Tulkitkaapas tämä Mika Waltarin runo ja kertokaa mitä se teille sanoo. Saa omia ajatuksia verrata muiden ajatuksiin. =)
Teräskukat
Yksin,
yö.
Suurkaupungin houraileva uni
jättiläiskäsivarsin.
Teräskukkia, betonia, ammoniakkia
Villin ihana olet,
lasiverhossa,
käärmejuovaisin valoin.
Sadan miljoonan sielun
lumottu houre:
teräskukkia auringonverkkojen alla.
Tähdet satavat,
pienet, kuolleet tähdet
betonikaarien ylle.
Kuun metallikaivoksista
plaavat rakettilaivat
kipinäsuihkuna
Yksin,
yössä,
uneksien
teräskukkien unta.
Teräskukat
Yksin,
yö.
Suurkaupungin houraileva uni
jättiläiskäsivarsin.
Teräskukkia, betonia, ammoniakkia
Villin ihana olet,
lasiverhossa,
käärmejuovaisin valoin.
Sadan miljoonan sielun
lumottu houre:
teräskukkia auringonverkkojen alla.
Tähdet satavat,
pienet, kuolleet tähdet
betonikaarien ylle.
Kuun metallikaivoksista
plaavat rakettilaivat
kipinäsuihkuna
Yksin,
yössä,
uneksien
teräskukkien unta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
1920-luvun (todennäköisesti) teknologiaihainnointia. Nostokurjet kohoavat ja kaupunkien kerrostalot nousevat. Mukana ripaus science fictionia - avaruusmatkailun varhainen visio!
Waltarin 20-luvun nuoruusrunoissa on myös vauhdin hurmaa, kun kaahataan silloisilla autoilla lähes viittäkymppiä!