muutin silloin eri paikkakunnalle, jolloin kiusaaminen alkoi. Kaikesta huolimatta selviydyin kunnialla, koska olin ylpeä painostani ja siitä että olen hoikka jne.
Mut kyl sä siitä kasvat, syöt, liikut jne. Ylä-asteen lopussa tuskin kukaan painostasi enää välittää. Aloita joku liikunta harrastus, jossa laihuus on eduksi..