Illan rauhaan
hiljaisuuteen,
hetkeksi kuljin
ystävän luo.
Hän siellä lepää
katveessa puiden
alla tuijien,
kuin puistossa
Monrepoon.
Siinä seisoin
eessä haudan
ja kasvokkain.
Menneitä muistin,
nykyisiä kerroin
ja senkin sanoin
että ystävä olit
appiukko mulle,
siks tässä oon.
hiljaisuuteen,
hetkeksi kuljin
ystävän luo.
Hän siellä lepää
katveessa puiden
alla tuijien,
kuin puistossa
Monrepoon.
Siinä seisoin
eessä haudan
ja kasvokkain.
Menneitä muistin,
nykyisiä kerroin
ja senkin sanoin
että ystävä olit
appiukko mulle,
siks tässä oon.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hetkittäin, aivan kuin väläyksittäin olisi ymmärtävinään jotain suurempaa, juuri haudalla suurten kysymysten äärellä. Fyysistä ei ole, mutta jokin muu on voimakkaana läsnä... En tiedä ymmärrättekö, en ymmärrä itsekään. Illan rauhaan
tuijien luo.