Mikä siinä on kun näin vähän yli 4 kymppisenä jo tuntuu että paikat hajoaa käsiin? Muistan hyvin
kun vasta äsken löytyi räjähtävää voimaa ja nopeutta, askellus oli gasellimaista. Nyt viiltää
olkapäästä, välilevyt reistaa selässä. Aina on joku paikka hajalla.Buranaa saa vetää ajoittain kuin polle kauroja. Pennut vertasivat kävelevään rautakankeen.
Ei tämä muuten rassaisi, mutta kun alkaa tuntua siltä ettei tämä olekkaan mitään ohimenevää?
Ja kun mieli on vielä sama kuin parikymppisenä, mutta kroppa on ihan paperia.
kun vasta äsken löytyi räjähtävää voimaa ja nopeutta, askellus oli gasellimaista. Nyt viiltää
olkapäästä, välilevyt reistaa selässä. Aina on joku paikka hajalla.Buranaa saa vetää ajoittain kuin polle kauroja. Pennut vertasivat kävelevään rautakankeen.
Ei tämä muuten rassaisi, mutta kun alkaa tuntua siltä ettei tämä olekkaan mitään ohimenevää?
Ja kun mieli on vielä sama kuin parikymppisenä, mutta kroppa on ihan paperia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nuoruuden ja urheilun sekä muun kohelluksen muistot kolottaa jo. On polven ristisidevammaa, olkapään vaivaa, nilkan väljyyttä, käsi puutuu, kyynärpään murtuma kolottaa ajoittain...mutta jos jää paikalleen, oli miten vanha tahansa, ei enää liikkeelle pääse.
Oikeastaan tarkoitan sitä, että jotenkin on niin
vaikeata myöntää se tosiasia, että se huippukunto tuli ajoitettua sinne 30 paikkeille.
Ja ettei sellaiseen kuntoon enää koskaan pääse, vaikka
tekisi mitä. Laskeva käyrä on tosiasia. Jotenkin
sitä on vaikea niellä, kun on ollut kuitenkin
kova karpaasi, alfa-uros. Vaikea sietää itsessään mitään heikkoutta
Hmm...
Jos aktiviteettikapasiteetti onkin vakio. Jotkut (alfaurokset, tai mitkä lienee) käyttävät tämän kapasiteetin nopeasti, lyhyessä ajassa. Toiset taas eivät koskaan ole lihaksikkaita gaselleja, puurtavat hitaasti ja pitkään samalla vaatimattomalla teholla.
Nämä ajatukset heräsivät koska itse en koskaan ole nuorena ollut se pään kääntäjä. Rivin viimeisiä, kun luokan jalkapallojoukkueeseen valittiin osallistujia. Tavallinen taapero teidän urheilijoiden joukossa. Mutta nyt, 40 ja risat ikäisenä, alkavatkin päät kääntyilemään. Vielä kulkee polkupyörä kuin vanhoina hyvinä aikoina, rullaluistimetkin rullaavat hitaasti mutta varmasti ja juoksukenkien pohjat kuluvat tasaiseen tahtiin. Ja ne 40-50v naisten hymyt - sellaisia ei koskaan saanut kaksi-kolmekymppisenä...
Sinä kulutit sen kaiken hetkessä, toisilla taas samasta varastosta riittää pitempään...
Vai onko tämä vain sattumaa...
Minun kohdallani se on mennyt niin, että 3 kymppiseksi urheilin,satsasin itseeni. Sen jälkeen 3 lasta, rakensin talon, reissasin ympäri maailmaa työjutuissa. Ehkä vartti omaa aikaa illassa.Kymmeneksi vuodeksi jäi urheilut vähälle. No nyt pitäisi aloittaa uudelleen,
kunhan paikat vaan kestäisi. Sauvakävelykö
olisi hienoa? Voisi katu-uskottavuus kärsiä!
Kyllä se sun pitäisi tolla taustalla tietää, että peruskunnosta kaikki lähtee.
Nöyrästi vaan kohtuullisia sauvakävelylenkkejä, niin pian siitä sitten jo juoksuaskelkin alkaa nousta. Tiedän itse miltä tuntuu, kun vartin juoksun jälkeen palautumiseen meni pari päivää.
kun neljänkympin raja tuli täyteen.Ikää nyt mittarissa 48 ,ajokausi alkoi.Tosihan se on että,kyllähän se vähän paikkoja kolottaa jo täs iäs, mutta en ole antanut itselleni lupaa sairastaa ja toisaalta ei ole siihen aikaakaan.Selvennykseksi ,että olen työk.eläkkeellä..
Kilpirauhasen vajaatoiminta, kihti,selkä,polvi, sökönä,kolestrooli pommi,verensokeri korkeella ym.. pientä, mutta HIENO OLLA HENGISSÄ!!
syvältä ;))
nii rupee menee jos ei aamulla kun herää satu mistään,miettii onko kaikki ollenkaan kunnossa;))
mä ainaki olin iloinen 40 ,ja nyt olen surullinen 46 vee jalat menee alta ,kun olen pilanut ne 30 vuoden korkokenkä kävelyllä,,,,,että niin hiljaa kävelään;))
Pahenee vain.Ennen kävellessä saattoi tiirailla kaikenlaista, katella lintujen lentoo tms. Nyt jo joutuu maahan kattelee ettei kivimurikka vie tasapainoo, ja muisteleppas kuinka kivaa oli ojien yli hypätä, leveydestä ei väliä, harkitsematta vaan loikkas, nyt menee puol tuntii mietties et kuinkahan käy jos hyppään. Autookin hankkiessa syytä miettii penkkien korkeutta, jos kovin matalat niin noloo se on kaupan pihalla kehenkään vaikutusta tehdä, kun ulos tuleminen kestää vartin. Toisaalta ei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa kuntoilu, venyttelystä se alkaa!!
Niin kauan on toivoa kun muistellessa saa vielä erektion.
(jotain tällaista Taberman joskus totesi/kirjoitti)
Ihminen on uudistuva luonnonvara ainakin toistaiseksi, siis rämä vaihtuu uuteen jne.
Saman olen huomannut, paikat hajoaa joten se on uskottava.
lenkille siitä! Hopi hopi :) Vielä ei ole liian myöhäistä löytää sitä gasellia sisälläsi :) Nyt alkaa ulkona olla lämmintä ja valoisaa, on todella ilo reippailla. Jos tuntuu tylsältä, laita mp3-soitin täyteen lempimusiikkia ja hoilaa vaikka vähän samalla. Paitsi kun näet poliiseja...
Kävely on parasta liikuntaa juuri välilevyille, aloita ensin rauhallisesti, ja kun kunto/selkä kestää, ala huitomaan sauvoilla vauhtia.
Sairastella ehtii sitten eläkkeellä :))
... aloitan kuten homman luonteeseen kuuluu, maksimitehoilla ja ilman turhia lämmittelyjä!
Tilanteeseen kuin tilanteeseen mennään täysillä.
Syököön muut nappeja.
Gaselli ja pantteri kaivetaan nyt esiin, ja muutan nimenikin Rauhattomaksi Erkiksi!
"On tänään vartti mainio, kun juoksee Martti Vainio"
Ja muista, missään nimessä ei saa venytellä :)) Niih, eikä vedellä läträtä!
Toivotan onnea ja menestystä Erkki Rauhaton Pantterille :)
ja Erkki. Oletkos muuten entinen Stressi-Erkki ?
Telkkarista tuli joskus sellainen ohjelma. Stressi-Erkin lapset olivat kovin nallergisia. :o)
Jos liikunta ei maistu, voi aina sanoa, että on nallerginen sille ja tulee kohtauksia jo pelkästä ajatuksesta.
Jos kuitenkin harrastaa liikuntaa, niin missään nimessä siitä ja sen tuomasta tunteesta EI saa nauttia. Elämä on kärsimistä varten, vain heikot ihmiset nauttivat asioista. :DDDDD
Onhan tämä elo yhtä kärsimystä; jätskiä, saunaa ja kissanpentuja :)))
Stressi-Erkki on kaksoisveljeni. Aika hermona velipoika koko ajan. "Ei kerkii,ei kerkii,ei kerkii...!" hokee vaan koko ajan.
Mutta kun viittasit tuohon nallergisuuteen, niin
oon aika kova kertomaan satuja itsekkin. Lapsille
keksin iltasadut omasta päästä. Tilaavat aina "vähän peloa" tai "paljon peloa" tai "hauskaa". Ja heitän sitten vakiohahmoilla
jonkun seikkailun. Jo noin 5 vuotta oon heittänyt semmoista keikkaa noin, 200 kertaa vuodessa.Alkaa jo jutun aiheet loppua.
Hirveesti nautin urheilun jälkeen, sauna lauteilla.Velat muuttuu saataviksi. Ikinä en mittaa matkoja tai aikoja tai pulsseja.
Taisi vähän tulla kärjistettyä liikaa tuossa alkukeskustelussa, kun vihloo tuota ristiselkää
ihan non stoppina!