PATSAS AIMO ROIMALLE!
Oli tukala tilanne valtuuston
kun kokoon se antoi komennon
oli EU-rahaa luvattu, vaan
tiukat säännöt oli sitä tuhlaamaan
kakskytä tonnia luvattiin sille
joka kylämme sen laittaisi kulttuurille
Jo ehdotti tytär Laurilan:
”Tämä aihe patsastoimikunnan
jotain hienoa tehdä, luoda uutta
ehkä patsaalla muistaa kuuluisuutta
valitsimme viimein hahmon viekkaan
kun törmäsimme kylämme runoniekkaan
keneen muuhun valinta osua voikaan
kuin Aimo Roimaan, Komiaanpoikaan!”
Johon Hokilan isäntä: ”Ikuna ei!”
”Se hunsvotti Helsingin, tuulantei
navetan kuivikkeeks vihot sen vein
vaan sitä sontaa veisi en pellollein!”
Päästi Heikkilän isäntä tölväisyn:
”Helmi Tuurin maatalousnäyttelyn
Julli-sonni mun pitäjän kuuluisin
sille mä patsaan pystyttäisin!”
Vaan poikki riidan pisti sen
nuuka emäntä Niskalan, hiljainen:
”Rahan säästämiseksi, ettekö nää
nämä aiheet voisihan yhdistää!
Kyllä sonni se suuri semmoinen
käy kuvaksi Roiman poikasen!”
Ja riemunremakkaan suurimpaan
tuo sali jo räjähti nauramaan
kun Rantalan isäntä vuorostaan
pääsi jo ääntänsä avaamaan:
”Maanviljely, kulttuuria se vasta
mikä estää pottia jakamasta?
Vaan minäpä annan oivan vinkin
sonnalla täytän maitohinkin
täynnänsä tavaraa, haiseekin sille
siinäpä taidetta Rysselille!”
Viimein turkis-Tuorila tiesi sen:
”Kyllä Mäkilä patsaan arvoinen!
Kun viime syksynä, tiedätte niin
kettutyttöä ampui persuuksiin!
Siinä on mies tään meidän maan
joka oikeuttamme käy puolustamaan
kyllä sankari hän, ei kukaan muu
jolle patsas pronssinen tää kuuluu!”
Patsas Mäkilän nyt kylää komistaa
yli Hurmalan niityn tihrustaa
ja tähtää haulikon etelään
torjuu EU-herroja reviiriltään
Niin syrjäytettiin patsas mun
mutta vielä mä aloitan taistelun!
Jos en sonnipatsasta pian saa
kyllä kunniansa kuulee Pohjanmaa!
Oli tukala tilanne valtuuston
kun kokoon se antoi komennon
oli EU-rahaa luvattu, vaan
tiukat säännöt oli sitä tuhlaamaan
kakskytä tonnia luvattiin sille
joka kylämme sen laittaisi kulttuurille
Jo ehdotti tytär Laurilan:
”Tämä aihe patsastoimikunnan
jotain hienoa tehdä, luoda uutta
ehkä patsaalla muistaa kuuluisuutta
valitsimme viimein hahmon viekkaan
kun törmäsimme kylämme runoniekkaan
keneen muuhun valinta osua voikaan
kuin Aimo Roimaan, Komiaanpoikaan!”
Johon Hokilan isäntä: ”Ikuna ei!”
”Se hunsvotti Helsingin, tuulantei
navetan kuivikkeeks vihot sen vein
vaan sitä sontaa veisi en pellollein!”
Päästi Heikkilän isäntä tölväisyn:
”Helmi Tuurin maatalousnäyttelyn
Julli-sonni mun pitäjän kuuluisin
sille mä patsaan pystyttäisin!”
Vaan poikki riidan pisti sen
nuuka emäntä Niskalan, hiljainen:
”Rahan säästämiseksi, ettekö nää
nämä aiheet voisihan yhdistää!
Kyllä sonni se suuri semmoinen
käy kuvaksi Roiman poikasen!”
Ja riemunremakkaan suurimpaan
tuo sali jo räjähti nauramaan
kun Rantalan isäntä vuorostaan
pääsi jo ääntänsä avaamaan:
”Maanviljely, kulttuuria se vasta
mikä estää pottia jakamasta?
Vaan minäpä annan oivan vinkin
sonnalla täytän maitohinkin
täynnänsä tavaraa, haiseekin sille
siinäpä taidetta Rysselille!”
Viimein turkis-Tuorila tiesi sen:
”Kyllä Mäkilä patsaan arvoinen!
Kun viime syksynä, tiedätte niin
kettutyttöä ampui persuuksiin!
Siinä on mies tään meidän maan
joka oikeuttamme käy puolustamaan
kyllä sankari hän, ei kukaan muu
jolle patsas pronssinen tää kuuluu!”
Patsas Mäkilän nyt kylää komistaa
yli Hurmalan niityn tihrustaa
ja tähtää haulikon etelään
torjuu EU-herroja reviiriltään
Niin syrjäytettiin patsas mun
mutta vielä mä aloitan taistelun!
Jos en sonnipatsasta pian saa
kyllä kunniansa kuulee Pohjanmaa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis joudun meneen,
joskus muulloin ratsaan,
mä varmaan silloin
ylvään - kauniin,
rakastavin käsin
veistetyn sen patsaan
näen kulkueessa kantolavan?
Vilpittömin mielin
hellin tunnustelevin
sormin taiteen muottiin
asetellun,
rakkaudesta
Aimo Roima Komiapoikaan.
Oman kuvan itsestänsä
antaa?
Sieltä se tuli!
Olet sinä uskomaton!
Kyllä Aimokin patsaan malliksi kelpaa
ku ei oo yhtään kruunulle velkaa
Pronssista valetaan, on malli niin oiva
palstalla tällä. ain karkeloiva
Ei oo sonnista Aimolle vastusta, vertaa
miten sanoa voisi, kuultu jo monta kertaa
Sinä, Aimo, paremmin kirnua voisi
niin Tiinankin ultrassa kävisi toisin
Kyllähän patsaan kuvaksi sonnikin kai
mutta Aimo, se neitojen mielen sai
Sonnilla suuret, sen tietää kansa
mutta Aimon, ei pysy se aloillansa
Julli-sonni rakastuu herkästi varmaan
kun illoin aamuin löytää armaan
vaan Aimo haikailee Tiinaansa omaa
tytöt toiveensa panee äitiyslomaan
Jospa Aimo silloin tarpeensa tuntee?
Kuin Jullille rengas, niin Aimolle kanssa
siitä pitää vois Roiman aloillansa
Kultaa kihlat on Jullin näöltänsä
saa Aimokin tuntea nenässänsä