Minä siis jotain tein tällä meidän koneelle,mutta nyt oikea juttu oikeaan paikkaan..
-----------------------
Siis minä olen liian tyhmä käymään lukiota. Olen aina halunnut ja tämä aika vuodesta on erityisen kivuliasta.
Sitä en tullut tänne kuitenkaan sanomaan.. Vaan sitä vaan sitä, että Te lukiolaiset ja jo valmistuneet olette kunnia asemassa. Moni minun kaltaiseni liian tyhmä haluaisi päästä samaan tilanteeseen kuin Te. Olkaa ylpeitä siitä.
Minulle on pienestä pitäen sanottu, että minun pitää mennä lukioon ja pienestä pitäen siitä haaveilin, se haave murskattiin lopullisesti viime vuonna. Siitähän on jo vuosia, kun lopetin peruskoulun, mutta silti ne muistot OPO:n luona vierailuista avaavat todella kipeitä haavoja. Kun tämä lukio haave murskattiin, olin todella surullinen. Se oli ollut päämääräni on vuosia. Minä halusin.. Silloin en vielä tiennyt, mutta nyt tiedän. Halusin Sen Hatun, Sen päivän, Sen Hetken, kun sukuni kerääntyy ympärilleni ja sanoo, että olen saavuttanut jotain ja rivien välistä voi lukea myös Sen, että olen saavuttanut heidän kunnioituksensa.
Joten, olkaa ylpeitä! Olette saavuttanut jotain!
-----------------------
Siis minä olen liian tyhmä käymään lukiota. Olen aina halunnut ja tämä aika vuodesta on erityisen kivuliasta.
Sitä en tullut tänne kuitenkaan sanomaan.. Vaan sitä vaan sitä, että Te lukiolaiset ja jo valmistuneet olette kunnia asemassa. Moni minun kaltaiseni liian tyhmä haluaisi päästä samaan tilanteeseen kuin Te. Olkaa ylpeitä siitä.
Minulle on pienestä pitäen sanottu, että minun pitää mennä lukioon ja pienestä pitäen siitä haaveilin, se haave murskattiin lopullisesti viime vuonna. Siitähän on jo vuosia, kun lopetin peruskoulun, mutta silti ne muistot OPO:n luona vierailuista avaavat todella kipeitä haavoja. Kun tämä lukio haave murskattiin, olin todella surullinen. Se oli ollut päämääräni on vuosia. Minä halusin.. Silloin en vielä tiennyt, mutta nyt tiedän. Halusin Sen Hatun, Sen päivän, Sen Hetken, kun sukuni kerääntyy ympärilleni ja sanoo, että olen saavuttanut jotain ja rivien välistä voi lukea myös Sen, että olen saavuttanut heidän kunnioituksensa.
Joten, olkaa ylpeitä! Olette saavuttanut jotain!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tule aikuislukioon. Koskaan ei ole myöhäistä toteuttaa haaveita. Tapaan työssäni varmaan joka viikko jonkun sellaisen, jonka haaveet on murskattu aikanaan. Voi olla, että silloin ei ole oikein ollut edellytyksiäkään niille haaveille, mutta nyt on. Ja voi näitä murskaajia: opettajat, opot, rehtorit, kaverit, sukulaiset...hyvää tarkoittaen saadaan syviä haavoja aikaan.
Mutta tule! Aloita vaikka jostain ihan pikku hiljaa, jos sinulla ei ole aikaa enempään. Luet ekoja kursseja kielistä, matematiikasta, reaaliaineista, ja katsot sitten parin vuoden päästä, mitä vielä tarvitaan, että sinäkin olet ruusujen keskellä lakitettuna. Älä luovu haaveista.
Kuule itselläni oli samanlaisia ajatuksia kun lopetin keskikoulun aikoinaan.Matematiikka oli ylivoimaista ja selvitin sen rimaa hipoen.En uskaltanut edes kuvitella,että minustako ylioppilas?!!!!Sitten myöhemmin jo aikuisena katselin aikuislukion ilmoituksia,että jospa minäkin aloittaisin.Viitenä vuotena katselin ilmoituksia ja sitten 2002 menin ilmoittautumaan opiskelijaksi aikuislukioon.Alussa koulu oli tietenkin rankkaa kun piti opetella kaikki melkein alusta,sillä viime opinnoita oli jo vierähtänyt 25 vuotta, mutta 5.12.2005 oli minun hetkeni,jolloin sain painaa valkolakin päähäni olin toteuttanut unelmani,tunne oli sanoinkuvaamaton.Usko vain itseesi ,ole rohkea ja niin eräänä päivänä saat huomata ,että mahdottomasta tuli sittenkin totta :) ILMOITTAUTU JO TÄNÄÄN NIIN OLET ASKELEEN LÄHEMPÄNÄ UNELMAASI.
Tyylistäsi ja kirjoitustaidostasi päätellen lukio ei ole sinulle ainakaan liian vaikea paikka, sen verran sujuvaa kerrontasi on (vertailukohta löytyy tuosta alempaa, mutta se siitä...). Opiskeluvaihtoehtoja on monia, joten tarvitset jo ruveta opettelemaan niitä Gaudeamuksen sanoja!
Minulla ei ollut edes peruskoulua käyty vaan suoritin sen ja sitten lukion. Tyhmäksi tunsin itseni miljoona kertaa, mutta sitkeydellä hoidin homman kotiin ja viime syksynä oli ihanat lakitukset ja nyt luen pääsykokeisiin eli jatkoa toivottavasti seuraa. Alkujaan haaveilin ainoastaan peruskoulun oppimäärän suorittamisesta, ja lukio tuntui aivan ylivoimaiselta tavoitteelta, mutta niinpä vain suoritin sen ja kohtuullisin paperein. Lukioaika oli haastavaa, mutta ihanaa. Ikää minulla on muuten 50 .
Tee niin kuin nuo toiset sanoivat eli mene ja ilmoittaudu aikuislukioon, tee haaveistasi totta!
Minua kiusattiin rankasti koulussa koko peruskoulun ajan ja se lopulta vaikutti myös arvosanoihini. En päässyt haluamaani lukioon, ja muutinkin sitten opiskelemaan ammattikouluun toiselle puolelle maata.
Tänä keväänä, 6 vuotta tuon kurjan ratkaisun jälkeen kirjoitan ylioppilaaksi: matematiikka on jo varma L viime syksyltä, äidinkieli erittäin todennäköisesti L, biologia E ja englanti M. Ei aivan kuten toivoin, mutta ihan tyytyväinen olen kuitenkin:)
Tsemppiä sinulle, ilmoittaudu heti syksyllä aikuislukioon!
Älä jätä syksyyn, joudut vain ruuhkiin. Moniin aikuislukioihin kannattaa käydä suunnistamassa jo kesäkuussa. Monissa on syksyn ohjelma alustavasti valmiina, opo ja toimisto eivät ole niin kuormitettuja kuin elokuussa. Toki tämä ei koske kaikkia, mutta vinkiksi vain, jos sattuisit olemaan sellaisella paikkakunnalla, jossa tämä on mahdollista.
Tsemppiä kaikille tätä pähkäileville!
Nyt ilmoittaudut aikuis- tai ihan tavalliseen lukioon ja toteutat unelmasi! Se saattaa viedä aikaa ja paaaaaljon työtä mutta sinä saisit toteuttaa suuren haaveesi!
Tahdon rohkaista kertomalla oman tarinani: Olin juuri aloittanut lukion kun aloin tuntea epämääräistä väsymystä. Luulin sen johtuvan pitkistä päivistä ja kovasta työstä (olin haalinut ihan kamalasti kursseja) mutta sitten huomasin selässäni olevab suuren mustelman: en voinut käsittää, mistä se oli tullut, enhän ollut kaatunut missää. Vasta myöhemmin ymmärsin saaneeni sen ollessani bändikeikalla jossa muu yleisö oli aina välillä vähän tuuppinut. No, pitemmittä sairaskertomuksitta, menin lääkäriin ja tutkimusten jälkeen minulla todettiin leukemia. Ja ei muuta kuin pillit vinkuen Helsinkiin.
Hoidot aloitettiin ja olin pääsiäiseen saakka niin heikossa kunnosa ettei opiskelusta tullut mitään. Keväällä aloin kuitenkin voimistua ja aloitin taas opiskelun, sain meilejä opettajiltani ja luonani kävi sairaalakoulun opettaja selittämässä vaikeita asioita. Suurimmalta osalta tein kuitenkin opintoja itse, kirjoitin aineita ja tein tutkielmia, luin samat kirjat kuin luokkatoverini ja aloin suorittaa kokeitakin sairaalakoulun opettajan valvonnassa. Samoihin aikoihin aloin päästä pidemmiks ajoiksi kotiin ja haaveilin kouluun menemisestä edes päiväksi viikossa mutta sitä en tietenkään voinut tehdä, olin niin herkkä bakteereille ja viruksille että olisin helposti sairastunut jos yhdenkin luokkatoverin kotona olisi ollut vaikka flunssaa. Toukokuun lopulla vietin kuitenkin kokonaisen viikon koulussa, se oli koeviikko ja ette voi uskoa, miten hienoa oli suorittaa matematiikan koetta samaan aikaan muiden oppilaiden kanssa! (no, jos rehellisiä ollaan, minä suoritin vasta toista kurssia ja he jo neljättä...)
Syksyllä aloitin taas koulun normaalisti mutta maailmani mureni vuosi sairastumiseni jälkeen: leukemia oli uusinut ja jouduin taas sairaalaan. Olin hyvin masentunut ja varma siitä, että kuolisin. En tahdo muistella sitä aikaa, kaikki on vielä tuoretta, mutta taas pääsiäisen aikoihin pakotin itseni opiskelemaan ja tentin kursseja koko kevään ja kesän. Hoidot lopetettiin heinäkuussa 2004 ja syksyllä palasin täyspäiväisesti kouluun. Nyt kutsun itseäni terveeksi vaikka tiedän, etten voi sitä koskaan olla: leukemia jätti jälkeensä lievän epilepsian ja ongelmia kielissä. Esimerkiksi ruotsista on tullut minulle hyvin vaikeaa.
Kävin lukiota neljä vuotta ja kun muut abiturientit tänä keväänä aloittivat kirjoitusten jälkeen loman, minä jatkoin kurssien tenttimistä. Nyt kurssit ovat kasassa (viime tipassa, tällä viikolla olikin viimeinen päivä saada vaadittu määrä suoritettua..) ja ylioppilaskokeet lähtivät kaikki hyväksyttyinä lautakuntaan. Ruotsi lähti heikoimpana, B:nä, mutta siitä olen kuitenkin kaikkein ylpein.
Haluan vain sanoa, että vaikeuksilta ei tässä elämässä välty. Ylioppilaaksi tuleminen on Sinun Suuri Unelmasi, älä luovu siitä! Älä sano "ei koskaan", sano mieluummin "sitten joskus"!
Onnea, mitä ikinä päätätkin. :)
Oli hienoa lukea ponnisteluistasi. Kiitos, että kirjoitit sen tänne.
Kiitos rohkaisevasta esimerkistä ja hyvää jatkoa sinulle!
On hienoa pitää kiinni omista tavoitteista, vaikka tulisi vaikeaakin.
...Valmistuin sairaanhoitajaksi v 2004 (sitä ennen lähihoitajaksi v 2000) ja silti minua edelleen hieman askarruttaa, olisiko minulla päätä saada valkolakki. Kiinnostusta olisi nyt, kun on ollut vuosi ilman opintoja töiden parissa. Siis työn ohella opiskelu kiinnostaisi kovasti. Lukio on ollut "salainen haaveeni" jo viimeiset 3 vuotta. En tiedä miksi, mutta näin vain on... Peruskoulussa olin sellainen "keskitasoinen" oppilas, ka 7.3 päästötodistuksessa. Siitä on vain aikaa jo yli kymmenen vuotta. Mitä luulette, olisiko mahdollisuuksia saada haavetta täytettyä? Ja jos on, niin millaisia mahdollisuuksia olisi näin aikuisiällä käydä lukiota 3-vuorotyön ohella?
Kesää (ja mahdollisesti ensi syksyä)odotellen...
Kokeile ilman muuta, jos siitä haaveilet. Aikaisemmat keskiarvot ovat todellakin vuosien takaa, numerot on saatu sen ikäisenä ja sillä elämänkokemuksella. Nythän sinulla on jo paljon kokemusta ja muuta opiskelua takanasi.
Sinulla on ilmeisesti kolmivuotinen lähihoitajan tutkinto takanasi ja siihen päälle vielä sairaanhoitajan tutkinto. Sinulla on nähdäkseni oikeus osallistua ylioppilaskirjoituksiin jo niiden perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että sinun ei ole pakko suorittaa kaikkia lukion päättötodistukseen oikeuttavia kursseja ennen kuin voit osallistua ylioppilaskirjoituksiin, vaan voisit valita, mitkä aineet aiot kirjoittaa ja suorittaa kurssit vain niissä aineissa, joita tarvitset kirjoituksiin.(Esim vain yksi kieli, eikä ruotsia ollenkaan, jos ei huvita, tai ei pakollisia matematiikan kursseja, jos kirjoitat kaksi kieltä, tai ei reaaliaineita ollenkaan, jos kirjoitat kaksi kieltä ja matematiikan.) Eikä välttämättä ihan kaikkia kursseja kirjoitusaineissakaan, jos koet, että selviäisit jostain aineista jo nykyisellä osaamisellasi tai pystyisit opiskelemaan jotain ihan itse.
Jos teet näin, et saa lukion päättötodistusta, mutta ylioppilastutkinnon ja lakin kyllä. Käytännössä sinulla opintojesi takia on varmaan varsin vähän merkitystä lukion päättötodistuksella.
Kirjoituksiin valmistautumisessa on toki monia yksityiskohtia, jotka kannattaa ottaa huomioon, esim se, että saa riittävästi harjoitusta myös ylioppilaskirjoitusten koemuodossa ja esim reaalissa on ainerajat ylittäviä kysymyksiä, vaikka nykyisin ainereaali onkin.
Suosittelen, että otat yhteyttä lähimmän aikuislukion opoon. Monissa on nykyisin lähiopetuksen lisäksi joustavia mahdollisuuksia tenttimiseen ja muuhun netti- ja etäopiskeluun. Haaveesi toteutuminen saattaa olla lähempänä kuin ajattelitkaan.
Nimittäin lukiossa pärjää mainiosti pelkällä muistilla, ainakin humanistisissa aineissa.
Nyt minä en enää tiedä mitä tehdä.. Vielä hetki sitten surin kun serkkuni saa tänä vuonna lakin ja isäni on koko ajan kehuskelemassa serkkuani niin siinä kyllä alkaa tuntea itsensä aika tyhmäksi. Sitten tulin tänne ja luin kaikki viestinne. Hymy on edelleen huulilla ja suunnitelmat raksuttavat kovaa vauhtia.
Nyt.. Sain toivon takaisin. Kiitos teidän.
Siis iso kiitos kaikille rohkaisijoille! Lukio, täältä tullaan!
Nyt olet päätöksesi tehnyt, älä enää luovuta! Vaikka sukulaiset ja ystävät katsoisivat pitkään ja sanoisivat mitä, niin tyydy vain ajattelemaan että sinä näytät heille viimeistään silloin, kun postittelet kutsuja lakkiaisiisi!
Onnea matkaan!
Kiitos! Sukulaiset ja varsinkin omat vanhempani ja sisareni saattavat katsoa vähän pitkään, mutta en anna sen lannistaa. Isäni on luultavimmin se ensimmäinen, joka lopulta hyväksyy päätökseni. Onhan tämä muhinut jo monia vuosia ja viimein minulla on rohkeutta toteuttaa se!
Vielä kerran todella iso kiitos kaikille ja kaikkea hyvää teille kaikille!
Eräs kaverini ei juurikaan viihtynyt peruskoulussa. Lintsailikin aika paljon, varsinkin liikunta ja vastaavat käytännön aineet oli ihan mahdottomia. Sellainen vähän persoonallisen näköinen tyyppi, eikä opet kauheasti tykänny. Oli lähellä, ettei jäänyt liikunnan takia luokalleen ja puhui ysin keväällä miten opet "työntää" ammattikouluun, vaikkei haluaisi. Pääsi lopulta rimaa hipoen lukioon. Tällä hetkellä hän opiskelee Helsingin yliopistossa alaa, jonne pääsee alle 10% hakijoista :)