yöheräämiset

..täälläkin. Poitsu 1,5 v ja jotkin yöt menee putkeen, mutta monesti heräillään varsinkin aamuyöstä pari kertaa. Tutilla ja peiton laittamisella päälle rauhoittuu - mutta ei aina. En itsekään tiedä mistä heräily johtuu, päiväuniakaan ei ota "liikaa" eli kerran nukkuu n 2 h päivässä. Poitsu nukkuu omassa sängyssään, vanhempien sängyn vieressä. Onko mahdollista että yöt rauhoittuvat, jos siirretään omaan huoneeseen? Minullakin ovat keinot vähissä, joten vinkkejä, viisaammat! :)

Voimia kaikille väsyille äideille!

se elämä lasten kanssa on. Herätään meilläki, pari kertaa yössä. Tutti hukassa, näkee jotain unta tai mitä millonkin. Jossain vaiheessa olin minäkin hermona, mutta piti ottaa uusi asenne ja ymmärtää, että sellaista se vaan on lapsen kanssa. Yksi ystäväni sanoi minulle, että no mitä kuvittelin elämän olevan lapsen kanssa? Ja oli pakko muuttaa omia käsityksiä.

Ota puheeksi neuvolassa. Mun pojalla oli myös univaikeuksia, kunnes sitten 9kk iässä pidettiin neuvolan ohjeiden mukaan unikoulu. Oli vähän pakko, kun menin runsaan kuukauden päästä töihin. Muutenkin alkoi olla vaarallista kun poika rauhottui ainoastaan vieressä nukkuessa. Herätys kun tuli 1,5 tunnin välein, niin oma pää oli sen verran sekaisin ettei heti herätessä tajunnut mitään. Poika oli sen verran vilkasta laatua että konttasi sängystä lattialle. Onneksi ei pahasti loukannut!

Unikoulun ensimmäinen yö oli karmea, mutta siitä se lähti. Joutui hieman itkettämään, mutta ei liian pahasti. Äidin sydämeen se silti riipaisee, mutta meillä kun oli turvallisuuskin jo kyseessä, niin pakkohan se oli. Kolmas yö nukuttiin jo ilman heräämisiä. Poika on nyt 13kk ja nukkunut hyvin siitä lähtien lukuunottamatta yhtä korvatulehdusta. Joskus (kerran viikossa) hän saattaa unissaan vähän aikaa itkeä. Kun menen huoneeseen, niin silmät ovat kiinni. Näkee ilmeisesti huonoa unta. Tämäkin yleensä tapahtuu ennen kuin itse menen nukkumaan. Suosittelen siis unikoulua. Jos se ei muutamassa yössä auta niin sitten syynä on jokin muu.

Kiitos kaikista vastauksista ja olen lukenut unikoulusta ja mielipiteitä tuntuu olevan siitäkin moneen sorttiin. Mitä sitten uskoa ja kuinka toteuttaa??
Olen neuvolassa jo asiasta hiukan puhunut mutta silloin ei väsymys ollut ihan näin paha. Täytyypi siis ottaa taas puheeksi kun mennään.
Onneksi poika menee yökylään parin yön kuluttua. Se on minun onneni ja olen siitä kovin kiitollinen. Kumpa kaikilla äideillä olisi siihen mahdollisuus.

Syitähän voi olla minkämoisia, esim. juuri kävelemään oppinut/oppimassa, liian pitkät päikkärit, nälkä?, muuten vaan kivaa kukkuilla pitkin yötä yms.

*huoh*...rasittavaahan se on, meillä kolme lasta ja kukaan ei ole laitokselta asti ollut ns. hyväuninen.

Sanotaan nyt että tuosta 3-vuotiaasta eteenpäin ovat alkaneet nukkumaan yönsä heräilemättä, viimeistään 4-vuoteen mennessä.
En tarkoita sitä, että lapsemme olisi heräilleet joka yö. Sitä vaan että on ollut sellaisia kausittaisia heräilyjä.

Sitä on vaan jaksettava olla kärsivällinen ja suuttumatta....sitkeästi käydä milloin peittelemässä, juottamassa, tuttia laittamassa ja uskottava siihen että joskus se loppuu.

Sitkeitä sissejä ovat kaikki 3 lasta ajoittain olleet, eivät välillä meinanneet kertakaikkisesti klo. 24-02 jälkeen unia jatkaa, mutta itsekin jääräpäisenä sisupussina "opetin", että sängyssä siltikin pysytään vaikka silmät auki, ei leikitä eikä valoja päälle laiteta....kyllä se uni aina lopulta voitti...vaikka sitten parin tunnin taiston päästä :-)

Äärimmäisessä "hätätapauksessa" pääsivät viereenkin unta koittamaan...en nyt raaski yöllä kauheasti huudattaakaan.

Tsemppiä...kyllä se siitä joskus.
Rankkaa tämä äitiys..ainaskin oppii pinnaa yhä enempi ja enempi venyttämään, sen olen tosin huomannut vasta kun on enempi lapsia syntynyt, enää ei jaksanut senkään vertaa ärsyyntyä öisin tämän kolmannen kanssa, kuin mitä oli esikoisen kanssa (välillä ajatuksissani myin pikkurahalla kirpparilla) ;-)

PS. Sulla on ilmeisesti mies? Kyllä olisi miehenkin ymmärrettävä kantaa oma kortensa kekoon, luulisi onnistuvan edes viikonloppuisin??
Muita apureita?

Hei!

Tarjoan tätä vanhaa virttä: "Lapset on lapsia, kaikki erilaisia. Toiset herää öisin, toiset ei. Milloin on mitäkin."

MIelestäni kannattaa pohtia, millainen oma lapsi on temperamentiltaan, mitkä ovat lapsen ns. synnynnäiset piirteet ja voisiko näillä olla jotain tekemistä heräämisten kanssa.

Olisiko lapsella kenties jokin erityinen kausi, että nukkuminen ei vaan kiinnosta? Syitä voi olla monia, mutta kannattaa harrastaa aika syvällistä pohdiskelua. Jokainen lapsi tarvitsee omanlaisensa hoidon, yksi hoitotapa sopii yhdelle, toinen toiselle.

Ei varmaan auta muu kuin kokeilla erilaisia menetelmiä. Huudattamista en itse erityisemmin suosi. Jotkut lapset kaipaavat hieman toisia enemmän turvaa ja tukea nukahtamiseen. Oletko kokeillut ottaa kainaloosi siihen asti, että nukahtaa? Siirrät sitten omaan sänkyyn. Meillä ainakin tämä on toiminut. Itsellekään ei ole niin rankkaa kun voi olla makuuasennossa.

Tuohon väsymykseen vaikuttaa kovasti myös se, miten asennoidut yöllisiin heräämisiin. JOs itse olet sitä mieltä, että normaalin pienen lapsen tulee jo vuoden iässä nukkua yöt heräämättä, niin ihan varmasti väsyttää kahta kauheammin (vertaa esim. aikuiseen, joka nukkuu periaatteessa tarpeeksi, mutta kärsiin esim. loppuunpalamisesta, eli aina tuntuu väsyttävän).
Mutta jos ajattelet asian niin, että pienet lapset vaan ovat sellaisia yöheräilijöitä, se on normaalia vauvaperheen arkea, niin jaksat huikean paljon paremmin. Jostain luin, että noin kaksi kolmasosaa alle kolmivuotiaista herää öisin, milloin mistäkin syystä. Yksivuotias on siis vielä varsin pieni.

Oma neuvoni on, että otat pojan vaikka omaan kainaloon ja pidät häntä hellässä hoivassasi, kyllä se nukahtaa siihen todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin. Anna lapsesi olla vauva. Onhan aikuisestakin kiva nukkua toisen vieressä oikein lähellä, niin miksei sitä saisi omalle pikkuiselle rakkaalle lapselleen sallia?

Ja kun muistaa vielä, että kokonaisuus ratkaisee, niin lastenhoidossa kuin monessa muussakin asiassa elämässä. Ei siis pidä suoraviivaisesti tehdä sellaista johtopäätöstä, että kun ottaa viereen, niin sitten lapsi nukkuu siinä hamaan tulevaisuuteen. Tästä syystä kun puhutaan nukkumisesta, pitää tarkastella ihan yhtä lailla päivän tapahtua ja lapsen elämää yleensä.

Oikein paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle!

Hei!

Meillä poika tässä kuussa 1v.
Meillä oli aikaisemmin kaikki ihan hyvin, käytiin unikoulu 7kk iässä, poika sairastui pahaan flunssaan 8kk ja koko unikoulu oli turhaa :O( Palattiin yösyömisiin etc... nykyään herätään 2-4 kertaa yössä etsitään tuttia tai pulloa. Kaikki yöt on mun vastuulla ja kyllähän se välillä tuppaa väsyttämään. Mies hoitaa yöt vain silloin kun olen kavereiden kanssa liikenteessä ja silloinkin vaan siihen saakka että tulen kotiin :O(
Jaksamisia muuta en osaa sanoa

meillä poika 4 vee, herää varmaan 5 kertaa yössä, juo, käy pissalla, käsi on puutunut, äitiä on ikävä, paha uni yms. on vaan levoton nukkuun. poika on nukkunut koko yös yhtään kertaa heräämättä varmaan 3 - 5 kertaa. illat on aina rauhoitettu, esim. kännyt on kiinni vanhemmilla, rauhallista yhdessä oloa ennen nukkumista. kyllä se välillä äitiä ärsyttää kun yöt on aina niin katkonaisia, mutta toisaalta ei siitä voi lastakaan syyttää, kun on sen äidiltään perinyt. :) olen siis itsekkin ihan saman lainen, vieläkin herään varmaan n. 15 kertaa yössä. mut ei se mitään kun on kotiäiti niin voi nukkua tunnin päikkärit samalla kun lapsikin nukkuu.

vastauksista...

Poika alkoi tasan yksi vuotiaana nukkumaan koko yön.
Toki hampaat ja flunssa on välillä herätellyt mutta nyt menee lujaa... äiti jaksaa taas ja hymyilee.
Meillä ei äiti päivisin nuku kun on ulkona koiran kanssa silloin.