hiekkaa ja

Tuon ikäinen lapsi tarvitsee jo opastusta siinä, mitä hän saa ja mitä ei saa tehdä. Oma lapseni on 2-vuotias, ja näitä keskusteluja käydään meillä jo melko tiheään. Viimeisimpinä on tullut juuri nämä, saako hiekkaa heittää ja saako toista satuttaa. Itse pidän tärkeänä, että kerron lapselle miksi jotain ei saa tehdä, ja että lapsi katsoo minuun silloin kun kerron asiasta. Tiukkuus ei ole pahasta, varsinkin kun kyse on koirasta. Se on eläin, ja vaikka olisi koulutettu, niin hermostuessaan toimii niin kuin koirat toimivat.

ymmärsi tehneensä väärin, yritti nauramalla kuitata asian ettet olis ollut vihainen. Hyvä kun selitit tiukasti mikä meni pieleen.

Samaa mieltä kuin edelliset.

Ajattelepa asia toisin päin. Jos et olisi ollut tiukkana asian suhteen, olisit viestittänyt pojallesi, että hänen teollaan ei ole merkitystä. Ja lapset tunnetusti hakevat rajoja jossain vaiheessa. Eli seuraavalla kerralla hän voisi kokeilla jotain mielestään vähän räväkämpää, jolla saa äidin huomion.

Eivät rajat ja niiden osoittaminen lapselle ole pahasta vaan päin vastoin se, että niitä ei ole. Silloin lapsi tuntee epävarmuutta, koska hänen täytyy itse yrittää selvitä haasteista, joista ei vielä tiedä, ovatko ne oikein vai väärin. Lapselle on paljon turvallisempaa, että aikuinen kertoo hänelle rajat ja tarvittaessa osoittaa, että lapsi on ylittänyt ne, eikä se ole hyväksyttävää.

Sano nyt ihmeessä, että tuo kirjoituksesi oli PROVO!

KUKAAN EI VOI tosissaan kysyä tuollaista!

Oli n.5-vuotias eli n. 20vuotta sitten.
No, meillä oli kissa.
Pojallani oli kaveri kylässä.
Yht´´äkkiä kuului kaamea kissan rääkäisy ja nauru leikki-huoneesta.
Poikani heilutti kissaa hännästä ja kehui kaverilleen että meillä pidetään näin kissaa.
No, pojalla oli onneksi silloin olkapäille ulottuvat hiukset, nostin hänet niistä ilmaan pidin muutaman sekunnin, ja totesin HYVIN RAUHALLISENA: Tältä tuntui äskön kissalta.
Oliko kivan tuntuista?
Ei, sen jälkeen muuta kun silitteli.
Ei 4-5 vuotias ole vaippa-ikäinen mikä ei ymmärrä mitä tekee!!!!!!!
T:ÄITI

Joo, alkaa tulla jo epätoivo, eilen kyllä sen puhuttelun lisäksi laitoin hetkeksi kaulahuivin pojan päähän, ikäänkuin demonstroidakseni sitä, jos koirasta olisi tullut sokea. Noh, tänään mentiin taas pihalle ja kaikki meni hetken ihan mukavasti kunnes "jokin ei mennyt kuten poika toivoi" ja samalla otti taas lapiollisen kiviä.
Nyt kiikutin pojan käsivarresta napakasti sisälle ja selitin eten voi hänen kanssaan missään ulkona olla kun ei osaa olla.. et harjotellaan sitä olemista taas myöhemmin. Ja perään nurkkaa ja anteeksi pyyntö selostus miksi oli nurkassa.
Oikeasti mua vitutti aivan äärettömästi, olishan se mun ja koirankin kiva olla ulkona mut ei näköjään. Tuli sellanen olo että teki mieli antaa avarista kunnolla. Harmittaaaaaaa!!!!!

Silmämuna.

.....