Jammulle kävi huonosti

JAMMU ”SETÄ” HAKATTIIN

On sanottu, että Antti Veikko Ilmari Siltavuori, ”Jammu-setä” on Suomen vihatuin mies, ja tämä pitää paikkaansa. Siltavuori syyllistyi kaameaan rikokseen maaliskuun 3. päivänä vuonna 1989 Helsingin Myllypurossa.
Siltavuori murhasi kaksi 8-vuotiasta tyttöä, Päivi-Marian ja Tarjan, ja poltti ruumiit. On väitetty, että Siltavuori olisi myös raiskannut tytöt, mutta siitä ei valitettavasti saatu näyttöä, kuitenkin se on Siltavuoren menneisyyden tuntien hyvin mahdollista. Tuskin ihmiset koskaan unohtavat tällaista hirmutekoa.
Jammu on jo lähemmäs 80-vuotias, mutta hänen silti kokoajan varottava ulkopuolista hyökkäystä ja ihan syystä. Lapsen tappajat ovat vankiloissa ja muissa suljetuissa laitoksissa alinta mahdollista kastia ja niin ovat myös pedofiilit ja raiskaajat ja oma turvallisuus on alituiseen vaarassa.
Siltavuori tuomittiin joulukuussa 1989 täyttä ymmärrystä vailla olevana kahdesta murhasta ja kahdesta lapsen ryöstöstä 15 vuodeksi vankeuteen ja lisäksi eristettäväksi pakkolaitokseen. Tuomio pysyi samana hovioikeudessa ja korkein oikeus muutti sitä siltä osin, että kumosi pakkolaitoslausuman, valitettavasti.
Jammu vapautui vankilasta ehdonalaiseen muutama vuosi sitten Kuopion vankilasta ”kärsittyään” 11 vuotta. Siviilipäivät eivät onneksi Jammulle koittaneet, sillä Jammu siirrettiin välittömästi pakkohoitoon Niuvanniemen sairaalaan määräämättömäksi ajaksi.
Katsottiin, että Jammun oman turvallisuuden takia häntä on syytä pitää lukkojen takana. Niuvanniemessä pidetään mm. vaarallisia rikoksentekijöitä, jotka ovat saaneet vankeustuomioita ymmärrystä vailla olleina.

Jammu on ollut Niuvanniemessä useilla eri osastoilla, enemmän ja vähemmän eristettynä. Nykyään Jammu asuu osastolla 9.
Jammu ei ole juurikaan tekemisissä muiden potilaiden kanssa. Hän oleilee omassa kopissaan. Jammu on todennut potilastovereilleen, että on suuri vääryys, kun hänet on teljetty pakkohoitoon. Kuitenkin tämä ratkaisu on oikea, sillä hän aivan varmasti olisi jatkanut saamaa toimintaa jos hänet olisi päästetty vapaaksi. Jammu on sitä mieltä, että hän on jo maksanut velkansa yhteiskunnalle, moni on kuitenkin erimieltä asiasta.
Jo vankilavuosien aikana Jammu sai useita kertoja selkäänsä vankilassa ja joskus vartija puuttuivat tilanteeseen, joskus taas ei, siksipä Jammu suoritti suurimman osan tuomiostaan eristettynä ja ulkoili yksin vartijan saattamana. Jammu ei ollut töissä vankilan pajoilla, vaan kokosi mm. onkilaitteita omassa sellissään lukkojen takana.

Marraskuun alkupuolella potilaat olivat menossa ulos tupakalle niin sanottuun häkkipihaan. Häkkipihaan johtaa noin kymmenen metriä pitkä käytävä ja sen jälkeen laskeudutaan kolme rappuaskelmaa. Ennen ulko-ovea joku potilaista tönäsi Jammua selästä rappujen yläpäässä ja niin hän lensi pää edellä kivilattialle alatasanteelle. Jammu makasi maassa tajuttomana noin varttitunnin ajan. Sitten paikalle saapui lääkäri ja Jammu vietiin paareilla paikattavaksi sisätiloihin.
Kuka tönäisi Jammua, se ei ole tiedossa ja todennäköisesti sitä ei koskaan saada selville.
Potilaiden suut pysyvät tällaisissa tilanteissa visusti kiinni, aivan kuten vankiloissakin. Kukaan ei kuule ja näe mitään.
Ei ole Jammun elämä helppoa pakkohoidossakaan ja hyvä niin.