mustiin puetut hevoset
vetävät yön vaunuja syvemmälle sumuun ;
keinovalot palavat ahtaassa kopissa,
sarlakinpunainen sametti hehkuu,
viini läikkyy, roiskuu rinnuksille.
vedetään vain verhot kiinni
ja nauretaan ! tapetaan aikaa !
se vain ei kuole : aika ei loittone. se tunkeutuu vaunuun, ryöstää naamiot ; riisuu, repii alastomaksi,
lyö välillemme ikuisuuden.
vetävät yön vaunuja syvemmälle sumuun ;
keinovalot palavat ahtaassa kopissa,
sarlakinpunainen sametti hehkuu,
viini läikkyy, roiskuu rinnuksille.
vedetään vain verhot kiinni
ja nauretaan ! tapetaan aikaa !
se vain ei kuole : aika ei loittone. se tunkeutuu vaunuun, ryöstää naamiot ; riisuu, repii alastomaksi,
lyö välillemme ikuisuuden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja taitavalla tavalla kirjoitettu runo!
Olen tätä runoa nyt pari päivää miettinyt enkä vieläkään osaa päättää, olisiko noissa vaunuissa hyvä olla.
oonkohan nähny sut viime kesänä...jäkessä?jos oisitki se ville;)