Pienessä tavernassa
istuttin
punaruutuinen pöytäliina
viinikaraffi ja
kaksi säröistä kuppia
viini jo väljähtänyt oli
kun katse katseen kohtasi
onnesta humaltuen
vereni kohisemaan
suonissani sait
se oli vain lasi viiniä
ja kaksi säröistä
kuppia
veripisarat huuliltani
huuhtelit
siellä tavernassa
nurkkapöydässä
annoit minulle
ensisuudelman
tulisen
lumosit minut
ystävyys muuttui
huumavaan rakkauteen
istuttin
punaruutuinen pöytäliina
viinikaraffi ja
kaksi säröistä kuppia
viini jo väljähtänyt oli
kun katse katseen kohtasi
onnesta humaltuen
vereni kohisemaan
suonissani sait
se oli vain lasi viiniä
ja kaksi säröistä
kuppia
veripisarat huuliltani
huuhtelit
siellä tavernassa
nurkkapöydässä
annoit minulle
ensisuudelman
tulisen
lumosit minut
ystävyys muuttui
huumavaan rakkauteen
Vastaukset 8
Vanhimmat
Runostasi pystyi hyvin aistimaan tunnelman!
kiitos, omasta mielestäni tuo loppusäe oli vähän töksähtävä, olisi pitänyt muokata!
tosi elämässä ystävyys ei muutu rakkaudeksi yhtenä iltana tavernassa.
klisein, tämä nyt ei käsitellyt "tosielämää", pitäisi lukijallakin senverran mielikuvitusta olla että eroittaa haaveet todellisuudesta
Hyvä yötä, jatylsä!
Yritä ottaa vastaan kritiikkiä. Jos sanomasi ei mene perille yhdelle, voi se mennä toiselle. Joka lukijalla ei ole samaa mielikuvatusta kuin kirjoittajalla. Runossasi aika kulkee liian nopeasti, sitä ei pysty "haukkaamaan" kerralla.
vastaan kritiikkiä niin negatiivistä kuin positiivista, ei sitä kerralla "haukattavaksi"
ollut tarkoitettu!
Nehän ovat vain näkemyseroja. "Hyvä" runo pysäyttää minut kerta luennalla. Jos omia runojani joudun selittelemään, olen ilmaissut itseäni huonosti tai kirjoittanut sen vain itselleni. Tekniikan voi omaksua helposti, mutta se kuinka paljon saa sanottua jotain erilailla, onkin vaikeaa. Ns. keksityt kikkailurunot ovat tällaiselle naiselle ja "tosikkorunojenlukijalle" kuin Hesarin urheilusivut.
kettu pihlajanmarjoista!