Sydän taitaa särkyä

Eroahdistuksesta syntyneet traumat ovat sitkeässä ja voivat oireilla vielä aikuisenakin ja leimata koko persoonallisuuden kehitystä.

Mielestäni lasta ei tulisi jättää ilman ensisijaista hoitajaa (äitiä) ennen kuin lapsi täyttää 3 vuotta, jolloin pystyy käsittelemään eron tuomaa ahdistusta.

Ikävää vain, että meidän yhteiskunta ei ole hirveän kannustava äidin pidempään kotona oloon. En halua siis syyllistää äitejä, ymmärrän hyvin, että on vain pakko mennä töihin kun äitiysraha loppuu.

kookoo kirjoitti:

Eroahdistuksesta syntyneet traumat ovat sitkeässä ja voivat oireilla vielä aikuisenakin ja leimata koko persoonallisuuden kehitystä.

Mielestäni lasta ei tulisi jättää ilman ensisijaista hoitajaa (äitiä) ennen kuin lapsi täyttää 3 vuotta, jolloin pystyy käsittelemään eron tuomaa ahdistusta.

Ikävää vain, että meidän yhteiskunta ei ole hirveän kannustava äidin pidempään kotona oloon. En halua siis syyllistää äitejä, ymmärrän hyvin, että on vain pakko mennä töihin kun äitiysraha loppuu.

Vai että äidin pitäisi olla kotona ensimmäiset 3 vuotta?

Taidat olla mies?
Taitaa naisen paikka olla siellä nyrkin ja hellan välissä?

Kaikilla perheillä ei vain ole yksinkertaisesti varaa, että nainen
(äiti) olisi pois työelämästä 3 vuotta. Eikä kaikilla naisilla tuommoista "uhrautumisviettiä" , että voisi heittää oman uransa
vauvan kylpyveden mukana viemäriin....

...ei pitäisi jättää... kirjoitti:

Vai että äidin pitäisi olla kotona ensimmäiset 3 vuotta?

Taidat olla mies?
Taitaa naisen paikka olla siellä nyrkin ja hellan välissä?

Kaikilla perheillä ei vain ole yksinkertaisesti varaa, että nainen
(äiti) olisi pois työelämästä 3 vuotta. Eikä kaikilla naisilla tuommoista "uhrautumisviettiä" , että voisi heittää oman uransa
vauvan kylpyveden mukana viemäriin....

Edel. kirjoittaja totesikin, että on ymmärrettävää, että on palattava töihin äitiysrahan loputtua, eikä halunnut myöskään syyllistää äitejä. Siispä ei pitäisi olla syytä vetää hernettä nenään. Tuntuu, että nykyään monet äidit ovat kovin herkkänahkaisia ja pienimmästäkin toteamuksesta kokevat, että heitä arvostellaan.

Jos puhutaan siitä, mikä on lapsen paras, luulisi sen olevan se, että ensisijainen hoitaja, isä tai äiti, olisi lapsen luon ensimmäiset vuodet. Joissain tapauksissa, jos äiti tai isä on kovin väsynyt olemaan kotona, joku muu hoitaja voi olla lapselle paras vaihtoehto. Tärkeintä on turvallinen, luotettava aikuinen, johon ehtii syntyä kiintymyssuhde, ei tiuhaan vaihtuvat päiväkodin hoitajat.

Sekin ihmetyttää, miksi kotiin jääminen kolmeksi vuodeksi on uhrautumista? Eikö sitä voi ajatella hienona mahdollisuutena olla lapsen kanssa ja nähdä tämän kasvavan. Kolme vuotta elämässä on lyhyt aika ja työelämä odottaa kyllä.

nenästä kirjoitti:

Edel. kirjoittaja totesikin, että on ymmärrettävää, että on palattava töihin äitiysrahan loputtua, eikä halunnut myöskään syyllistää äitejä. Siispä ei pitäisi olla syytä vetää hernettä nenään. Tuntuu, että nykyään monet äidit ovat kovin herkkänahkaisia ja pienimmästäkin toteamuksesta kokevat, että heitä arvostellaan.

Jos puhutaan siitä, mikä on lapsen paras, luulisi sen olevan se, että ensisijainen hoitaja, isä tai äiti, olisi lapsen luon ensimmäiset vuodet. Joissain tapauksissa, jos äiti tai isä on kovin väsynyt olemaan kotona, joku muu hoitaja voi olla lapselle paras vaihtoehto. Tärkeintä on turvallinen, luotettava aikuinen, johon ehtii syntyä kiintymyssuhde, ei tiuhaan vaihtuvat päiväkodin hoitajat.

Sekin ihmetyttää, miksi kotiin jääminen kolmeksi vuodeksi on uhrautumista? Eikö sitä voi ajatella hienona mahdollisuutena olla lapsen kanssa ja nähdä tämän kasvavan. Kolme vuotta elämässä on lyhyt aika ja työelämä odottaa kyllä.

työelämä ei kyllä odota tai ainakin urakehitys pysähtyy (/peruuttaa) varmasti, jos jäät kotiin kolmeksi vuodeksi. ja lapsen on varmasti parempi olla jonkun muun kanssa kuin äidin kanssa, joka haluaa olla muualla.
joidenkin äitien on "pakko" mennä töihin rahan takia. minä luovuin vapaaehtoisesti vaatteiden ostosta, kulttuuririennoista, matkoista ja monesta muusta, mutta tiesin mitä halusin ja tiedän että monelle vaatteet, meikit, omat menot yms ovat niin tärkeitä ettei niistä voi luopua. itsellä ei ollut työn suhteen edes miettimistä, kun olin muutenkin työtön. en kuitenkaan tunne olevani paljasjaloin hellan ja nyrkin välissä, identiteettini ei riipu noista ulkoisista seikoista.
lapsen olisi parasta olla kotona äidin kanssa, joka haluaa hoitaa lastaan kotona. meillä näin onneksi on. mutta kyllä joistakin päiväkotilapsistakin voi tulla ihan onnistuneita ;)

lapsen paras kirjoitti:

työelämä ei kyllä odota tai ainakin urakehitys pysähtyy (/peruuttaa) varmasti, jos jäät kotiin kolmeksi vuodeksi. ja lapsen on varmasti parempi olla jonkun muun kanssa kuin äidin kanssa, joka haluaa olla muualla.
joidenkin äitien on "pakko" mennä töihin rahan takia. minä luovuin vapaaehtoisesti vaatteiden ostosta, kulttuuririennoista, matkoista ja monesta muusta, mutta tiesin mitä halusin ja tiedän että monelle vaatteet, meikit, omat menot yms ovat niin tärkeitä ettei niistä voi luopua. itsellä ei ollut työn suhteen edes miettimistä, kun olin muutenkin työtön. en kuitenkaan tunne olevani paljasjaloin hellan ja nyrkin välissä, identiteettini ei riipu noista ulkoisista seikoista.
lapsen olisi parasta olla kotona äidin kanssa, joka haluaa hoitaa lastaan kotona. meillä näin onneksi on. mutta kyllä joistakin päiväkotilapsistakin voi tulla ihan onnistuneita ;)

Minä aivan itse olen oiva esimerkki siitä, että lasta EI kannata hoitaa kotona pitkään!!!! Minusta tuli erittäin ujo, epäsosiaalinen, itsekäs ym, vaikka leikkikavereita ja sosiaalisia kontakteja olikin usein. Ei kuitenkaan niin usein kun päiväkodissa! Jos minut olisi viety päivähoitoon aikaisemmin, olisin ehkä kasvanut hieman toisenlaiseksi. Itse vien tyttöni päiväkotiin jo 8kk iässä, sillä yliopisto odottaa. :) Ja olen varma, että teen oikean ratkaisun.

eipäs kirjoitti:

Minä aivan itse olen oiva esimerkki siitä, että lasta EI kannata hoitaa kotona pitkään!!!! Minusta tuli erittäin ujo, epäsosiaalinen, itsekäs ym, vaikka leikkikavereita ja sosiaalisia kontakteja olikin usein. Ei kuitenkaan niin usein kun päiväkodissa! Jos minut olisi viety päivähoitoon aikaisemmin, olisin ehkä kasvanut hieman toisenlaiseksi. Itse vien tyttöni päiväkotiin jo 8kk iässä, sillä yliopisto odottaa. :) Ja olen varma, että teen oikean ratkaisun.

eiköhän sitä ehdi valmentautumaan yliopistoon vaikka aloittaisi vasta 3-vuotiaana päiväkoti uransa. ja erittäin tärkeää lapsen kehitykselle on myös se, että äiti on tyytyväinen oloonsa ja ratkaisuihinsa eikä kysele niihin oikeutusta lapseltaan eikä muilta. vaikka onkin itsekkääksi kasvatettu vai miten se nyt meni ;)

kylläpäs kirjoitti:

eiköhän sitä ehdi valmentautumaan yliopistoon vaikka aloittaisi vasta 3-vuotiaana päiväkoti uransa. ja erittäin tärkeää lapsen kehitykselle on myös se, että äiti on tyytyväinen oloonsa ja ratkaisuihinsa eikä kysele niihin oikeutusta lapseltaan eikä muilta. vaikka onkin itsekkääksi kasvatettu vai miten se nyt meni ;)

että todella olisin halunnut kotiin jäädä siihen saakka kun vauvani on yksi vuotias. Rahallisesti se vaan on mahdoton yhtälö vaikka en mikään kuluttajatarjonnan himo käyttäjä olekaan. Eroahdistusta on ollut havaittavissa pidemmän aikaa mutta kyllä tämä äidin poissa olo on vahvistanut pienen hätää äidin häviämisestä. Siispä äidit jotka vähääkään harkitsette kotiin jäämistä ja teillä siihen mahdollisuus on; jääkää ihmeessä. Kyllä se vaan on ainutlaatuinen tilaisuus. Totta tosin on myös se ettei työelämä odota; itse olin ennen johtoasemassa, nyt on tultu aika paljon takapakkia!