on kamala sairaus. hoidin yhtä mummua jolla oli dementia ja myöskin kissa. kuitenkin mummu aina ajatteli kissaansa. kissa oli tärkein vaikkei pää pelannut. kissan lautasella oli aina "ruokaa". joskin vähän kummallista. oli jugurttia, tupakkaa ja vieläpä rahaakin. no ei se kissa kauppaan lähtenyt kuitenkaan. ja sit tämä ei ole vitsi vaan ihan tosi juttu.
Dementia
majorica1961
4309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No, niin se on dementia semmoinen sairaus, että ei omalle eikä läheisen kohdalle toivo... Mummolla tarkoitus varmasti hyvä kun pistää rahaa ja tupakkia kisun astiaan.
Sitten on näitä ei-dementoituneita mummoja, jotka jumaloivat kissaansa. Totta kai eläin on yksinäiselle vanhukselle tärkeä asia. Mutta he itse elää kituuttavat kaikessa säästäen, ostaen vanhaa jauhelihaa alennuksesta syödäkseen sitä loppuviikon. Kun taas kissalle pitää hakea juuri siltä tietyltä lihatiskiltä kaikkein parhaat (ja kalleimmat) lihakimpaleet. "Kun ei se kranttu muuta syö". :D No ei tietenkään syö, eihän se tyhmä ole! Luultavasti jopa minun ahmattihauva kieltäytyisi syömästä omaa muonaansa jos se oppisi, että sillä konstilla saa sisäfilettä.
itse olen seurannut oman isäni dementoitumista, kyllä omaishoitajilla on raskasta kun tarvitsee jatkuvaa apua ja neuvomista. Taloudessa on jälleen yksi lapsi, se lapsi vaan ei ikinä opi vaan yleensä tulee avuttomammaksi. Varmasti noista lemmikeistä saa sitä yksinäisyyden turvaa ja seuraa, voi jutustella sen mustin tai mirrin kanssa. Kurja on tietysti se kun mennään niin dementoituneeksi ettei pystytä niistä eläimistä enää huolehtimaan, lähde nyt siinä sitten ottamaan mummulta pois sen rakasta ystävää, vaikka kuika olisi näin parempi.
koira lopetettiin viime viikolla dementian vuoksi. Aikasen hankala oli sekin. Ei muistanut ulos tehdä mitään ja sitten sai sisällä olla koko ajan siivoamassa. Ei enää osannut edes paperille tehdä. Ei osannut esim. pöydän alta pois. Haahuili kaiken yötä ympäri kämppää. Aikasen surkeeta katseltavaa sekin oli.
Voi miten surullista. :-( Toivottavasti mummulla on joku muukin läheinen, kuin kissa.