En tiedä mitä tekisin..
Muutin omaan asuntoon ja sain mieheltäni lahjaksi marsupariskunnan. Hän ei tiennyt että joutusin viimeksi lopettamaan marsuni, asuessani vielä kotona, äitini allergian vuoksi. Rakastan niitä pikkuisia, mutta en voi pitää heitä.
En ole voinut pyytää äitiäni käymään kylässä eikä hän edes tiedä miltä kotini näyttää..:( Nyt kun viimeksi kun kävin hänen luonaan, sai hän astmakohtauksen pelkästään vaatteistani sillä marsujani ei ollut mukana.
Marsut ovat nyt 1,5 ja 2 vuotiaita. He ovat onnellisia yhdessä enkä haluaisi antaa poiskaan. Mutta mieluummin annan jollekulle kuin lopetan. En vain halua antaa kenellekään huonolle ihmiselle..
Mistä sellaisia löydän? oli pakko tulla tänne kertomaan omasta pahastaolosta, sillä eivät ketään muutkaan ymmärtäisi paremmin..
Muutin omaan asuntoon ja sain mieheltäni lahjaksi marsupariskunnan. Hän ei tiennyt että joutusin viimeksi lopettamaan marsuni, asuessani vielä kotona, äitini allergian vuoksi. Rakastan niitä pikkuisia, mutta en voi pitää heitä.
En ole voinut pyytää äitiäni käymään kylässä eikä hän edes tiedä miltä kotini näyttää..:( Nyt kun viimeksi kun kävin hänen luonaan, sai hän astmakohtauksen pelkästään vaatteistani sillä marsujani ei ollut mukana.
Marsut ovat nyt 1,5 ja 2 vuotiaita. He ovat onnellisia yhdessä enkä haluaisi antaa poiskaan. Mutta mieluummin annan jollekulle kuin lopetan. En vain halua antaa kenellekään huonolle ihmiselle..
Mistä sellaisia löydän? oli pakko tulla tänne kertomaan omasta pahastaolosta, sillä eivät ketään muutkaan ymmärtäisi paremmin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
toi on tosi paha tilanne, itse ainakin tykkään pikku nasukoistani niin julmetusti, etten tiedä mitä tekisin jos vastaava tilanne tulisi. Olisiko lähipiirissäsi joku, joka voisi nasut ottaa? hoitaa sinun neuvoillasi, ja voisit käydä pikkusia katsomassa? jos päädyt antamaan kullat pois, kannattaa ilmoitella vaikka marsuyhdistyksessä tai marsu.netissä sieltä osaavat oikeat marsuja rakastavat ihmiset ainakin etsiä. Tärkeintähän nyt on että marsut voivat hyvin, ja että itse olisit elämääsi tyytväinen, joka nyt taitaa olla mahdotonta koska äitisi on sulle läheinen.
tsempppiä, oli päätöksesi mikä hyvänsä.
Kuinka usein tapaat äitisi? Haittaako se että hän silläkertaa saa astmakohtauksen. Vaikuttaako siitepöly aika myös astmakohtauksiin, eli ei yksin marsu? Vaatiiko äitisi marsuista luopumista?
Itse en possuistani luovu, vaikka meidän perheessä on allergiaa (mieheni on allerginen vähän kaikille).
Mutta itseppähän parhaiten tiedät mitä teet. Toivottavasti löydät kodin marsuillesi.
Ikävä tilanne todella ja ymmärrän, että haluaisit äidillesi asuntoasi näyttää.. Ikävä jo astma äidilläsi on noin paha. tietysti hänellä vieraillessasi voisit vaihtaa vaatteet juuri lähtiessäsi, ehkä se auttaa.
Kamalaa jos itse joutuisin possukkani antamaan pois, en tiedä kuin pystyisin..
Mutta jos päädyt etsimään uutta kotia marsuillesi, niin eihän sinun täydy heti ensimmäiselle ottajalle mursujasi luovuttaa, jollei siltä tunnu..
Ja voithan aina sopia, jos jonnekkin marsusi luovutat, että saat käydä niitä katsomassa myöhemmin millaisessa kodissa asuvat, ja pyydät kirjoittelemaan kuulumisia.
Itse ainekin väkisinkin kirjoitan kuulumisia, ottamistani eläimistä..paikkaan josta ne on saatu.
Äitini kävi pyynnöstäni jo ensimmäisen marsun aikaan sairaalassa testeissä, ja tulos oli positiivinen myös marsulle niin heinälle.
Hän sai todella allergisen reaktion aina marsustani ja heinästä häkin purujen vaihdon aikaan, jolloin korjasin vanhat purut pois ja lisäsin uutta heinää. Ensimmäinen vuosi menikin niin että marsu siirrettiin eri huoneeseen ja häntä ei saanut tuoda ulos huoneesta. Pian se ei enää riittänyt vaan piti imuroida ja pestä huone pari kertaa viikossa. Raukka pelkäsi aina kovaa imurin ääntä ja oli hädissään nurkassa. Pian en voinut enää pitää häntä sylissä, etten olisi tuonut allergisoivia pölyjä muihin huoneisiin ja äitini lähelle. Päädyimme antamaan yksinäisen marsuni pihamme pienelle tytölle jonka luokse aina vein marsuni lempiruokia ja tavaroita. Korttejakin lähetettiin jouluisin :)
Nyt on todella kurjaa etten voi enää ollenkaan nähdä äitiäni. Äitini ei ole koskaan vaatinut minua luopumaan heistä, ja se tästä tekeekin niin kurjaa, sillä nään kuinka hän kärsii marsuistani eikä sano mitään, kuinka pahaa hänellä tekee :( En kestäisi antaa marsujanikaan pois, mutta en kestä elää ilman omaa äitiä.
Pitäisikö minun laittaa lehteen ilmotus ja odottaa että juuri se oikea ihminen soittaa minulle?
heips jos viellä olet luopummassa possuista niin ota yhteyttä omistan tällä hetkellä 2 marsua viime kuussa 3 mutta yksi lopetettiin huononkunnon takia eläinlääkärillä. ja syyrialaisen hamsterin ja olen omistanut muitakin eläimiä mutta lisää kuulet kun laitat mailia osoitteeseen:
[email protected]