Tänne kirjoittelemaan/kommentoimaan tarinoita!
Tässä omani:
1. Tarina: Rikoksen veli
Rikoshan minä olen. Tällainen omituinen vihreä otus. Minulla on suuret mustat silmät ja ruskeat kiharat hiukset. Kuten varmaan jo tiedät, olen alien, mutta älähän karkaa minnekkään, sillä haluan kertoa juuri sinulle minun tarinani.
"Ja sinähän neitiseni et mene minnekään, ennen kuin olet siivonnut huoneesi!" Melli karjui keittiöstä minulle, kun oli juuri lähdössä kouluun.
"Mutta koulubus..." huusin vastaan.
"Ei mutteja! heti huonetta siivoamaan! Saat samalla siivota myös koko kämpän. Muista imuroida, pestä ikkunat, pyyhkiä pölyt, valmistaa päivällistä ja kaikkea mitä ikinä nyt keksitkään. Päivälliseksi voit syödä eilistä chili con carnea, jos sitä nyt ede on jäljellä!" Melli saarnasi.
Tönötin paikoillani ja ajattelin kauhuissani, mitä kaikkea minun olisi tehtävä taas. Melli ei ole oikea äitini. Hän halusi kauheasti itselleen ja miehelleen lapsen, mutta tyytyivätkin adoptointipalveluun ja niin minä saavuinkin tänne. Nimen Rikos sain yhden Mellin vitsin mukaan, mutta minua kutsutaan koulussa "Riksaksi."
"Hyvä on," sanoin hillitysti, vaikka sisälläni kuohui. Olin lapseksi muuttumisesta (nyt olen teini) joutunut tekemään mitä rankempiakin töitä.
Vein tylsistyneenä reppuni huoneeseeni. Kuulin oven käyvän. Olin jäänyt yksin. Koulubussi tööttäsi vielä kerran ja ajoi sitten matkoihinsa.
Katselin huonettani. Sänky oli petaamatta, tavaroita oli vähän kaikkialla, samoin vaatteita. Ikkunat olivat likaiset ja huoneeni lamppu oli rikki.
En kestänyt enää. Tyhjensin koulureppuni ja täytin sen vain hyödyllisillä jutuilla, kuten muutamilla vaatteilla, eväspussilla, peitolla, rahalla. Minulla oli vain 250 simoleonia. Nappasin reppuni ja juoksin ulos. Pamautin oven täysillä kiinni.
"Pum pun, tumps, tömps, tuff!" kamala töminä ja jyske kuului talosta.
Vilkaisin ikkunasta sisään. Mikä sekasorto! Äkkiä pois!
Päivät kuluivat ja oloni oli kamala.
Pienen eväspussin olin kuluttanut kolmessa päivässä, peitto oli likainen, samoin vaatteet.
Hiukseni olivat kuin peikon pesä ja olin kamalan räjähtäneen näköinen.
"Moi! Mitäs sulle on tapahtunut?" kysyi eräs ystävällinen vihreäihoinen poika.
"Alien!" huudahdin ihmeissäni. Alieneja oli todella harvassa, ihan pari yksilöä.
"Mikä sinun nimesi on?" poika kysyi, "Minä olen Nicolas.
Muutuin punaiseksi. "Ni-nimeni on Riikka!" heitin.
"Tai oikeasti... Perheeni, jos sitä perheeksi voi sanoa, oli todella outo ja vihasi minua, kun olin erillainen, he antoivat nimekseni Rikos.
Poika nyökkäsi ymmärtäväisesti. "Sinutkin on siis adoptoitu. Olen kuullut, että minulla on aliensisko tässä kaupungissa. Vanhempani eivät halunneet pitää minua ja siskoani, he päättivät laittaa meidät adoptoitaviksi."
Minulla on muuten syntymämerkki!" Nicolas sanoi ja näytti kämmenessään olevaa "tähteä."
"Minulla on samanlainen!" Rikos huudahti.
"Olemme sisaruksia!"
Niin me sitten olimme sisaruksia ja muutimme yhteiseen kotiin.
Saimme myöhemmässä vaiheessa puolisot.
Nicolas sai viehättänä Elenan ja minä sain upean ja kauniin Maryn.
Hyomasit varmaan, että Mary on tytön nimi. Niinhän se vain on jotkut ovat tavallisia, jotkut outoja ja jotkut todella outoja. Kuulun itse siihen viimeiseen. Olen tytöistä tykkäävä alientyttö.
Olen nauttinut elämästäni tähänkin asti, ja nautin elämästäni loppuun asti.
Tässä oli tarinani. Kiitos kaikille lukijoille!
Laittakaa tänne ihmeessä omia tarinoita!
:D
Sydämmenne päällä keinuu ikuisesti MINÄ! (eli Ewe)
:D
Tässä omani:
1. Tarina: Rikoksen veli
Rikoshan minä olen. Tällainen omituinen vihreä otus. Minulla on suuret mustat silmät ja ruskeat kiharat hiukset. Kuten varmaan jo tiedät, olen alien, mutta älähän karkaa minnekkään, sillä haluan kertoa juuri sinulle minun tarinani.
"Ja sinähän neitiseni et mene minnekään, ennen kuin olet siivonnut huoneesi!" Melli karjui keittiöstä minulle, kun oli juuri lähdössä kouluun.
"Mutta koulubus..." huusin vastaan.
"Ei mutteja! heti huonetta siivoamaan! Saat samalla siivota myös koko kämpän. Muista imuroida, pestä ikkunat, pyyhkiä pölyt, valmistaa päivällistä ja kaikkea mitä ikinä nyt keksitkään. Päivälliseksi voit syödä eilistä chili con carnea, jos sitä nyt ede on jäljellä!" Melli saarnasi.
Tönötin paikoillani ja ajattelin kauhuissani, mitä kaikkea minun olisi tehtävä taas. Melli ei ole oikea äitini. Hän halusi kauheasti itselleen ja miehelleen lapsen, mutta tyytyivätkin adoptointipalveluun ja niin minä saavuinkin tänne. Nimen Rikos sain yhden Mellin vitsin mukaan, mutta minua kutsutaan koulussa "Riksaksi."
"Hyvä on," sanoin hillitysti, vaikka sisälläni kuohui. Olin lapseksi muuttumisesta (nyt olen teini) joutunut tekemään mitä rankempiakin töitä.
Vein tylsistyneenä reppuni huoneeseeni. Kuulin oven käyvän. Olin jäänyt yksin. Koulubussi tööttäsi vielä kerran ja ajoi sitten matkoihinsa.
Katselin huonettani. Sänky oli petaamatta, tavaroita oli vähän kaikkialla, samoin vaatteita. Ikkunat olivat likaiset ja huoneeni lamppu oli rikki.
En kestänyt enää. Tyhjensin koulureppuni ja täytin sen vain hyödyllisillä jutuilla, kuten muutamilla vaatteilla, eväspussilla, peitolla, rahalla. Minulla oli vain 250 simoleonia. Nappasin reppuni ja juoksin ulos. Pamautin oven täysillä kiinni.
"Pum pun, tumps, tömps, tuff!" kamala töminä ja jyske kuului talosta.
Vilkaisin ikkunasta sisään. Mikä sekasorto! Äkkiä pois!
Päivät kuluivat ja oloni oli kamala.
Pienen eväspussin olin kuluttanut kolmessa päivässä, peitto oli likainen, samoin vaatteet.
Hiukseni olivat kuin peikon pesä ja olin kamalan räjähtäneen näköinen.
"Moi! Mitäs sulle on tapahtunut?" kysyi eräs ystävällinen vihreäihoinen poika.
"Alien!" huudahdin ihmeissäni. Alieneja oli todella harvassa, ihan pari yksilöä.
"Mikä sinun nimesi on?" poika kysyi, "Minä olen Nicolas.
Muutuin punaiseksi. "Ni-nimeni on Riikka!" heitin.
"Tai oikeasti... Perheeni, jos sitä perheeksi voi sanoa, oli todella outo ja vihasi minua, kun olin erillainen, he antoivat nimekseni Rikos.
Poika nyökkäsi ymmärtäväisesti. "Sinutkin on siis adoptoitu. Olen kuullut, että minulla on aliensisko tässä kaupungissa. Vanhempani eivät halunneet pitää minua ja siskoani, he päättivät laittaa meidät adoptoitaviksi."
Minulla on muuten syntymämerkki!" Nicolas sanoi ja näytti kämmenessään olevaa "tähteä."
"Minulla on samanlainen!" Rikos huudahti.
"Olemme sisaruksia!"
Niin me sitten olimme sisaruksia ja muutimme yhteiseen kotiin.
Saimme myöhemmässä vaiheessa puolisot.
Nicolas sai viehättänä Elenan ja minä sain upean ja kauniin Maryn.
Hyomasit varmaan, että Mary on tytön nimi. Niinhän se vain on jotkut ovat tavallisia, jotkut outoja ja jotkut todella outoja. Kuulun itse siihen viimeiseen. Olen tytöistä tykkäävä alientyttö.
Olen nauttinut elämästäni tähänkin asti, ja nautin elämästäni loppuun asti.
Tässä oli tarinani. Kiitos kaikille lukijoille!
Laittakaa tänne ihmeessä omia tarinoita!
:D
Sydämmenne päällä keinuu ikuisesti MINÄ! (eli Ewe)
:D
Vastaukset 3
Vanhimmat
lopahtiko into loppuvaiheessa vai? Alotit nimittäin aluksi kertomaan tosi yksityiskohtaisesti ja lopussa taas hyppäsit ison aikajanan, ja eihän tarinassa edes oikeastaan ollut 'loppua'. ei sillä että olisin enempää edes lukenut. ärsyttää kaikki siirappiset 'jippii'-keskustelut. vrt. "'Minulla on muuten syntymämerkki!' Nicolas sanoi ja näytti kämmenessään olevaa "tähteä."
'Minulla on samanlainen!' Rikos huudahti.
'Olemme sisaruksia!'"
kehitystä ja kasvamista. onnea. ;)
Tässä sitten omani tarina tänne niin ei ole niin tyhjää :)
Hei minä olen Minttu.Asun Outolaaksossa isäni ja äitipuoleni kanssa. Minulla ei ole biologista äitiä koska isäni meni yöllä tiirailemaan tähtiä, niin alienit nappasivat isäni ja raiskasivat sen :/.
No seurauksena olin minä.Nyt istun isäni haudalla murehtien ja vihoissani äitipuolelle.Isäni kuoli muka tulipalo- onnetumuudessa,vaikka en usko sitä! se oli äitipuoleni.Asuimme isossa kartanossa jonka isäni oli ostanut,isä oli ollut rikaasta perheestä,eli hänelläkin riitti rahaa.
Äitipuoleni Irma käski minun mennä yliopistoon koska se oisi minun paraakseni! PÖTYÄ! haluaa vain päästä minusta eroon .
Noh kerran ku minulla oli yliopistosta vapaata menin käymään kartanolla isäni haudalla.
menin taloon sisään ja mitä huomasinkaan! siellä oli Irma ja tosi nuoren miehen kanssa! mies oli tosi komea!.
"Hei!" huusin Irmalle,hän oli jo vanhus ja huonokuuloinen.
"heij Minttu!? mitä sinä täälä teet?" Irma huusi luuli varmaan että minullakin on huono kuulo.
"tulin isäni hautaa katsomaan.. kuka hän on?" ja osoitin Irman vieressä seisovaa nuorta miestä.
"hän on poikani Milo!..aikaisemmasta aviliitostani ennen isääsi."
"aij,no hauska tutustua" hymyilin Milolle.
"samoin milo vastasi."
kävin isän haudalla ja lähdin takaisin yliopistolle lukemaan tenttiin.
Illalla soitin Milolle ja pyysin stadiin kahville
"joo sopii se.tulen kohta kunhan ensi tälläydyn!" Milo vastasi ja sulk luurimen
Odotin stadissa sovitussa kahvilassa Miloa.Olin pukeutunut hienoon hameeseen jalaittanut hiukset kauniisti.
"heih! anteeksi että olen näin myöhässä Irmalla oli vain jotain paperi hommia jota ei älynny niin piti auttaa.."Milon huikkasi.
"joo ei se mitään"sanoin lepertevällä äänellä.
sain illan aikana selville että Milo ei seurustele tai ole koskaa edes seurustellut!
1kuukauden päästä.
suhteemme Milon kanssa on on kehitynyt jo niin että aion pyttää MIloa kihloihin!
soitin taas milolle ja pyysin häntä treffeille yhteen romantiseen ravintolaan.
Ravintolssa.
Jee Milo suostui ja olemme nyt kihloissa!.
Olen päätännyt että lopetan yliopiston ja muutan Milon kanssa isäni vanhaan kartanoon,jossa irma nyt asustaa.Menneme naimisiin heti ku vain mahdolista.
Nyt istun taas haudalla tällä kertaa vain Milon ja kahden taaperon kanssa. Mikaelin ja Minnan kanssa mutta nyt istumme Irman haudalla.Annoin Milolle luvan haudata Irman kartanomme pihaan vaikka inhosinki Irmaa.
Nyt elämänii on täydelistä haluan vain enemän lapsia.!
THE END
xDDDDDD olipa paska mut minkäs voi.. sori kirjoitus virheet. :// niitä on vaikka kuinka paljon mutta ajatus on tärkein :DDD
Minä olen Selma Rinkula. Tiedän, nimeni on tyhmä. Asun Simlandiassa siskoni Saaran kanssa, ja hän on ruskeahiuksinen ja pisamanaamainen tyttö. Hän on aika ujo ja minä taas olen toimelias... Mutta en suosittu. Mielestäni olen kuvottavan näköinen, rillipäinen tyttö. Ennen minulla oli mustat hiukset, mutta olin niin nörtin näköinen että värjäsin ne pinkeiksi... Nykyään pidän vaaleanpunaista mekkoa, ja usein tirkistelen itseäni peilistä, nähdäkseni kuinka kauniit hampaat omistan. Olen romantiikkatavoitteinen ja tahtoisin löytää miehen joka täyttää onneni. Elämäni aikana, tahtoisin päästä ammattimaiseksi juhlavieraaksi. Eräänä päivänä kurja onneni kuitenkin kääntyi...
"Selma! Sain työpaikan vartijana!" Saara huusi innoissaan tietokoneelta. Minua ei oltu hyväksytty vielä mihinkään työhön, vaikka olin pistänyt hakemuksia lääkäriuralle, poliitikoksi, kokiksi, ja vaikka miksi. En kyllä tiedä miksi minua ei ole hyväksytty. "Mentäisiinkö keilaamaan?" Saara kysyi. Keilaaminen oli kivaa. Menimme ulos ja astuimme vanhaan ruosteiseen autoon (sama auto jolla simit haetaan töihin aluksi) ja lähdin ajamaan. Olin ylpeä siitä, että osasin ajaa, mutta minua pilkattiin koska auto oli vanha. Se oli joskus isoisäni, ja aivan uusi, keltainen auto. Mutta nyt se oli vanha romu. Edessämme näkyi pian Sim-city, ja ajoimme keilamaniaan. Kun automme pysähtyi keilamanian eteen, taaksemme ajoi upea musta limusiini, ja sisältä tuli mustatakkinen men in blackin ukon näköinen tyyppi, jonka perässä seurasivat manageri ja kirkuvia naisia. Kaupungin talousnero, Severi Laurila oli saapunut. Sydämeni alkoi sykkimään ja tahdoin näyttää taitoni keilaradalla. Saara oli jo mennyt sisälle, sillä en nähnyt häntä. Kiljuvat tytöt ja Severi tunkivat rahaa keilamanian ratojenpitäjän kämmeniin, ja he lähtivät ratoja kohti. Minä ryntäsin varaamaan radan Severin viereltä, mutta siinä hän oli. Saara. Puhkuin raivosta kun jouduin ottamaan radan joka oli aivan toisessa päässä hallia. Katsoin Saaran heittoja. Severi otti kultaisen keilapallon ja vieritti sen kohti keiloja. "Voi eih! Kouruun!" Hän karjaisi kovaa, mutta charmikkaasti. Saaran keilapallo lipui kohti keilajonoa, ja se kaatoi kaikki keilat. "Jippyy! Täyskaato!" Hän huudahti ja hyppäsi nyrkki ojossa ilmaan. "Hieno heitto, söpis", Severi hempeili, ja olin nyt niin vihainen kuin olla voin. Juoksin muiden keilaajoiden ohi, tuupin heitä tarmokkaasti ja tyrkkäsin Saaran kumoon. "Hei, sä oot varmaan tiskijukka, mee miksaa." Severi komensi. Miten tässä nyt näin kävi? En ollut varma osasinko miksata. Kävelin ujona tiskin luo, ja otin rillini pois. Näen kyllä vähän ilman niitä. Mutta en kauas. Jotkut kaukaiset pojat viheltelivät minulle jotain, ja ihmiset ympärilläni olivat kuin tomua. He näkyivät huonosti, ja aloin epäröidä. Otin peilin taskusta ja katsoin itseäni. Olin kaunis ilman lasejani, ja aloin pistää levyjä koneeseen. Soitin Simoleon-yhtyeen Sim-tyttö kappaletta ja pyörittelin levyä. Mukava ääni kuului levyistä ja lauloin levyn biisin mukana.
"Sä olet mun sims-tyttö, kaunis ja avuliain
sun hiukset vaaleanpunaiset, on minun ain
näytä kyntesi kauniin punaiset, on kasvosi aina iloiset. Mä sua niin rakastan, olet sä mun sim-tyttö." Kaunis ääneni kantautui salin poikki, ja Severikin alkoi hymyillä. Saara oli kateudesta vihreänä... Kun olin soittanut levyjä tunnin, Severi lähti ja ennen lähtöään hän tuli luokseni.
"Sulle olis työtä tiskijukkana täällä", Severi sanoi, ja punastuin. "Halutko kyydin kotiin?"
Tietysti suostuin, ja Saaran vei kotiin vanha ukko minun autollani. Nyt olin iloinen, ja Severi oli yksi parhaista ystävistäni.