Me leikittiin aina puntelia.
Siinä piti kepillä heittää puinen puntti ja puntti-ukko joutui sen hakemaan. Siinä voi
heittää kunnarinkin.
Siinä piti kepillä heittää puinen puntti ja puntti-ukko joutui sen hakemaan. Siinä voi
heittää kunnarinkin.
Kerrohan lapsuuden
leikeistä
9761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
En tiennyt leikille mitään muuta nimeä. Toispaikkakuntalaiset eivät ymmärtäneet yhtään, mistä oli kysymys.
Käsittää meillä päin tarkoitti takaa-ajamista. Eli leikki oli siis hippa, hippasilla olo.
oli tapana leikkiä mm. piilosta, väkisillä oloa(hippaa), näyteltiin ja hypittiin myrryä(ruutua).
Tietysti me tytöt ulkoilutettiin nukkeja pukkaamalla nukenkärryissä, välillä nuken paikalla sai luvan olla kissanpentukin. Siinä oli viereiseltä urheilukentältä pelin loputtua palaavilla katsojilla nauramista, kun nukenvaatteissa vilistävä kissanpentu sai jalat alleen.
Me leikittin kimmenen tikkua laudalla.
Kun kerääjä keräsi tikkuja muut menivät piiloon.
leikki oli piilosilla olo.Oli paljon rakennuksia joihin mennä piiloon.Kun aikuiset miehet leikkivät monesti mukana niin siinä oltiin tosissaan.
Naapuriin tuli toiselta kylältä leski nuorikoksi ja sen tyttärestä tuli emäntä toiseen taloon.Se sanoi että oli heistä ihme kun aikuiset miehet leikkivät.Meistä se oli normaalia kun olitiin siihen totuttu.
Uiminen oli kanssa kun pukittiin isolta kiveltä toisia kuka pääsi kiven valtaamaan.
Kotileikki missä isä ja äiti ensin nukkuivat ja sitten syntyi lapsi.Siitä se jatkui tänäänkin näin lasten leikkivät samaa hesassakin.
oli piilosilla olo, eli kuurupiilo, millä nimellä tuota leikkiä kutsuttiin. Tuskin kenellekään on epäselvää sen leikin "juoni".
Maalaistalon pihapiiri mahdollisti upeitten piilopaikkojen löytämisen. Joskus joku oli hakeutunut niin hyvään piiloon, että leikki piti keskeyttää kun häntä ei löytynyt.
Meidän kotipihaamme saivat naapureiden lapset tulla leikkimään ja meluamaan. Kaikkien kotiin ei voinut mennä, sillä vanhemmat kielsivät.
Meidän vanhempamme olivat itsekin hyvin sosiaalisia ja kävivät kylässä, kuten meillä oli ainakin talvisaikaan usein iltaisin joku, tai jotkut naapurit kahvilla ja juttelemassa.
Luin vain aloituksen, ennenkuin kirjoitin tuon omani. Vasta jälkeen päin katsoin mitä muut ovat leikkineet lapsina, ja huomasin, että pääsky oli aloittanutkin kirjoituksensa samoin sanoin kuin minä, tai minä samalla tavoin kuin hän;)
kymmentä tikkua laudalla, omat nimet kirjoihin, hippaa, rosvoa ja poliisia, polttopalloa, peffistä sekä keinussa että nurmikolla; hypättiin lautaa, ruutua ja narua; leikittiin kotia, isää ja äitiä, lääkäriä, hienoja naisia; hypättiin keinusta pituutta, pelattiin kaikenlaisia pallopelejä. Leikeissä oli useimmiten paljon eri-ikäisiä lapsia mukana ja joskus aikuisiakin.
Isojen poikien kanssa oli mielestäni erityisen kiva hypätä lautaa, kun silloin lensi korkeammalle kuin omanikäisen kaverin kanssa.
Huomasin juuri, että suuriin ikäluokkiin kuulumisella on ollut kiistattomia etujakin. ;)
leikittiin lääkäriä. Ja pussailtiin.
Ja mie mänin naapurin pojan kansa vattupuskaan, mihin oltiin leikattu salapiilo, vatunoksat pois, ja heiniä alle, täkki heinien päälle ja tyynyt. Sielä myö riisuttiin toisemme alasti ja lemmittiin. Pussattiin, ja näplättiin toisiamme. Olin aika pieni 4-5 vuotia ja naapurin poika 1,5 vuotta vanhempi.
Nyt ihmetyttää, että mistä myö semmoset leikit ollaan päähämme saatu, vai taitaa olla se luonto, joka tikanpojan puuhun ajjaa.
Ei siihen aikaa syrjäkylillä ollu ees seksilehtiäkkään.