Ostin kaksi vuotta sitten digikameran ja laitoin vanhan järkkärini naftaliiniin.
Oletin että kuvieni laatu paranee kun voin ottaa samasta aiheesta useampia kuvia.
Ja hitot.
Ennenvanhaan jouduin miettimään aihetta huolella koska filmi maksoi rahaa. Nyt saakeli räiskin mitäänsanomattomia räpellyksiä tuhansittain.
Ilmiö on sama minkä havaitsin tyttäreni kohdalla. Hän otti mitä ihastuttavimpia kuvia. Ajattelin että tytöstä tulee isäänsä taiteellisempi. Ostin hänelle digikameran. Mikä oli seuraus??? Ei enää jälkeäkään taiteellisuudesta. Satoja surkeita näppäilykuvia. Kaduttaa!!
Oletin että kuvieni laatu paranee kun voin ottaa samasta aiheesta useampia kuvia.
Ja hitot.
Ennenvanhaan jouduin miettimään aihetta huolella koska filmi maksoi rahaa. Nyt saakeli räiskin mitäänsanomattomia räpellyksiä tuhansittain.
Ilmiö on sama minkä havaitsin tyttäreni kohdalla. Hän otti mitä ihastuttavimpia kuvia. Ajattelin että tytöstä tulee isäänsä taiteellisempi. Ostin hänelle digikameran. Mikä oli seuraus??? Ei enää jälkeäkään taiteellisuudesta. Satoja surkeita näppäilykuvia. Kaduttaa!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toki alkuhuumassa ja digikuvaamiseen totutellessa tulee otettua enemmän ja vähemmän surkeita kuvia, mutta jos kuvaajan asenne on kunnossa niin digikamerassa ei ole mitään estoa taiteellisuudelle, suunnitelmallisuudelle yms seikoille.
Jos kuvien onnistuminen on teidän kohdallanne filmin kalleuden ansiota niin ok, mutta uskoisin että oikeasti kykenette halutessanne ottamaan varsin hyviä kuvia myös digikameralla.
On totta, että digikameran myötä on kuvaamiskynnys monilla alentunut eikä mietitä ennen kuvan ottamista, mitä sen kuvan oikeastaan pitäisi kertoa.
Sehän kuitenkin on valokuvan ensisijainen tarkoitus, luulisin.
Muistan kun 30 vuotta sitten sain ensimmäisen järjestelmäkameran, niin ajattelin että nyt aukesi taivas, sillä olin siihen asti kuvannut isäni 50-luvun 6x6 laatikkokameralla.
Ei se taivas siitä kuitenkaan auennut ja vaikka hankin pian teleobjektiivinkin, tilanne oli sama:vain kuvaajan taito ja mielikuvitus ratkaisevat, eivät välineet.
Siksi sanonkin niille, joilla on "vain" digipokkari, että käyttäkää mielikuvitustanne, tuokaa fiiliksenne kuvaan, niin saatte ehkä paljon enemmän aikaan, kuin tuhansien eurojen järkkäreillä.Digillä tai ilman.
"Ei se taivas siitä kuitenkaan auennut ja vaikka hankin pian teleobjektiivinkin, tilanne oli sama:vain kuvaajan taito ja mielikuvitus ratkaisevat, eivät välineet.
Siksi sanonkin niille, joilla on "vain" digipokkari, että käyttäkää mielikuvitustanne, tuokaa fiiliksenne kuvaan, niin saatte ehkä paljon enemmän aikaan, kuin tuhansien eurojen järkkäreillä"
Juuri näin. Digipokkareilla voi ottaa hyviä kuvia. Vain säälittävät tapaukset ostavat kalliita tuhansien eurojen järkkäreitä. Ne, jotka eivät osaa kuvata huonommalla kameralla. Oikea kuvaaja ottaa hyviä kuvia vaikka neulanreikäkameralla, maailman huonoin tekosyy on huonot välineet. nyt tuli aika rajua tekstiä, älkää vaan loukkaantuko :-)
Hyvä esimerkki pokkareiden mahdollisuuksista on muuan helsinkiläinen harrastaja, jonka kuvia löytyy osoitteesta http://www.taivasalla.net Mielestäni monia hyviä kuvia, vaikka sivuston ekat kuvat on otettu jollain muinaisdigillä.
...hankkimalla jalustan (tai ei mun sitä hankkia tarvinnut, vaan aloin käyttää). Kuvaan edelleen myös filmille, mutta digikuvausta hidastan käyttämällä jalustaa aina jolloin kuvanottokynnys kasvaa kun pitää aina kamera asettaa jalustalle ja samalla tulee mietittyä kuvakulmia sun muita tekijöitä ja arvioitua muutenkin kuvanottoa. Bonuksena tulee tärähdysvaara eliminoitua. Luonnollisesti on olemassa tilanteita ja paikkoja joissa jalustan käyttö ei ole mahdollista, mutta omalla kohdallani niitä on yllättävän vähän. Bonus tulee myös siitä ettei tarvitse kalliita vakainlaseja. No jokainen taaplaa tyylillään, mutta itse kehittelin tälläisen systeemin. Filmille kuvaan lähinnä diaa ja mustavalkoista.
ja hieman vähemmän räiskintää...kyllä se siitä iloksi muuttuu!!