Anteeksipyyntö

Mä en aluks ottanu tosissani, kun mua kiusattiin ja pitkän kiusauksen jälkeen, kiusaajat pyysivät anteeksi tekstiviestillä (on siinäkin tapa pyytää anteeksi..) . Mut kuitenki, en vielkää ovi uskoa, et ne haluu olla mun kavereita.. ne yrittää joka päivä kehua mua ja kaikkee... Kivahan se on, et kukaa ei kiusaa, mut silti pelkään koko ajan, et ne taas alkaa sitä kiusaamista. Mut täl hetkel en usko, et ne mua enää kiusais koskaan, ovat vissiin löytäneet itselleen elämän...


Anteeks ehkä annan, mut en koskaan unohda !!

Ei vaikuttais anteekspyyntö mitenkään.
Eihän se mitään korjais..
Enkä mä niitä enää mitenkää vihaa, suuri osa niistähän oli säälittävii. Sellasii jotka ei uskaltanu olla kiusaamatta, vaikka ei olis halunneetkaan.

Enkä takuulla ollu ainoo homo siinä porukassa. Luokan pienikokoisin olin kyllä, sekin kertoo jotain kiusaajista.
Musta ne on vaan säälittäviä.

Kyllä monet kiusaajat todella katuu tekojaan. Viisaammat aijemmin tyhmemät myöhemmin. Kyllä se vaatii kiusaajalta todella paljon pyytää anteeksi.tapahtui se sitten aijemmin tai myöhemmin. Kyllä sen anteeksi pyynnön aitouden näkee koska kiusaaja joka haluaa todella pyytää anteeksi, on niin häpeissään ,että ei tiedä miten perin olisi ja mihin silmänsä laittaisi...

anteeksipyynnön jälkeen kiusaajista ja kiusatuista voisi kavereita tulla. Jos aikoo vakavissaan pyytää kiusaamistaan anteeksi, sen voi toki tehdä, mutta jos kovin aktiivisesti yrittää uhrin kanssa kaveerata sen jälkeen, voi uhri epäillä, että kyseessä on jonkinmoinen ansa. Parempi olisi, että on anteeksipyynnön jälkeen mahd. vähän tekemisissä kiusaamansa henkilön kanssa. Ehkä anteeksipyyntö menee siten parhaiten perille.