Täälläkin vikistään ja valitetaan, kun ei löydy tavallista miestä/naista. Entäs, jos me ihmiset itse estetään se, että toinen uskaltaa edes yrittää mitään. Yrittäminen ei tässä meinaa sitä, että "pokataan" vai miten ne nyt hienosti sanovat.
Onko meillä kuori päällä tai joku naamio? Sen alla ei noin vain päästä/päästetä, koska ei haluta paljastaa omaa sisintä kellekään.
Eikös muotikin mahdollista sen, että me ollaan kaikki samaa massaa... Onhan meitä sitkeitä jääräpäitäkin, jotka ei hirveesti anneta muodin vaikuttaa siihen, mikä on hamosen pituus :) Joo, totta, sen sanelee tässä iässä jo suonikohjut ja pattipolvet ;)))
Kysynkin: Uskallatko olla oma itsesi, seurassa kuin seurassa?
Onko meillä kuori päällä tai joku naamio? Sen alla ei noin vain päästä/päästetä, koska ei haluta paljastaa omaa sisintä kellekään.
Eikös muotikin mahdollista sen, että me ollaan kaikki samaa massaa... Onhan meitä sitkeitä jääräpäitäkin, jotka ei hirveesti anneta muodin vaikuttaa siihen, mikä on hamosen pituus :) Joo, totta, sen sanelee tässä iässä jo suonikohjut ja pattipolvet ;)))
Kysynkin: Uskallatko olla oma itsesi, seurassa kuin seurassa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
heitämpä tähän uskallatko itse ???
En uskalla - aina. Myönnän, mutta kuorta en omista, ehkä se kallistuu sinne herkkyyden puolelle enempi :)
uhota, ei sitä koskaan tiedä kun tosipaikka tulee.
Tuossa pitäisi olla muuten n ei m. Vai pitäisikö?
Kokeilin noita nettitreffejä - tälläinen tavallinen (tai tavallista mukavampi) miesyksilö. Kuukauden olin yhdessä rehvipalvelussa ja viikon toisessa. Treffasin neljä ihan tavallista mukavaa nelikymppistä naista. Erilaista, mutta kaikki omalla laillaan kivoja. Kaksi heistä semmoista joiden seurasta olisi voinut nauttia pitkäänkin, mutta koska yhteen sydämeen ei mahdu kahta ämmää (joskus ei edes yhtä), niin vai toinen vietiin finaaliin.
Nyt siis seurustelen ja rofiilit loksahti kiinni. Lomaohjelmaa suunnitellaan ja lapset otetaan mukaan...
lukihäiriö ja se olisi tarvinnut tukiopetusta ?
Säästäkää lapsia. Nk. uusioperheet ovat silkkaa helvettiä kaikille. Jospa silloin aikoinaan olisi tullut katsottua, kenen kanssa niitä lapsia väsää. Nyt olisi syytä kantaa vastuunsa. Himojensa orjaksi voi sitten eläkepäivinä heittäytyä, kun lapset ovat aikuisia.
entäpä jos saan turpiini päivittäin..oli pakko vaihtaa kumppania--
mutta osoitteesi ei toimi.
Nykyajan kirjekyyhkyt on vähän semmosia :) Kokeile uudestaan, kiitos.
Kysymyksessäsi lieneen, muutta minun vastaus siihen on.
Uskallan olla omaitseni, en juurikaan muuhun kykene. Niin kuin Juice lauloi "kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään,,, joskus tuntuu etten itse selviä tästä yhdestäkään""
Mutta minuuteen kyllä kuuluu aimoannos arkuutta ja epävarmuutta, joskus jännitän ihan normaalejakin tapaamisia. Siitä joku voi päätellä että vetää jotain roolia tms. kun on hermona ja hiukan kömpelö.
Mutta en tekeydy toiseksi, mitä lienee tuo naamio-kulttuuri käsitteenä sisältä.
Jos sä haluat jotaki mitä sullei oo ikinä ollu, sun pitää teheräkki jotaki mitä set oo ikinä teheny
Siis toi kuori/naamio on hyvä suoja sille kaikkein sisimmälle, sille kaikkein herkimmälle ja arimmalle.
Sen avaaminen oli kerran helppoa, mutta sen jälkeen kun se sisin joutui kärsimään, niin nyt siihen on tullut aika kova kuori päälle.
Toisaalta tiedän sen, että kun joku tuon kuoren onnistuu rikkomaan, niin silloin hän on todella sen arvoinen.
Kuori ehkä, mutta ei sellainen "kivikova" mullakin. Tullut just siksi, että monta juttua koettu...
Tarkoititko tuota kuorta sillä alkuperäiselläkin kysymyksellä, sen sisimmän paljastamista tai sen suojelua.
Vaiko sitten noita sosiaalisia tilanteita. Ventovieraiden kanssa on helppoa, kun ei ole mitään odotuksia itsestä. Sitten on lähitutut, joiden kanssa onkin vaikeampaa, koska he jo jotain sinusta tietävät ja tuntevat ja kenties odottavatkin sinulta jotain. Heille pitää pitää jonkinlaista pokerinaamaa ulospäin eikä voi olla ihan oma itsensä. Johtuu ehkä myös siitä, että he ovat kuitenkin aika lähellä sitä sinun sisintäsi, jota yrität suojella.
...vissiin vähän liiankin kanssa joskus.. ;D
Se on tää ikä - elämänkokemusta on tullut jo siinä määrin ettei sitä enää tarvi näytellä ja vaakakupissa painavat muut asiat enemmän kuin se mitä muut minusta mahtavat ajatella.
Mutta joo.. tuo sisimmän paljastaminen muille.. Sitä elämänkokemusta hankittaessa on tullut noita siipiä polteltua kuitenkin jonkun verran niin että tietty varovaisuus on kyllä myöskin osa aikuista minääni.
Kuvittelepas, niisku-myy, seuraanvanlainen tilanne;
On aamu, toukokuun 24 päivä, vuonna 2006..
Menet aamulla ulos normaaliin tapaan, ulkoiluttamaan koiraa..
Vastaan tulee muita, samalla asialla liikkuvia henkilöitä - kaikilla on samanlaiset vaatteet kuin sinullakin; ecco-kengät (mustat), tuulipuku (sinivalkoinen), puuvillanarusta virkattu antennipipo (raidallinen, sinivalkoinen)..
Näet kaukaa lähestyvän hahmon ja olet tunnistavinasi sen naapurin Mauriksi, lähemmäksi tultuaan hahmo kuitenkin osoittautuu lähikaupan myyjä-Helenaksi.. Rautakaupan Reinoksi.. eiku Ullaksi, Timoksi, Elluksi, Helvetti..
Ja sama jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.. Kun viimein pääset kotiin hiessä otsin ja hyperventiloiden, riivit sen tuulipuvun ja atennipipon päältäsi, menet ulos pelkissä eccoissa (HUOM! Välittämättä vähääkään mitä naapurit mahtavat ajatella suonikohjuistasi ja pattipolvistasi..) ja tuikkat tuleen sen vaatekasan... ;D
Vastaankin: Uskallan minä ja toivon sinunkin uskaltavan!
tässä tähän aiheeseen
"Koeta kuulla mitä en sano.
Älä anna kasvojeni pettää sinua,
sillä minulla on tuhat naamiota,
ja mikään niistä en ole minä itse.
Älä anna minun johtaa sinua harhaan,
Jumalan tähden
älä anna minun johtaa sinua harhaan.
----
Syvällä sisimmässäni on minun
todellinen minäni,
hämmentyneenä, peloissaan, yksin.
Sen tähden vedän naamion kasvoilleni...
(tuntem. englantil.)
Kai se niin on että tuskin kukaan huvikseen naamioitansa kantaa. Suurin toiveemme lienee että joku joskus ymmärtäisi meitä.
...mistä löysit?
mulla "viisauskirjojen" sisäkansiin kirjoteltuna. Tämäkin varmaan parikymmentä vuotta sitten. Olen lukenut niin paljon kaikenlaista mutta tuolloin oli varmaan moinen asia mulle aktuelli.
Tunnustan, että silloin viimeistään tulee "pupu pöksyyn" kun seurassa on "hienompia" ihmisiä ja täytyy sanoa jotain järkevää.... Tai vaikka pitää joku puhe? Tai mitä näitä voi tavikselle joskus langeta?
Mitä ihminen silloin pelkää? Eihän toisten jännittämisestä välitä; vai naurattaako se teitä?
Uskottavuus kyllä kärsii, jos vaikkapa kodinkoneliikkeen myyjä punastelee, sekoilee sanojensa kanssa ja puhuu "puuta heinää"... Jossain ammateissa kuuluu olla "tietynlainen".
Tai jotain ;)