Ystävät hyvät, en odota, että minua täällä uskottaisiin, en myöskään pety jos kohtaan kritiikkiä ja arvostelua tai pilkkaa, mutta silti kirjoitan kokemukseni tänne. Asia on jo "vanha" kokemukseni tapahtui 1997. En ole puhunut julkisesti moisesta ja lähipiirissäni siitäkään tietää pari ihmistä.
LÄhdetään siitä liikkeelle, että itse olin alkuun kovasti skeptikko ja olen sitä vähän vieläkin, koetan kiistää ja perustella järjellä, hassua tässä onkin, että pitkään koitin uskotella itselleni, ettei tapaus ollut totta, mutta tapaus jäi UFOksi, tunnistamattomaksi lentäväksi esineeksi tai valoilmiöksi.
Vuonna 1997 olin lähtenyt tavanomaiselle iltalenkilleni, lenkin pituus oli jotain kymmenisen kilometriä, oli heinäkuun loppua ja oli vielä oikeen kuulas ja nätti ilta, ei pilven pilveä missään. Lenkin puolivälin maissa tulee pieni lentokenttä, tuollainen pienoislentokenttä, jota on käytetty enimmäkseen tilapäis ja pakkolaskukenttänä ja joskus kertausharjoituksiin.
Pysähdyin kentällä ja jäin hetkoksi ihastelemaan maisemia, siellä on tosi upeat näköalat. Tarkastelin taivasta siinä ja yllätyin, että onpas tuolla kirkas ja nätti, purppurainen tähti. Mietin, että kovinpa kirkkaasti näkyy illalla tähän vuodenaikaan, vaikka muut tähdet hädintuskin näkyy (silloin ei edes erittanut muita tähtiä vielä). Eipä se ollutkaan tähti.
Purpppurainen piste alkoi paisua ja kasvaa se pysähtyi jonkin ajan päästä, katsoin sitä kuin naulittuna... josiinä vaiheessa aavistin, heti kun kohde liikkuin, että tämä on jotain outoa. Pallo muuttui kananmunaa muistuttavaksi soikioksi ja oli kasvanut kooltaan. Sitten se pysähtyi ja alkoi tehdä edestakaisin sahaavaa liikettä vaihtaen väriään purppuran punaisesta mintun vihreään, se teki tuota liikettä ja värinvaihtoaan jonkin aikaa ja alkoi taas lähestyä.
Seuraavaksi kohde oli jälleen purppuran punainen ja oli nyt litteä, kiekkomainen ja viistossa asennossa. Se oli selvästi kasvanut, eli lähestyi.
Kohteesta ei kuulunut mitään, ei ollut kuulunut koko aikana, tuossa vaiheessa sydämeni hakkasi kyllä niin kovaa etten ikinä voi kuvailla, minua todella pelotti, sen myönnän. LÄksin siitä hyvin kiireellä läheiselle valtatielle, suuntaan johopn jatkan lenkkiä...
VIelä kun pikaiseen vilkaisin taakse päin, oli kohde puitten yläpuolella yläviistossa takana oikealla puolella... jo melko suureksi kasvanut purppura lautasenmuotoinen kiekko, jossa oli voimakkaita "pyörteitä" pohjassa. Siitä ei kuulunut edelleenkään mitään, enää en uskaltanut yksinkertaisesi sitä katsoa.. menin hyvin äkkiä kantatielle ja jatkoin lenkkiä loppuun.. vilkuilin eri puolille siinä, enää en nähnyt sitä.
Olin koko illan peloissani ja se tapaus muutti skeptistä asennettani jonkin verran, seuraavaksi minulla seurasi itsetutkiskelu ja uudet epäilyt.
Aloin pohtia järkevää selitystä asialle mielestäni. Raketti, ohjus, säähavaintopallo, auringon haloilimiö tms. se ei ollut.
En kärsi psyykkisistä sairtauksista, minulla ei ole todettu minkäänlaista mielisairautta.
En kärsinyt tuoloin unettomuudestakaan.. ja silloin sen tapauksen alussa kun valopiste alkoi kasvaa, useamman kerran räpytin silmiäni ja suljin ja avasin, ikäänkuin toivoakseni, että näkymä olisi harha. Ei se kadonnut noinkaan.
Tosin, eipä tuo ole ainut outo tapaus minulla. Olen kokenut muutakin paranormaalia. Olen ihan konkreettisesti aistinut jonkin läsnäolon huoneessa näkemättä sitä.. toinen tapaus oli vanha mökki, jossa väiteltiin kummittelevan. Täälä en nähnyt mitään, mutta selvästi kuulin kun minua nimeltä huudettiin, vastasin siihen vielä ärtyneenä, koska luulin, että ystäväni huutelevat minulle läheisestä marjametsästä... kysyinkin heiltä sitten, että mitäs te minua huutelitte..
kukaan ei ollut sanallakaan puhunut mitään..
Mutta tämä on toinen tarina ja vähän eri kategoriaa, tästä ei sen enempää..
Jospa se vain on niin, että minä olen jotenkin herkempi oudoille asioille, skeptisyyttä minulla on edelleen, mutta monien kokemieni jälkeen on skeptisyytenikin karissut. EN pyydä ketään uskomaan, sillä yhä nykyäänkin kiistän itsekin, että mitään olisi tapahtunut, vaikka niin tapahtui..
Hyvää vappua kaikille!
LÄhdetään siitä liikkeelle, että itse olin alkuun kovasti skeptikko ja olen sitä vähän vieläkin, koetan kiistää ja perustella järjellä, hassua tässä onkin, että pitkään koitin uskotella itselleni, ettei tapaus ollut totta, mutta tapaus jäi UFOksi, tunnistamattomaksi lentäväksi esineeksi tai valoilmiöksi.
Vuonna 1997 olin lähtenyt tavanomaiselle iltalenkilleni, lenkin pituus oli jotain kymmenisen kilometriä, oli heinäkuun loppua ja oli vielä oikeen kuulas ja nätti ilta, ei pilven pilveä missään. Lenkin puolivälin maissa tulee pieni lentokenttä, tuollainen pienoislentokenttä, jota on käytetty enimmäkseen tilapäis ja pakkolaskukenttänä ja joskus kertausharjoituksiin.
Pysähdyin kentällä ja jäin hetkoksi ihastelemaan maisemia, siellä on tosi upeat näköalat. Tarkastelin taivasta siinä ja yllätyin, että onpas tuolla kirkas ja nätti, purppurainen tähti. Mietin, että kovinpa kirkkaasti näkyy illalla tähän vuodenaikaan, vaikka muut tähdet hädintuskin näkyy (silloin ei edes erittanut muita tähtiä vielä). Eipä se ollutkaan tähti.
Purpppurainen piste alkoi paisua ja kasvaa se pysähtyi jonkin ajan päästä, katsoin sitä kuin naulittuna... josiinä vaiheessa aavistin, heti kun kohde liikkuin, että tämä on jotain outoa. Pallo muuttui kananmunaa muistuttavaksi soikioksi ja oli kasvanut kooltaan. Sitten se pysähtyi ja alkoi tehdä edestakaisin sahaavaa liikettä vaihtaen väriään purppuran punaisesta mintun vihreään, se teki tuota liikettä ja värinvaihtoaan jonkin aikaa ja alkoi taas lähestyä.
Seuraavaksi kohde oli jälleen purppuran punainen ja oli nyt litteä, kiekkomainen ja viistossa asennossa. Se oli selvästi kasvanut, eli lähestyi.
Kohteesta ei kuulunut mitään, ei ollut kuulunut koko aikana, tuossa vaiheessa sydämeni hakkasi kyllä niin kovaa etten ikinä voi kuvailla, minua todella pelotti, sen myönnän. LÄksin siitä hyvin kiireellä läheiselle valtatielle, suuntaan johopn jatkan lenkkiä...
VIelä kun pikaiseen vilkaisin taakse päin, oli kohde puitten yläpuolella yläviistossa takana oikealla puolella... jo melko suureksi kasvanut purppura lautasenmuotoinen kiekko, jossa oli voimakkaita "pyörteitä" pohjassa. Siitä ei kuulunut edelleenkään mitään, enää en uskaltanut yksinkertaisesi sitä katsoa.. menin hyvin äkkiä kantatielle ja jatkoin lenkkiä loppuun.. vilkuilin eri puolille siinä, enää en nähnyt sitä.
Olin koko illan peloissani ja se tapaus muutti skeptistä asennettani jonkin verran, seuraavaksi minulla seurasi itsetutkiskelu ja uudet epäilyt.
Aloin pohtia järkevää selitystä asialle mielestäni. Raketti, ohjus, säähavaintopallo, auringon haloilimiö tms. se ei ollut.
En kärsi psyykkisistä sairtauksista, minulla ei ole todettu minkäänlaista mielisairautta.
En kärsinyt tuoloin unettomuudestakaan.. ja silloin sen tapauksen alussa kun valopiste alkoi kasvaa, useamman kerran räpytin silmiäni ja suljin ja avasin, ikäänkuin toivoakseni, että näkymä olisi harha. Ei se kadonnut noinkaan.
Tosin, eipä tuo ole ainut outo tapaus minulla. Olen kokenut muutakin paranormaalia. Olen ihan konkreettisesti aistinut jonkin läsnäolon huoneessa näkemättä sitä.. toinen tapaus oli vanha mökki, jossa väiteltiin kummittelevan. Täälä en nähnyt mitään, mutta selvästi kuulin kun minua nimeltä huudettiin, vastasin siihen vielä ärtyneenä, koska luulin, että ystäväni huutelevat minulle läheisestä marjametsästä... kysyinkin heiltä sitten, että mitäs te minua huutelitte..
kukaan ei ollut sanallakaan puhunut mitään..
Mutta tämä on toinen tarina ja vähän eri kategoriaa, tästä ei sen enempää..
Jospa se vain on niin, että minä olen jotenkin herkempi oudoille asioille, skeptisyyttä minulla on edelleen, mutta monien kokemieni jälkeen on skeptisyytenikin karissut. EN pyydä ketään uskomaan, sillä yhä nykyäänkin kiistän itsekin, että mitään olisi tapahtunut, vaikka niin tapahtui..
Hyvää vappua kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tutkin ufokirjallisuutta ja juttuja sittemmin ja vastaavanlaiseen, hyvin samanlailla muistuttavaan tapaukseen törmäsin eräässä kirjassa. Siinä oli tapaus Ruotsista vuodelta 1973. Siinä erehdyttävästi oli punertavan ja vihertävän kaltainen, kananmunaa muistuttava pallo joka liikkui edestakaisin.
Mulla myös vastaava kokemus,ottaa päähän kun kukaan ei usko,mulla jäi päälimmäiseksi mieleen valtava pelko lopuksi en tahtonut edes nähdä sitä vaan juoksin pois ja tärisin,tulisipa uudestaan niin nyt kun oon tapauksen jälkeen lukenut ja kiinnostunut aiheesta saattaisin käyttäytyä toisin,tai sitten en niin valtava oli pelko et sen jälkeen oon ymmärtäny millaiselta paniikkireaktiossa olevasta ihmisestä tuntuu
"mutta selvästi kuulin kun minua nimeltä huudettiin"
Oliko kivaa?
Kun nimeltä huudettiin, se tuntu ihan tavanomaiselta, koska luulin sitä ystävieni huudoksi puolukkametsästä.
Asia karmi vasta sen selvittyä, että huudot ei olleet kenenkään ihmisen huutamia. Ne tuli siltä alueelta, jossa se hökkeli on, talosta tai siitä pihapiiristä, vaikea hahmottaa.