Olen juuri 18 vuotta täyttänyt nuori naisenalku. Olen koko elämäni asunut pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa. Olen jo vuosia ollut erittäin syrjitty ja koulukiusattu. Olen lukiossa, jossa minulla on nykyään parempi olla kUin yläasteella. Suurin syy parantuneseen elämälaatuuni on rakas poikaystäväni, jonka kanssa olen seuustellut jo kaksi vuotta. Elämä hänen kanssaan kaupungissa on ihanaa, mutta samaa en voisi sanoa kotikylästäni.
Vaikka minua ei enää kiusata samanlailla kuin ennen, olen silti aika ajoin todella yksinäinen. Ei minua juurikaan kutsuta bileisiin, vain siloin, jos on luokan yhteinen juttu. Pelkään pari -ja ryhmätöitä, koska silloin jään aina yksin. Minulle ei juurikaan puhuta eikä minua kuunnella. Kotikylässäni kukaan ei välitä minusta. Kylällä joskus huudellaan, jos liikun siellä. Tätä ei kyllä onneksi ole enää vähään aikaan ilmennyt.
Olen edeleen myös satunnaisessa tekemisissä ex-poikaystäväni kanssa. Luokkatovereitani tämä harmittaa suuresti, ja he näköjään haluavat tehdä kaikkensa, että me ei oltaisi tekemisissä. Eräskin tyttö, Tuula, haukkuu minua jatkuvasti exälleni. Arvatkaa, miten paljon se satuttaa minua! Tuntuu koko ajan, että minun elämäni on ihan pelkkää kärsimystä.
Monta kertaa selän takana vittuillaan, joskus myös "päin naamaa" siten, että minun kustannuksella irvaillaan ja kuulen sen.
Viime keväänä minun poikaystäväni ja samalla myös minun kustannuksilla pilailtiin jopa täällä Internetissä!
Tänä talvena jouduin muutamien luokkatovereiden kanssa napit vastakkain erään asian vuoksi. Kylmästi ne vaan jättivät minut sitten pois meidän tulevasta "luokkaretkestämme".
Kukaan ei ole koskaan pyytänyt minulta anteeksi kiusaamista, pilkkaamista, haukkmista, ei mitään! Jos jotain tapahtuu, vika on aina vain minussa! Kukaan ei koskaan myönnä itse olevansa syyllinen. En uskalla edes kuvitella, miten paljon minusta onkaan puhuttu selän takana. Ja perättömiäkin juoruja! Olen myös menettäntyt monia ystäviä näiden lukuisten inhottavien asioiden vuoksi. Kukaan ei ajattele, miltä se minusta tuntuu! Niin ne vaan haluaa keinolla millä hyvänsä pilata mun elämästä kaikki ihanat asiat! Neljä vuotta sitten minulle ja ex-poikaystävälleni tuli ero vain sen vuoksi, koska muut haukkuivat minua exälleni, joten exäni ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kun jättää minut. Mutta nyt minulla on aivan erinomainen suhde, enkä varmasti halua menettää nykyistä kultaani, joka on niin IHANA!
Vaikka minua ei enää kiusata samanlailla kuin ennen, olen silti aika ajoin todella yksinäinen. Ei minua juurikaan kutsuta bileisiin, vain siloin, jos on luokan yhteinen juttu. Pelkään pari -ja ryhmätöitä, koska silloin jään aina yksin. Minulle ei juurikaan puhuta eikä minua kuunnella. Kotikylässäni kukaan ei välitä minusta. Kylällä joskus huudellaan, jos liikun siellä. Tätä ei kyllä onneksi ole enää vähään aikaan ilmennyt.
Olen edeleen myös satunnaisessa tekemisissä ex-poikaystäväni kanssa. Luokkatovereitani tämä harmittaa suuresti, ja he näköjään haluavat tehdä kaikkensa, että me ei oltaisi tekemisissä. Eräskin tyttö, Tuula, haukkuu minua jatkuvasti exälleni. Arvatkaa, miten paljon se satuttaa minua! Tuntuu koko ajan, että minun elämäni on ihan pelkkää kärsimystä.
Monta kertaa selän takana vittuillaan, joskus myös "päin naamaa" siten, että minun kustannuksella irvaillaan ja kuulen sen.
Viime keväänä minun poikaystäväni ja samalla myös minun kustannuksilla pilailtiin jopa täällä Internetissä!
Tänä talvena jouduin muutamien luokkatovereiden kanssa napit vastakkain erään asian vuoksi. Kylmästi ne vaan jättivät minut sitten pois meidän tulevasta "luokkaretkestämme".
Kukaan ei ole koskaan pyytänyt minulta anteeksi kiusaamista, pilkkaamista, haukkmista, ei mitään! Jos jotain tapahtuu, vika on aina vain minussa! Kukaan ei koskaan myönnä itse olevansa syyllinen. En uskalla edes kuvitella, miten paljon minusta onkaan puhuttu selän takana. Ja perättömiäkin juoruja! Olen myös menettäntyt monia ystäviä näiden lukuisten inhottavien asioiden vuoksi. Kukaan ei ajattele, miltä se minusta tuntuu! Niin ne vaan haluaa keinolla millä hyvänsä pilata mun elämästä kaikki ihanat asiat! Neljä vuotta sitten minulle ja ex-poikaystävälleni tuli ero vain sen vuoksi, koska muut haukkuivat minua exälleni, joten exäni ei nähnyt muuta vaihtoehtoa kun jättää minut. Mutta nyt minulla on aivan erinomainen suhde, enkä varmasti halua menettää nykyistä kultaani, joka on niin IHANA!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elämä on kylläkin aika julmaa. Varsinkin sinun kohdallasi.
Varsinainen jatkuva pelastus elämääsi on vain tämä sinun nykyinen poikaystäväsi, pidä hänestä lujaa kiinni koska häneltä saat kaikki voimavarasi.
Paljon jaksamisia!
ei mullakaan ole kavereita! kannattaa vaan tottua siihen!
ja sama juttu, mua ei koskaan kutsuta minnekkään, mulle ei kukaan soita,mä jos soitan, oikuihanaamiksetoosoittanu,seläntakana kuitenkin puhutaan,kun ei siitä sitten pääse millään eroon,jokailtasoittaa,jos menen kylään, sama juttu,oikuihanaamiksetookäyny, sit takanapäin, ainaseravaatäällä,eikäsiitäpääseeroon,
No, minäpä en soita enää kelleen, enkä käy kellään, oompa ihan itseksein,ja hyvin menee!
Kannattaa kyllä oikeasti miettiä myös vähän itseään jos on tuollasessa tilanteessa. En tarkota että kaikki koulukiusatut olis itse syypäitä, ei tietenkään. Mutta kannattaa aina miettiä että mitä vois itse tehdä asialle, tai onko itse käyttäytymisillään tai sanomisillaan saanut aikaan sellaisen tilanteen, että kaverit kaikkoaa. Silti ei itseään saa liikaa syyllistää tai alkaa itsesäälissä kieriskelemään sekään ei johda mihinkään. Ja kenestäpä meistä ei puhuttaisi pahaa selän takana, se tuntuu olevan osa ihmisen luonnetta.