Ajattelin kysäistä, oisko jollakulla samantyyppisiä fiiliksiä... Mä mietin kovasti, voiko täältä netistä oikeasti löytää seuraa vai huijaako noissa chateissä yms. vain muita ja ennen kaikkea itseään!? Mulla on valtava hellyyden ja romantiikan kaipuu, kevät sitä vielä korostaa...mutta kun meinaa olla niin epätoivoista kehenkään tutustua tai vapaa-ajalla liikkua ihmisten ilmoilla ilman lasta, kun yksin huollan...ja töissä en tosiaan omia seurankaipuitani viitsi tuoda esiin...Kun ois niin ihanaa löytää vielä se oma kulta kenen kanssa nauttia kesästä ja elämästä yleensä... Kivan sekava kirjoitus, mutta se kuvaakin hyvin mielentilaani! Kommentoikaa vapaasti, kettumaisestikin, kun vain tähän rakkaudenkaipuuseen löytyisi lääke...=)
Kevään merkit...
äiti pistoksissa
4398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onhan noi tutunkuuloisia asioita. Olin yksin, kahden lapseni kanssa, 4vuotta eron jälkeen ja sitä tunnetta kun halusi että löytäisi jonkun kullan...
Nyt on mennyt 5kk yhdessä ihanan ja kultaisen miehen kanssa :)
Ainakin itse löysin uuden aviomiehen chatista. Useita sitäkin kautta tapailin kunnes löytyi tämä kulta. Kihloihin mentiin ekan vuoden jälkeen ja kolmantena avioon.
Kokeile avoimin varovaisin mielin. Ymmärrettävää etttei yh voi lähteä kesäisinkään kaupungille ja tanssipaikoille kulkemaan, jos ei ole vakihoitajaa.
Itse kirjoittelin monen kanssa (myöhään iltaisin kun lapset nukkuivat). Pienen osan tapasin, kaikenlaisia mahtui pääasiassa fiksuja aikuisia miehiä. Osa suoraansanoen kultakimpaleita kaikinpuolin, mutta kun ei minusta tuntunut "sille" en jatkanut vain pelkän mutu tuntuman vuoksi. Silloin vain ajattelin ja sanoinkin heille, että ovat hyviä miehiä jollekkin toiselle naiselle.
Tutustuin myös moneen naiseen (osa yh), joiden kanssa juteltiin lapsista, harrastuksista ja osasta myös jäi maili-ystäviä.
Oma rakas tuli vastaan ja ensinäkemältä siinä oli sitä jotain, molemminpuolin - ja on edelleen kun mennään neljättä vuotta! Molemmilla useampia lapsia, kun itse karsin kaikki lapsettomat pois (omista syistäni).
No tuo "fiilis" on ollut aktiivinen melkein yhtäjaksoisesti jo kohta kymmenen vuotta. Mutta ehkäpä tämä on herätyksesi todellisuuteen, ei sitä oikeaa niin vain löydykään. Tai jos löytyykin, risteävätkö reittimme koskaan? Tapahtuiko se eilen vai vuosimiljoonien viiveellä, ja näen vain iäisyyteen katoavan varjosi kaukaisen auringon kilossa...