Millainen on teidän...

tapauksessa sellaista voi sallia. Sellaisesta ei seuraa mitään muuta kuin että koko elämä menee aivan sekaisin. Olen seurannut ystäväpiirissä tallaisia tapauksia.

Kyllä ura ja työ on minulle niin tärkeää että en edes unelmoi mistään tuollaisesta.

Prinssit kuuluvat satuihin joita luen pienelle tyttärenpojalleni.

Minä unelmoin siitä kun voin eläkkeellä ollessani matkustella kaukomailla ja kokea kaikkea "ihmeellistä" .

Unelmieni prinssi on pitkä, roteva, tumma ja ehkäpä myös pitkähiuksinen.
Hän halaa lujasti ja puhuu miehekkäästi. =)

Paolo Maldini on ollut unelmieni prinssi 20 vuotta eli melkein siitä asti, kun hän aloitti pelaamisen AC Milanin riveissä. Ja unelmieni prinssinä hän varmasti pysyy jatkossakin, mikäli vain jossain muodossa jatkaa julkista uraansa. Unelmien prinssihän on sellainen, jota ihaillaan kaukaa ja tavoittamattomana - Maldinin ura on tarjonnut minulle monia ikimuistoisia hetkiä, niin hyviä kuin huonojakin. Valitettavasti hän ei enää jatka Italian maajoukkueessa, joten kesän MM-kisoissa vasempana topparina pelaa joku muu :-(

Tapasin elämäni naisen (sen kolmannen)
Ollaan vasta tutustuttu, vappu yhdessä ja nyt kun joudutaan pitään pari päivää taukoa niin linnut vain soi päässä ja perhoset pörrää vatsassa!

Kyllä 44v mies voi olla sekaisin jännityksestä ja odotuksesta. Olisko viellä onni odottamassa kaikkien menneiden vastoinkäymisten jälkeen...

että; totta vissisti hän on miehekäs, harteikas ja osaa halata ja pussata ;) Ei mikään imelän komea, kuten joku Brad Bitt tai mitä näitä on, vaan reilusti mies. Saa olla parransänkeä ja vaikka sopivasti outokumpuakin; ei tässä itsekään enää prinssessoja olla ;)

Mies, joka saa naisen tuntemaan olonsa turvalliseksi; se on minun prinssini ;)

Olen tuonut asian esiin täällä ennenkin ja aina minut tyrmätty mutta minun unelmamieheni on otsikon mukainen.

Joka ikinen kerta kun tämäntyyppisiä kyssäreitä on ollut, saan silmilleni aina kommentteja joissa puhutaan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista kaiken voittavasta rakkaudesta, joka kestää mitä vaan. Minulle on myös syksyllä toivotettu täällä, että sasin itse jonkin ruumiinvamman jonka kuulemma pitäisi auttaa minua ymmärtämään.

Ymmärtämään mitä? Sitäkö, että kun olen terve nainen, kova urheilemaan, niin minun pitäisi onnellisena "ottaa vastaan" minulle tarjottua miestä vaikka tämä olisi sairas ja jatkuvan ulkopuolisen avun tarpeessa? Että minun pitäisi naisen tavoin (?) olla koko ajan hoivavietein varustettu ja ihan otettu siitä, että saisi rakkaudentunnustuksia sairailta miehiltä?

Kiitos ei. Minä en aio ryhtyä kenenkään henkilökohtaiseksi hoitajattareksi vain siksi, että mies sattuisi rakastumaan minuun kun minut jossain näkee. On varmasti eri asia, jos pari on jo nk. vanha pari ja toinen yllättäin sairastuu, sillä heillähän on jo pohjaa tunteille.
Mutta minulla ei ole ollut sellaista taustallani enkä aio sairaaseen mieheen tutustua intiimisti.

En myöskään edellytä, että jos minulle käy itselleni haveri, kuten täällä aiemmin toivoteltiin, että minun on "pakko saada joku mies." Minkä helkkarin takia? Ei minulla ole sellaista oikeutta kehenkään mieheen nähden ja tuollainen vaadekin on jo oksettavan itsekästä.

Suurinta rakkautta on joidenkin mukaan se, että osaa luopua. Siksi vapauttaisin minuun sitoutuneen miehen välittömästi jos onnettomuus tai sairaus minua kohtaisi.