Minulla on 5v vuotias tytär ja miehelläni 5- ja 7-vuotiaat pojat,jotka ovat meillä 1-2viikkoa/kk.
5-vuotiaat riitelevät jatkuvasti kaikesta.koko ajan pitää olla komentamassa tai erotuomarina,koska muuten riitely menee lyömiseksi/potkimiseksi.(jota emme tietenkään hyväksy).Meille syntyy miehen kanssa yhteinen vauva kesällä ja mietin,että miten sitten jaksan riiteleviä lapsia..kun nyttenkin olen välillä miettinyt helppoa ratkaisua lähteä pois,ettei tarvitse riitelyä koko ajan "pelätä".Meneenkö lasten riitelyvaihe ohi,kun he kasvavat vai paheneeko vain?miten muilla?
Ollaan asuttu tytön kanssa miehen luona n.puoli vuotta.Onko 5-vuotias poika mustasukkainen tytölleni,joka saa asua hänen isän kanssa koko ajan..?Tyttäreni on todella vilkas ja eloisa,josta mieheni ei tykkää.Mieheni usein huutaa tyttärelleni niin kovaa,että tyttö juoksee huoneeseensa pöydän taakse piiloon itkemään..ja sitten suutun siitä miehelleni..
onko toivotonta?!
Rakastan miestäni,mutta tyttäreni ja tuleva lapsi tärkeimmät!
5-vuotiaat riitelevät jatkuvasti kaikesta.koko ajan pitää olla komentamassa tai erotuomarina,koska muuten riitely menee lyömiseksi/potkimiseksi.(jota emme tietenkään hyväksy).Meille syntyy miehen kanssa yhteinen vauva kesällä ja mietin,että miten sitten jaksan riiteleviä lapsia..kun nyttenkin olen välillä miettinyt helppoa ratkaisua lähteä pois,ettei tarvitse riitelyä koko ajan "pelätä".Meneenkö lasten riitelyvaihe ohi,kun he kasvavat vai paheneeko vain?miten muilla?
Ollaan asuttu tytön kanssa miehen luona n.puoli vuotta.Onko 5-vuotias poika mustasukkainen tytölleni,joka saa asua hänen isän kanssa koko ajan..?Tyttäreni on todella vilkas ja eloisa,josta mieheni ei tykkää.Mieheni usein huutaa tyttärelleni niin kovaa,että tyttö juoksee huoneeseensa pöydän taakse piiloon itkemään..ja sitten suutun siitä miehelleni..
onko toivotonta?!
Rakastan miestäni,mutta tyttäreni ja tuleva lapsi tärkeimmät!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Lasten riidat menevät kyllä ajan myötä. On mahdollista, että kyseessä on mustasukkaisuutta isästä, mutta myös reviiritaisteluita jne. Lapset ovat niin samanikäisiä. Viisi vuotiailla menee helposti fyysiseksi nuo riidat, myöhemmin saattaa helpottaa- mutta esim. toisen tavaroiden piilottaminen yms. voi jatkua pidempään meillä ainoastaan miehen lapset lyövät nykyään toisiaan. Muiden kanssa verbaalista väittelyä lähinnä.
Miehellesi voisi puhua tuosta vilkaalle lapselle huutamisesta. Aikuinen kyllä pystyy säätelemään sitä, miten laittaa lapselle rajoja. Minä en ainakaan viitsisi miehen lapsille huutaa, vaikka omille tytöilleni huudankin. Mieheni lapset ovat eläneet vähän pumpulissa aina ja he melkein itkevät jo siitä, jos heitä moititaan jostain asiasta. Esim. jokin aika sitten moitin miehen tyttöä siitä, että oli mennyt isomman tytön meikeille ja sen leikin jäljiltä luomivärikakut olivat palasina. Jos jompikumpi omista tytöistäni olisi moista tehnyt, volyymit olisi olleet huomattavasti kovemmat. Mutta lapsia pitää kohdella vähän sen mukaan, mitä kukin kestää. Jollekin riittää kun katsoo tuimasti- toiselle pitää sanoa aika paljon kovemmin! Varsinkin tilanteissa, joissa lapset ovat vastakkain, on oltava hyvin varovainen, ettei mene aina oman bilologisen lapsensa puolelle, vaan yrittää olla tasapuolinen ja selvittää, mistä oli riidassa kyse, kuka teki ja mitä. Jos nimittäin haluaa jatkossakin elää yhdessä.
Miten voit sanoa että riidat menee ohi? Johan on täysin epänormaalia laittaa eri perheiden lapsia väkisin yhteen. Lapset oireilee ja ns. vanhemmat eivät huomaa mitään.
Normaali tilanne on se että vanhemmat tekee lapsia vielä lisää vanhemmiten. Mutta täysin epänormalia on se että vanhemmista joku vaihtuu ja tehdään joitakin puolikas sisaruksia edellisille lapsille.
Kysytään sitä jokaiselta: Kuka haluaisi puolikas sisaruksia? Tuskin kukaan! Kysympä vaan kaikilta, olisiko kukaan itse halunnut joitakin outoja puolikkaita?
Asiaapa puhuit :).
Kyllä meilläkin on sitä taistelua ja mustasukkaisuutta. Ollaan aika tuore uusioperhe, kohta 5kk oltu saman katon alla. Omasta mielestäni ollaan hienosti pärjätty. Miehen tyttö reagoi alkuun tosi voimakkaasti tilanteeseen mutta aiheesta puhumalla tytö pääsi "möröstä" yli ja tätä nykyä viihtyy meillä ja on iloinen 6-vuotias eskarilainen :).
Kannattaa miettiä itseä lapsen paikalle ennenkuin tekee/sanoo mitään. Se on lapselle hirveä paikka itse ero ja se kun äitille/isälle tulee uusi kumppani. Lehmän hermot on paikallaan silloin.
Vaikka miehen tyttö teki kaikkee "pirruutta" ja puhu minulle loukkaavasti, sievästi sanottiin että niin ei ole soveliasta tehdä. Niin se tyttö pikku hiljaa alkoi hyväksymään että me ollaan perhe ja hänen isää ei ole kukaan "varastanut".
Se on totta että jokainen lapsi on oma yksilö ja tuo että komennetaan erillä lailla on hieno juttu. Esim. minu poika uskoo kun sanoo kerran sievästi, tytölle taas saa huutaa kita ammollaan ennenkuin menee jakeluun. Onpa pitänyt laittaa pihallekkin rauhoittuun ja arestiin tiukkoina paikkoina. Miehen lapset ovat kumpikin aika herkkiä joten niillekkin riittää kun kerran sanoo. Joskus lapset porukalla innostuvat niin silloin karjaistaan kerralla kuri, eipä tarvi kuin kerran sanoa niin lapset tottelee. Minusta on joutavanpäiväistä kuunnella sellasia vanhempia jotka hokee sata kertaa jotain asiaa eikä lapsi tottele ollenkaan.Alusta saakka kun ottaa linjan että pitää kerrasta uskoa ja jos ei tehoa niin heti pihalle vaan tai aresti, seuraavaa arestia ei tulekkaan kun lapsi varmasti muistaa mitä tapahtuu jos ei kerta sanominen mene perille.
Vaikka isän lapset ovatkin vaan käymässä niin ei niille anneta mitään erivapauksia sinä aikana, meillä eletään meidän säännöillä ja niin elää minunkin lapset. Monesti tulee kränää kun äidin luona saa pelata pelejä niin paljon kuin haluaa, meillä ei pelata kuin 1 tunti päivässä, sen sijaan meillä ulkoillaan 2-4 tuntia päivässä kun taas äidin luona ei ole pakko mennä ulos.Sitten meillä syönnin jälkeen jokainen lapsi vie omat astiat tiskipöydälle (myös 5-vuotias poikani) äidin luona saa jättää pöydälle.
Meitä on niin monta kasvattajaa ja eri metodeilla että kyllä saa välillä miettiä pään puhki että miten joku tilannekki ratkaistaan :)
Kertokaa miten teillä muilla menee??
Ei varmaan ole kovin hyvä olla sinulla,tai muilla sinun lähelläsi!
Ja ap:lle,tuon ikäiset lapset kinastelee,oli ne sit ydinperheen,uusperheen tai vaikka naapureiden lapsia = )
Kärsivällisyyttä,kyllä se siitä,viimeistään 15v kuluttua loppuu = )
"Kysytään sitä jokaiselta: Kuka haluaisi puolikas sisaruksia? Tuskin kukaan! Kysympä vaan kaikilta, olisiko kukaan itse halunnut joitakin outoja puolikkaita?"
Minulla on, ja voin sanoa, että olen siitä onnellinen. En ajattele heitä minään outoina puolikkaina vaan ihanina sisaruksinani, joita rakastan.
Se taas onkin eri asia, missä menee sen raja, mitä vanhemmat päättävät lastensa puolesta; pakotetaanko lapset elämään elämää, jota eivät halua.
Vaikka aikuinen päättääkin parisuhteestaan, aikuisen pitää ajatella myös lasta, jota asia koskettaa.
Alk.per. miehellä ei pitäisi olla mitään oikeutta syyttä suotta karjua tytölle, karjumisella ei yleensäkään saavuta mitään.
Äiti voisi koittaa muuttaa tilannetta.
Tiedä häntä vaikka joku lapsi olisi iloissaan saadessaan sisaruksen seuraksi jos vanhemmat eronneet ja ainoa lapsi...
Piti jo aiemmin sanoa mutten tohtinut, jos joku vaikka siitä yltyisi taas: Täällähän oli pitkän aikaa rauhallista. Kriittisiäkin kommenteja, muttei sellasia raivoavia ja provoja; Eli kyllä se siitä!:) Lissut alkaa väsymään.
Alkuasetelmat oli mieheni, hänen poikansa ja minä. Alussa kaikki meni hienosti. Vuoden päästä meille syntyi vauva ja siitäkös riemu syntyi! Ensin miehen ex vauhkoontui entisestään. (En ymmärrä miksi koska itse oli aikoinaan lähtenyt toisen miehen perään.) Sitten alkoi poika tuittuilemaan, ei uskonut juuri mitään muuten kuin kauhean huudon saattelemana. Ei auttanut ystävällinen puhe eikä keskusteluyritykset kuin kork. viikon. Nyt - muutaman vuoden kuluttua - tilanne on se, että poika ei usko edes isäänsä! Eikä siinäkään ole auttanut keskustelut, puheet, huudot, lahjonta, uhkailu, ei mikään. Poika on vaan niin kaikkivaltias ja isänsä aina lopulta "unohtaa" erimielisyydet ja poika tekee niinku haluaa. Poika on jo 17, mutta kotona ei juurikaan auta, varsinkaan jos minä pyydän. (Ennen vauvan syntymää teki kaiken mitä pyysin..) Nyt tilanne on jo niin kärjistynyt, että olen päättänyt erota. Ei tällaista kukaan päivästä toiseen ja vuodesta toiseen jaksa! Tietysti on oma mokani kun en heti alussa ymmärtänyt vaatia selviä pelisääntöjä asioihin. Älkää te muut olko niin sinisilmäisiä kuin minä, vaan sopikaa asiat jo etukäteen. Pääsette paljon helpommalla.. (Oma lukunsa on vielä nämä exät, jotka eivät osaa jatkaa elämäänsä ja pilaavat vielä omienkin lastensa elämän jatkuvalla kieroilulla!)
Niinpä, joillaan naisilla on kykyä tunkeutua toisten kotiin asusgtelemaan siivellä ja häätämään miehen lapset ja exä pois omasta kodistaan. Jos ei ole kotia menkööt nainen töihin ja maksakoot omat kulut, ei se mies ole velvolinen kustantamaan kapakkareissuja ja lasten leluja vieraille ihmisille.
Mistä sää olet karannut, olet täys toope.
Hei, minulla on yksi siskopuoli sekä yksi bonussisko. Eli minulla on siis kaksi siskoa. Toisen kanssa on yhteinen isä, ja toisen kanssa ei yhtään yhteistä biologista vanhempaa, mutta iso siivu lapsuudesta samassa kodissa kasvettiin. Ehdottomasti olen valtavan onnellinen siitä, että minulla on siskoni!!!! Me olemme kaikki vain 2v väleillä syntyneet, minä vanhin. Nyt siis mulla ikää jo 36, siskoillani 34 ja 32. Ikuisesti siskoksia.
Tuntuu uskomattomalta että joku sanoo, että tässä olisi jotakin vikaa? Rakkaita siskoja. Ja juu, kyllä mekin lapsena tapeltiin.;) Ollaan saatettu tapella aikuisenakin! =D Sellaista se sisaruus on.
HEI!
Vaikuttaa siltä, että olette aika nopeasti tehneet ratkaisuja miehen kanssa, jos olette asuneet yhdessä vasta puoli vuotta ja nyt jo on lapsi tulossa?! Eli voi olla, että lapsilla on vaan oman paikan etsintä kesken tässä prosessissa.
Toisaalta on ihan hyvä, että edes riitelevät, sehän osoittaa sen, etteivät he ole toisilleen yhdentekeviä =)
Sinun ja miehesi pitää ehdotomasti sopia yhteisistä pelisäännöistä ja siitä, että kaikkia lapsia kohdellaan oikeudenmukaisesti, oli ne sitten biologisesti kenen tahansa!!
Mutta voin kertoa omasta kokemuksesta, että riitely ei lopu, ainakin meillä 7-vuotiaat tyttö ja poika (toinen minun ja toinen mieheni ja asuvat molemmat meidän kanssamme )kinastelevat ja tappelevat päivittäin ja mitä ihmeellisimmistä asioista. Mutta toisaalta heistä on paljon toisilleen seuraakin!
Ja kyllähän biologisetkin sisarukset riitelevät, ainakin itse kinaan vieläkin pikkubroidin kanssa aina nähdessämme kaikesta mahdollisesta, vaikka olemme yli kolmen kymmenen...
Joten anna ajan kulua, voihan olla, että vauva tuo tullessaan toisenlaisen rauhan elämäänne ja isosisarukset unohtavat keskinäiset kahnauksensa.
Tsemppiä teille kaikille =)
Auttakaa uusioperhettä on tosi vaikeuksia lasten kaa isä on tyttö 6v ja äitillä on poika 2,7v paikalla kun silmä vältää alkaa kauhea huuto ja kinastelu poika huutaa kurkku suoraan teko huutoo et tyttö teki jotain hänelle tai sit jos ei saa työn lelua samaa kun tytöllä alkaa sama huuto.jäähyä ollaan kokeiltu 5min kerrallaan et ymmärtäsivät mut poika riehuu siinäkin koko ajan ja sit äitisä ei anna pojan olla nurkas vaan ottaa hoiviinsa.mut sit alkaa taas huuto.ovat paiskaantuu kiini jatkuvaan tyttö uskoo paremin mut poika on kauheen villi ei mitään rajoja nukkumaan mennessä huutaa potkii hakkaa nukuttajaansa nukahtaa itkuunsa välillä kaikki nukutus jutut ollaan testattu musikkia hierontaa ei mikään auta.repii vaippansa kun joku lähtee huoneesta. yöllä nousee vuoteesta ja tulee riehuu toiseen huoneeseen.
Repii vaippansa, ja on 2,7v? Siis vielä vaippa? Lapsi raukalla tuntuu olevan jonkin sortin kehityshäiriö, joten teidän kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan. Ja sanottakoot että jäähyn pitäisi olla kerrallaan max 1min per ikävuosi, joten 5min jäähyt tuon ikäiselle ovat liian pitkiä. Eikä ne toimi ollenkaan, jos ne keskeytetään. Täytyy malttaa, opetella aikuistenkin.
Vaikuttaa siltä, että sinun lapsesi on riidanhaastaja. Sinä olet tullut miehen ja tämän lasten kotiin viemään heidän paikkansa ja tilat. Laita ensin lapsesi kuriin ja selitä ettei talo jossa hän oleskelee ole hänen ja muut määrää miten siellä ollaan, sama koskee myös sinua. Nämä lapset ovat menenettäneet oma kokonaisen perheen ja sinä haukut heitä kiusaajiksi?Miksi? Asut siivellä ja mies kustantaa asumisen ja ruuat ym. Aika kurjaa teksitä että syy on talon omissa asukeissa eikä teissä jotka sinne on tulleet viimeisenä. Miksi et ole töissä etkä maksa omia kustannuksia. Riita johtuu siitä, että lapset ovat menettäneet isänsä kun vieras lapsonen vie sen heitlä. Mieti nyt mitä kerrot? Uskomatonta ette ymmärrä että vika ei ole talon omissa asukeissa vaan niissä jotka sinne ovat tuntekutuneet.
Juuri näin, tässäkin tapauksessa taas tuo uusikko yrittää sälyttää syyt miehen lasten niskoille. On se kumma että ensin viedään lasten isä ja sen jälkeen aletaan savustamaan miehen lapsia pois omasta kodistaan.
Blaaa, blaaa lissuuuu
Meillä on samallainen tilane otin tyttö kaverin jolla on lapsi ja itellä on kans vanhempi tyttö kaverin lapsi kiukuttelee koko ajan ja syyttää mun lasta teko itkulla ja äitisä syyttää mun lasta.laitoin valvonta kameran jossa näki äitisä et ei se mun lapsi tee semmosta vaan omasa kiusas mun lasta rupes niin keljuttaa kun koko ajan mennään syyttää ekana toisen lasta ja sit ei kysytä ekana mitä on tapahtunut vaan hyökätään toisen lapsen syyksi kaikki. tv: vasta alkanut uusio perhe
Valvontakameran???????????? Tosi tervettä meininkiä, rakkaus, luottamus ja kunnioitus kohdallaan... Valtapeliä lasten välillä. Yök. Ihan sama kumman lapsi teki mitäkin, sillä MOLEMMAT ON VASTA PIENIÄ LAPSIA!!!!! Rakastakaa heitä, molempia.
Vastaan mahdollisimman selkeästi:
-5-vuotiaat riitelevät. Teillä lapset tapaavat vain 1-2 viikkoa kuukaudesta, joten aika helpolla pääsette. Riitely kuuluu normaaliinkin sisarussuhteeseen. Koska lapset ovat vasta puolisen vuotta paremmin tunteneet, varmasti on kyseessä myös sopeutumista, mustasukkaisuutta ja kilpailua.
-Mustasukkaisuuteen ja lasten väliseen kilpailuun voitte vaikuttaa yksinkertaisella asialla: kaikilla lapsilla on samat säännöt, ja kaikki lapset saavat sinulta ja mieheltä yhtä paljon huomiota ja hellyytä. Ketään ei jätetä vähemmälle. Älkää siis jakako lapsia sen mukaan, kuka on kenenkin perimältään. Kaikki ovat nyt teidän perheenne lapsia, samanarvoisia. Mikään ei tule muuttumaan hetkessä, mutta kun tuosta pidätte kiinni, niin kaikille lapsille tulee turvallinen, rakastettu ja hyvä olo. Riippumatta siitä, paljonko ovat teillä.
-Se että sanot että sinun tyttösi ja syntyvä vauvasi ovat tärkeimmät, kertoo vahvasti siitä, että et muista myös miehen poikien olevan yhtä tärkeitä. He ovat tasan tarkkaan yhtä viattomia ja pieniä, vauvasi veljiä. Olet heidän äitipuolensa. Muista rakastaa ehdoitta...
-Älä koskaan käänny miestäsi vastaan lasten edessä! Myöskään miehesi ei saa nousta sinua vastaan lasten edessä. Jos teillä on eriäviä mielipiteitä kasvatustyylistä (kuten onko äänen korottaminen oikein, tai mitä tehdään kun lapsi alkaa komentamisesta itkemään), niin puhukaa ja sopikaa niistä silloin, kun lapset eivät ole kuulemassa. Lapset oppivat muuten pelaamaan teidän välillä, eikä teistä koskaan hitsaudu perhe. Muista myös, että kaikilla kasvattajilla on oltava oikeus myös olla oma itsensä. Kasvatussääntöjen on oltava teidän yhdessä luomia, eikä vain esimerkiksi sinun määräämiä. Vaikka et olisi samaa mieltä kaikesta, osaatko joustaa? Osaatko seistä miehesi rinnalla kasvatusasioissa? Tietenkään mieskään ei yksin päätä. Luokaa vaikka ihan paperille säännöt, joista molemmat pidätte kiinni. Ja lasten edessä olette aikuiset yhdessä, toisianne tukien.
-Jos et anna miehesi kasvattaa hänen kanssaan asuvaa tytärtäsi, on aika varmaa, että mies ennemmin tai myöhemmin kyllästyy ja lähtee kävelemään.
-Se että lapsesi alkaa itkemään kun miehesi komentaa, on normaalia. Hän on jo oppinut, että äiti tulee hätiin auttamaan... Ei hyvä! Lapsi itkee saadakseen huomiota sinulta, vaikka on itse toiminut väärin. Älä tee kashunpalvelusta lapsellesi. Voit miehen kanssa keskustella siitä, onko huutaminen väärin vain ei (kahden kesken puhutte), mutta älä puolusta lasta, jos hän on toiminut väärin.
-Teille on tulossa yhteinen lapsi, joten on todella pelottavaa, että teidän perheenne on näin hajalla. Olette kovin nopsaa vauhtia edenneet... Ikävää. Mutta tehkää nyt hemmetisti töitä, että teistä voisi oikeasti tulla perhe!
(Terveisin uusperheen äiti. Meidän perheessä on kolme lasta, ja on yhdentekevää kuka on kummankin perimältään. Kaikki ovat yhtä tärkeitä.)
Meillä myös miehen lapset tahtovat aina haastaa riitaa, vaikka mun lapseni kuinka yrittää olla välittämättä ja olla mukavianiin miehen lapset vaanilkeilee ja rikkooo. En tiedä mitä tehdä, ajattelinettä olisi koulupsykopsykologille puhuttava tästäa siasta että jospa olis mielenterveysongelmia. Itse olen lapseni kasvattanut hienosti ja ottamaan muita huomioon, mutta kun tullaan häirikköperheeseen, niin minkäs teet. Toisaalta ollaan esimerkkinä heille, mutta eipä näytä auttavan. Kyllä on ehhty viiv vuotta töitä että miehen lpset tasoittuisivat ja ottaisivat oppia mutta ei mene perille, hermot menee. Meillä mun lapset on tärkeitä mutta en voi pitää muita tärkeinä kun eivät anna siihen aihetta.