Miksi pukeudutte naiseksi?Oletteko vain silloin tyytyväisiä kun olette pukeutuneet naiseksi?Saatko kiihotuksen kun pukeudut naiseksi?(oliko liian intiimi kysymys).
Pukeudutteko myös naiseksi ihmisten parissa?(Voi olla aika vaikeaa monelle miehelle kun näyttää mieheltä kasvoista ja hartioista ja takapuolesta jne.)
Pukeudutteko myös naiseksi ihmisten parissa?(Voi olla aika vaikeaa monelle miehelle kun näyttää mieheltä kasvoista ja hartioista ja takapuolesta jne.)
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kysymys oli varmaan tarkoitettu miehille, jotka elävät miehinä.
Tällä palstalla on kuitenkin myös paljon niitä, jotka ovat passin mukaan miehiä, mutta elävät naisina. Heidän motiivinsa on samat kuin toistenkin naisten. Elää omana itsenään. Ei sen kummempaa.
Miten on ,oletteko miehet normaalistikin naisen näköisiä kun pystytte elämään naisina vaikka teillä on miehen passi?Itse olen niin paljon miehen näköinen että vaatteilla minusta ei naista saa.
Miten voi elää naisena, jos passissa lukee mies?
Helpohkosti (ja väkisin sukupuolenkorjausprosessin byrokratian takia), jos vain menee ulkoisesti naisesta. Passiin merkattu sukupuoli tulee hetusta, ei nimestä. Pääsääntöisesti *ketään* ei liikuta mikä sukupuoli passiin on merkattu. Vain nimellä ja paperien laillisuudella on väliä. Itse päässen passin "M"-kirjaimesta eroon parin kuukauden päästä, enkä yhtään liian aikaisin. :P Ei sillä, kuukausi sitten Tallinnan matkalla ei ollut mitään ongelmaa vaikka ulkonäön ja juridisen sukupuolen epäsuhta on ilmeinen.
Olin tänään eräässä tilaisuudessa, jossa jouduin esiintymään useammalle kymmenelle ihmiselle. Minua pidettiin aivan tavallisena naisena, kunnes paljastin taustani.
Pystyn elämään hienosti naisena koska minulla on myös naisen passi. Ennen minäkin luulin ettei minusta saa naisen näköistä, mutta erehdyin joskin positiivisesti.
Tämä aiheketju taisikin koskea paremminkin transvestiitteja, eikä transsukupuolisia.
Mulla oli ihan sama juttu passitarkastuksessa. Heitä kiinnostaa vain onko passi aito ja onko se oikealla henkilöllä. Kuljin prosessin alkuvaiheessa jopa naisena miesnimisellä passilla, jossa oli äijän kuva. Myöhemmin sitten oli ainoa ristiriita enää se M-kirjain. Ja nyt sekin on jo vuosia ollut F.
Minullakin prosessin alkuvaiheessa kun kuljin vanhalla passilla, passintarkastuksessa kesti ehkä jonkun sekunnin pidempään, kun passissa ollut kuva ja naamataulu ei täsmännyt kovin hyvin. Kun sain uuden passin nimen muututtua, tarkastus nopeutui vain pikaiseen vilkaisuun koska nyt kuva ja ulkonäkö täsmäsi, vaikka passissa olikin M niin siihen ei kiinnitetty huomiota. Nythän minullakin on passissa F eikä enää ole mitään ristiriitaa.
Itse sain ainakin heti passiin F:n, kun vaihdoin nimen...hetu vaihtui myöhemmin...?
Ole onnellinen virheestä, joka sattui sinulle. F tai M tulee passiin henkilötunnuksen perusteella.
Itse kuljin vuoden verran passilla, jossa oli naisen nimi ja kuva, mutta M. Kun hetu vaihtui anoin uutta passia, johon tuli sitten F.
Jos eksyy johonkin junttilaan niin portsarit ja viranomaiset saattavat katsoa VÄHÄN pitkään.
Tämä nyt varmasti on poikkeuksellisen räikeä tapaus, mutta kerran kaupan kassalla jouduin näyttämään henkkarit. Noin 60v myyjätär ei meinannut millään uskoa, että nämä olivat minun omat paperit vaikka selitin koko jutun alusta alkaen transsukupuolisuus käsitteitä myöten. Ja jono kavaa takana koko ajan. Oneksi siihen tuli sitten toinenkin myyjä paikalle ihmettelemään, että mikäs täällä nyt on ongelma. He keskustelivat asiasta hetken ja lopulta sain maksaa ostokset ja lähteä. En ole sen jälkeen uskaltanut kyseisessä kaupassa käydä. Sain pidettyä kuitenkin itseni kasassa siihen asti kun pääsin autolleni. Ainakin 5 minuuttia itkin autossa ja melkein tärisin kauhusta. Onneksi nykyään en enää noin pienistä järkyty.
Tuo esimerkki tuntuu kummalliselta käytökseltä. Tai sitten tämä kassaihminen ei ole asiakaspalvelijaksi sopiva.
Minulla kävi joskus niin että olin lähdössä risteilylle ja piti nostaa rahaa automaatista laivaostoksia varten. Automaattia ei löytynytkään ja jouduin tekemään kaikki ostokset pankkikortilla. Taxfreessä ostokset meni yli rajan, joten jouduin näyttämään henkkarini. Ajokortti oli vielä vanha miehen kortti, mutta kassa ei nikotellut vaikka edessä seisoikin nainen, vaan toivotti hyvää päivän jatkoa.
Kyllähän joskus tavaratalon kassakin katsoi pitkään henkkariani, mutta sanoin jo ennen kuin hän ehti kysyä mitään, että siinä on huono kuva ja se uusitaan kohta.
Aika usein silloin kun henkkarit ja ulkonäkö eivät täsmänneet, tein sen verran pieniä ostoksia, ettei henkkaria tarvinnut näyttää.
Hei!
Miksi pukeudun? Olen pitänyt siitä niin kauan kuin muistan ja se tuo minulle hyvän mielen. Viihdyn aivan hyvin miehenäkin, ajastani varmaan 99 % menee miesten vetimissä ja tuo yksi vaivainen naisten "hepeneissä".
Sen kummempaa kiihottuneisuutta pukeutuminen ei tuo, pikemminkin olo on hyvin luonnollinen ja seesteinen.
Kadulle voin ihan hyvin mennä niin miehenä kuin naisena. Luusto ja muodot ovat mitä ovat, mutta sopiva vaatetus, meikki ja peruukki sekä jonkinlainen itsevarmuus auttavat kyllä läpimenossa. Eivät kaikki naisetkaan missejä toki ole =)
Perimmäistä syytä haluun pukeutua vastakkaisen sukupolven vaatteisiin ei kukaan ole pystynyt selvittämään. Kun puen niin nautin ja jos joudun olemaan pitkään pukeutumatta alkaa hiukka ahdistaa, siinä se!
Minna-Maaria kirjoitti:
"Perimmäistä syytä haluun pukeutua vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin ei kukaan ole pystynyt selvittämään. Kun puen niin nautin ja jos joudun olemaan pitkään pukeutumatta alkaa hiukka ahdistaa, siinä se!"
On tullut mieleeni, olisiko transvestisuutta olemassakaan, jos muoti olisi sukupuolineutraalimpaa. Transvestisuus kiinnostaa minua, koska mietin usein naiseutta ja naisellisuutta. Itse olen tällainen tavallisen näköinen suomalainen persjalkainen maatiaisnainen, joka pukeutumisessa pitää tärkeimpänä mukavuutta. Haluan olla tyytyväinen olemiseeni omassa nahassani niin vähällä roolipelaamisella kuin mahdollista.
Moni muukin transvestiitti sanoo kuten Minna-Maaria, että alkaa ahdistaa, jos joutuu olemaan pitkään pukeutumatta vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin. Jungin psykologiassa on käsitepari animus ja anima. Anima tarkoittaa "miehen tiedostamattomia naisellisia ominaisuuksia, naisellista 'sointua' miehen psyykessä". Vähentäisiköhän ahdistusta tutustuminen omaan animaan (tai vastaavasti animukseen, joka siis on naisen miehekäs arkkityyppi). Vaikka ei jungilaiseen psykologiaan mieltyisikään, niin kai on järkevää pyrkiä sopusointuun itsessä olevien erilaisten, välillä ristiriitaistenkin ominaisuuksien kanssa. Turhaa itse asiassa kauhean tarkkaan määritellä, mikä on naisellista ja mikä miehekästä. Nehän ovat asioita, jotka muuttuvat kulttuurin muuttuessa. Aika harvat asiat ovat pysyviä.
ystävällisin terveisin
Tant Kredelin
Tuo ylipukeutuminen tuntuu aika yleiseltä tuolla transvestiittiporukassa. Aika moni tuntemani TV vetää enenmmän tai vähemmän överiksi tyttöillessään. Itse pukeudun mieluummin käytännöllisesti, joskin naisellisesti. Tuulipukua käytän kuitenkin vain lenkillä ja pukeudun tarvittaessa housuasuunkin.
Mielenkiintoinen analyysi, Tant Kredelin!
Jouduinpa pysähtymään ja pohtimaan ajatuksiasi. On totta, että monet meistä tiiteistä ylipukeutuvat, kuka enemmän kuka vähemmän.
Miehistä olemusta voi toki kohentaa väreillä tai pikku lisukkeilla, mutta minulle se ei vaan riitä. Samoin harrastuksia voi olla monenlaisia. Omat harrasteeni eivät todellakaan ole niitä miehisimpiä.
Ottaa lomaa miehen roolista... ei se sitä ole. Koen pikemminkin tarpeen hypätä toiseen ulottuvuuteen, siihen naismaiseen minään. Ja kun siihen hyppään, se on yhtä juhlaa. Ja juhliinhan ei mennä tuulipuku päällä tai housut jalassa tai ilman meikkiä, eihän?. Tästä taas seuraa näyttävää pukeutumista, mutta ei kai se meidän vikamme ole, jos valtaväestö rakastaa harmaata ja mustaa.
Tässä oma maalaislähtöinen psykologinen analyysini,
terveisin Minna-Maaria
Minusta vain pukeutuminen antaa mielihyvää.
En pukeudu kiihottuakseni seksuaalisesti. Pidän
myös asujen kauneudesta.
Ei minusta kaunokaista saa, mutta joskus näen vaivaa meikkaukseen, lähtiessäni juhlimaan alan
bileisiin. Pyrin kyllä myös ulkonäöltä naiselli-
suuteen, mutta kotioloissa riittää vähempikin.
Eikä se aina ole tae tyytyväisyydestä vain naiseksi pukeutuneena. Olen sinut itseni kanssa
myös miehenä.
Ulkona jo näkee ja jotkut tekee jotakin sen kaltaista jota kadehtii. Katson tyhjyyteen, yksin, paniikissa, unettomana, miksi kukaan ei konkreettisesti auta?
Pukeuduin juuri naisten vaatteisiin. Sitä ennen ajelin ihokarvat ja käytin suihkussa hyväntuoksuista suihkushampoota, joka vieläkin tuoksuu ihollani kun tätä kirjoittelen. 12 tunnin työpäivän jälkeen tämä on parasta, mitä tiedän. Rentouttavaa, miellyttävää, kokonaisvaltaista hyvää oloa. Huolia, jotka miesminääni joskus arjessa painavat, ei ole tällä hetkellä. Ne katoavat siinä vaiheessa, kun pikkuhousut sujahtavat jalkaan ja rintaliivien hakaset napsahtavat kiinni. Sääret näyttävät kauniilta ohuissa kiiltävissä sukkahousuissa, viininpunainen bukleejakkupuku on tyylikäs, hame hieman polven yläpuolelle.
Toinen vaihtoehto olisi ollut katsoa jääkiekkoa ja ottaa pari olutta. Se sopii rentoutustavaksi jollekulle; tyttöily sopii minulle : )
Nimimerkki Melanie kirjoitti rentouttavasta illastaan: "Huolia, jotka miesminääni joskus arjessa painavat, ei ole tällä hetkellä. Ne katoavat siinä vaiheessa, kun pikkuhousut sujahtavat jalkaan ja rintaliivien hakaset napsahtavat kiinni. Sääret näyttävät kauniilta ohuissa kiiltävissä sukkahousuissa, viininpunainen bukleejakkupuku on tyylikäs, hame hieman polven yläpuolelle."
En yritä arvostella tai paheksua sinua, mutta oletko koskaan yrittänyt analysoida, mistä se mielihyvä oikeastaan tulee? Olen nainen, mutta yritän välttää ns. naisellisia vaatteita. Minusta ne ovat epämukavia. Minulla ei ikinä ole ollut jakkupukua. Sukkahousut: yäk! Olenko vähemmän nainen, jos pukeudun mukaviin vaatteisiin? Kauneus ja mukavuus eivät ole mielestäni ristiriidassa. Afrikkalaisilla näkee väljiä, värikkäitä vaatteita (esim. nämä: http://www.africaguide.com/shop/clothing.htm), jotka ainakin kesällä ovat varmasti mukavampia ja kauniimpiakin kuin länsimaiset.
ystävällisin terveisin
Tant Kredelin
Minä olen elämässäni joutunut vertailemaan vaatetusta ja pitää myöntää että naisen vaatetus on paljon mukavampaa ja vapaampaa kuin miehen. Juhliin lähtiessä mies joutuu pukeutumaan panssariinsa, se tuntui vastenmieliseltä ja pyrin välttelemään näitä tilanteita mutta joskus oli pakko. Nainen voi pukeutua juhliin monipuolisemmin ja mukavammin, olen jo ehtinyt sitä usein kiittämään. Eikä naisellisten vaatteiden tarvitse olla epämukavia, en ole ainakaan itse sellaisia hankkinut. Mistään vaatteistani en voi sanoa että olisi epämukavia. Kunnollisen korsetin kyllä tarvitsisin joitakin tilanteita varten ja ehkä sellaiseen pukeutuminen voisi olla epämukavaa. Eikä sukkahousut ole mielestäni mitenkään yäk. Ne ovat käytännölliset ja mukavatkin, kunhan koko ja malli on valittu käyttötarkoituksen mukaan. Ehkäpä siihenkin tarvitaan tottumusta, jota minulle on kertynyt jo sieltä markkinoille tulosta asti. Mutta jokaisella voi olla oma mielipiteensä. Ehkäpä se ruoho on vihreämpää siellä aidan takana. Vasta kun ruohoa on voinut maistaa molemmin puolin aitaa, pystyy sanomaan kumpi oli parempaa.
Arvaapa, olenko vajaa neljäkymmentä vuotta kestäneen elämäntaipaleeni aikana analysoinut, miksi nautin naiseksi pukeutumisesta, meikeistä, koruista ja kaikesta naisellisesta? Varhaisteini-ikäisestä 25-vuotiaaksi en juuri muuta tehnytkään kuin analysoin. Monenlaiset tunteet velloivat mielessä ja epävarmuus omasta "normaaliudesta" kalvoi taustalla koko ajan. Nuorelle miehelle on hyvin tärkeää olla "normaali" verrattuna kaveripiiriin.
Analysointini päättyi kun ymmärsin, etten tule koskaan löytämään syitä mieltymyksiini eikä asioiden jatkuva pohtiminen johda mihinkään. Siitä lähtien olen tyttöillyt täysin rinnoin aina kun siltä on tuntunut ja nykyisin siltä tuntuu tosi usein.
Miksi analysointi ja mielihyvän syyn selvittäminen on sinusta niin tärkeää? Ajatteletko ehkä, että aikani analysoituani saan ahaa-elämyksen, haen ehkä ammattiapua ja kenties jopa "paranen". Minusta tulee "normi-ihminen" muiden "normi-ihmisten" joukkoon, enkä enää harrasta epänormaalia käyttäytymistäni.
Arvaapa mitä Kredelinin täti? En koskaan, mistään hinnasta vaihtaisi elämääni sellaisen miehen elämään, joka ei saa iloa ja mielihyvää naisten vaatteisiin pukeutumisesta. Ehkä tämä selventää sinulle, kuinka tärkeästä asiasta on kysymys.
Olet nainen, eikä halusi käyttää "mukavia vaatteita" vähennä naiseuttasi piirun vertaa. Minä en ole nainen, eikä minusta tule koskaan naista, koska viihdyn mainiosti miehenä. Persoonassani on myös paljon naista ja ehkä pukeutuminen helpottaa ajattelun siirtymistä naisellisemmaksi. Kun pukeudun ja näen peilistä naisten vaatteissa, meikissä ja peruukissa olevan ihmisen, oloni tuntuu erilaiselta. Tunteet ovat herkemmin pinnassa ja on helpompaa tuntea empatiaa. Vaikea selittää mutta näin se vain on.
En kylläkään käsitä miksi naiselliset vaatteet ovat mielestäsi epämukavia. En sanoisi jakkupukujani ja muita vaatteitani epämukaviksi koska ne istuvat hyvin ja ovat oikean kokoisia.
Ihmettelen myös naisten jatkuvaa valitusta siitä miten inhottavat sukkahousut ovat jalassa. Laadukkaat oikeankokoiset sukkahousut ovat mukavat jalassa ja antavat tukea. Sopivia sukkahousuja ei päällä edes huomaa, ellei katso.
(katsottua tulee kyllä aika usein :) )
Hame on huomattavasti mukavampi vaate kuin housut ja jos yhteiskunta ei olisi niin ahdasmielinen, käyttäisin ehdottomasti hametta.
Heitänpä vielä yhden hypoteesin pohdittavaksi. Menet hetken mielijohteesta kioskille, ostat karkkipussin ja syöt sen nautiskellen. Analysoitko tämän jälkeen, miksi saat nautintoa karamelleista? Yritätkö päästä eroon taipumuksestasi? Pitäisikö sinun päästä eroon asiasta, josta saat iloa ja nautintoa?
Minä menen hetken mielijohteesta vaatekaapilleni ja puen jotain kaunista ylle. Nautin olostani, enkä enää analysoi. Tyttöily on minulle sielun karkkipäivä.
Melanie kirjoitti:
"Hame on huomattavasti mukavampi vaate kuin housut ja jos yhteiskunta ei olisi niin ahdasmielinen, käyttäisin ehdottomasti hametta."
Minulle pikkutyttönä kaverin isosisko sanoi: "Hienot naiset eivät istu jalat harallaan, kun on hame päällä." Jo silloin päätin, ettei minusta tule hienoa naista ;-)
Hameita ja mekkoja on monenlaisia. Minä en rusketu lainkaan, joten jalkani ovat kesälläkin kelmeän valkoiset. En aio alkaa värjätä niitä enkä myöskään laita sukkahousuja. Välttyäkseni ikäviltä huomautuksilta pidän kesäisinkin mieluiten jalat peittäviä vaatteita. Silloin kun vielä käytin hameita ja sukkahousuja, kaapit olivat täynnä silmäpakoisia sukkahousuja. En oppinut olemaan niin, etten olisi aina nirhannut niitä johonkin. Nyt minulla on jokunen nilkkapituinen mekko ja ne ovat tosiaan mukavampia kuin housut, varsinkin näin kesällä.
Yhteiskunnan ahdasmielisyys kohdistuu milloin mihinkin. Kuka on yhteiskunta? Sinä ja minä ja Hentun Liisa. Minua paheksutaan joskus siitä, että en meikkaa; sinua siitä että meikkaat. Ehkä sinun kannattaisi muuttaa miehenä olemisen tyyliä vapaampaan suuntaan. Onhan tuolla vaatekaupoissa nykyään muitakin vaihtoehtoja kuin puku ja kravatti.
Kirjoitit myös:
"Heitänpä vielä yhden hypoteesin pohdittavaksi. Menet hetken mielijohteesta kioskille, ostat karkkipussin ja syöt sen nautiskellen. Analysoitko tämän jälkeen, miksi saat nautintoa karamelleista? Yritätkö päästä eroon taipumuksestasi? Pitäisikö sinun päästä eroon asiasta, josta saat iloa ja nautintoa?"
Myönnän olevani analyyttinen tyyppi. Mietin aina, mistä asiat ja tunteet johtuvat. Karkkien aiheuttaman nautinnon syyt ovat tiedossani ja kyllä, yritän päästä eroon hingustani syödä karkkeja. Yleensä onnistun siinä hyvin, sillä pelkään hampaiden reikiintymistä.
Lukemissani haastatteluissa ja myös tämän keskustelufoorumin joissakin viesteissä transvestiittimiehet ovat kertoneet, että jos he eivät pukeudu silloin tällöin naisen vaatteisiin, siitä tulee heille ahdistusta tai muita negatiivisia tuntemuksia. Toisin sanoen naiseksi pukeutumisessa on paitsi tuo mielihyvä-puoli, myös jokin pakko. Pakko tehdä jotakin ansaitsee mielestäni analyysiä. Jos minulla olisi pakko syödä karkkeja, yrittäisin kyllä miettiä, mikä sen aiheuttaa. Jos söisin karkkeja, koska muuten ahdistuisin, yrittäisin miettiä, mistä se ahdistus tulee. Yrittäisin päästä siitä ahdistuksen syystä eroon. Sen jälkeen voisin todella nauttia karkeista.
Kirjoitit myös:
"Nuorelle miehelle on hyvin tärkeää olla "normaali" verrattuna kaveripiiriin."
Näinhän se on kaikkien kohdalla. Nuoruus on vaikeaa aikaa, vaikka olisi "tavallinen" tai "normaali". Jokainen miettii, onko normaali. Ei tarvitse muuta kuin olla esim. tällainen ruskettumaton kuin minä, niin saa kuulla kaikenlaista kommenttia. Kuka on normaali? Sehän on vain tilastollinen keskiarvo jonkin ominaisuuden suhteen. Minä en halua olla muuta kuin oma itseni, mutta omaksi itseksi tuleminen edellyttää itsetuntemusta. Mahtaako elämä riittää itsen löytämiseen?
ystävällisin terveisin
Tant Kredelin
"Minä en rusketu lainkaan, joten jalkani ovat kesälläkin kelmeän valkoiset. En aio alkaa värjätä niitä enkä myöskään laita sukkahousuja. Välttyäkseni ikäviltä huomautuksilta pidän kesäisinkin mieluiten jalat peittäviä vaatteita. Silloin kun vielä käytin hameita ja sukkahousuja, kaapit olivat täynnä silmäpakoisia sukkahousuja. En oppinut olemaan niin, etten olisi aina nirhannut niitä johonkin."
Minä välttelen ruskettumista, jo terveydellisistäkin syistä. En halua vanhentaa ihoani ennenaikaisesti, enkä kerjää ihosyöpää. Jos joku huomauttelee minulle tästä, se on hänen itsensä ongelma. Onneksi rusketus ei enää ole muodissa ja moni muukin yrittää välttää sitä. Sen huomasi siitäkin että ainakin lähikaupastani aurinkosuojan sisältävät kosteusvoiteet loppuivat pikaisesti.
Minä taidan olla sukkahousujen suurkuluttaja, sillä jalkani kuivuvat helposti ja sukkahousuja kuluu silmäpakojen takia. Mutta minulle kelpaavat ne halvemmatkin sukkahousut, ehkä johonkin juhlaan hankin vähän hienommat. Kun silmäpako tulee, sukkahousut saa lentää roskikseen. Toisaalta tätä ongelmaa on vain lämpimämpänä aikana, muulloin käytän paksumpia sukkahousuja jotka kestävät hiekkapaperijalkani. Keskikesällä sitten pärjääkin nilkkasukilla tai avojaloin, jolloin hame on erittäin vilpoisakin.
Allekirjoitan täysin Melanien kirjoituksen, jossa hän osuvasti kuvasi tiitin elämää.
Itsekin häilyin koko opiskeluajan innostuksen ja häpeän rajamailla. Lopulta aloitettuani seurustelun lopetin pukeutumisen naisten vaatteisiin täti Kredelinin neuvomalla tavalla ja heitin vaatteet roskikseen - taukoa kesti ½ vuotta.
Sinä aikana ehdin ahmia alan kirjallisuutta runsaasti ja tunnustaa taipumukseni tyttöystävälleni. Hyvä niin, ja piakkoin aloitinkin uuden garderobin hankkimisen.
En häpeile tiitteyttäni yhtään. Nautin täysin rinnoin, enkä tavoittele enää perinteistä mieheyttä, minut on vaan luotu tällaiseksi.
Ja miksi minun pitäisi "parantua"? Ketä minä vahingoitan? En ketään, päinvastoin saan itselleni elinvoimaa ja iloa.
Jos johonkin huolta pitäisi kohdistaa niin ehdotan esim alkoholin käyttäjiä, väkivaltaisia perheenisiä ja -äitejä, tupakoitsijoita, ylensyöjiä. Kaikista näistä yhteiskunnalle koituu ennen pitkää kustannuksia.
Kustannuksia tiittiydestä koituu itselleni, minulla pitää olla sekä naisten että miesten garderobi. Tosin se naisten osasto taitaa olla noin 5 kertaa arvokkaampi kuin miesten :-))
Kun ostan laatua, mielellään suomalaisia vaatteita ja kenkiä, olen työllistänyt esimerkiksi Janitan ja Palmrothin kenkätehtaiden ihmisiä, sitäkö minun pitäisi hävetä? Samoin lähikaupunkien vaatekauppiaat ovat saaneet hieman lisää voita leivän päälle.
Mielelläni itsekin miehenä laajentaisin sitä miehistä repertuaaria. Pitääkin näinollen miettiä, jos maanantaina laittaisin töihin miehenä sen punaisen satiinipuseron, kapean hameen, kuviosukkikset, värikkään huivin, korvikset ja korolliset kävelykengät, kun täti Kredelin tahtoo minun niin tekevän....
Voisin laittaakin, mutten halua, että lapsiani kiusataan koulussa siitä syystä, että iskä käyttää hametta...
Pukeudun siis edelleen jossain toisaalla....
"Mielelläni itsekin miehenä laajentaisin sitä miehistä repertuaaria. Pitääkin näinollen miettiä, jos maanantaina laittaisin töihin miehenä sen punaisen satiinipuseron, kapean hameen, kuviosukkikset, värikkään huivin, korvikset ja korolliset kävelykengät, kun täti Kredelin tahtoo minun niin tekevän.... "
Näinhän se on, mieheltä vaaditaan usein määrätynlaista pukeutumista. Jos työasuna halutaan pukua ja kravattia, ei siinä pysty paljon vaihtelua hakemaan, vaikka ei nyt hametta pistäisikään. Voi tulla pikaisesti työpaikan vaihto. Naiset eivät tätä ymmärrä, koska heillä ei nämä pukeutumissäännöt ole niin tiukat. Minunlaiseni, joka on kokenut molempien sukupuolten ongelmat, osaa suhtautua ehkä vähän paremmin.
Vertaukseni karkkiostoksiin oli kärjistetty esimerkki, eikä tarkoitettu kirjaimellisesti otettavaksi. Yhtä hyvin olisin voinut käyttää esimerkkinä jotain muuta mielihyvää tuottavaa toimintaa, urheilusuoritusta, hyvää elokuvaa tms.
Karkinsyönnin lopettaminen on varmaan terveyttä edistävä ratkaisu mitä puolestaan naiseksi pukeutumisen lopettaminen tiitille ei ole. Mielestäni joidenkin käyttämä pukeutumispakko on harhaanjohtava termi siinä mielessä, että se asiaa tuntemattoman mielessä rinnastuu esim. riippuvuuksiin. Ihminen onnellisuuden kulmakiviä on se, että voi tuntea itsensä eheäksi; kokonaiseksi ihmiseksi. Voi ilmentää ominaisuuksiaan oikeaksi kokemallaan tavalla ilman syyllisyyttä ( tämä tietysti niissä rajoissa, ettei vahingoiteta lähimmäisiä millään tavalla.)
Jokaisessa ihmisessä on kumpaakin sukupuolta tietyssä suhteessa. Miehessä, joka elää koko ajan miehen roolissa ilman ristiriitaa, lienee naisellista puolta melko vähän. Hän ei koe tarvetta ilmentää sitä näkyvällä tavalla. Transvestiittimiehen persoonassa naispuolinen minä on vahvasti esillä, eikä tiitti voikaan elää tasapainossa itsensä kanssa, ellei tämä puoli myös saa elää.
Voimakas tarve naisellisuuden ilmentämiseen, joku käyttää siitä sanaa pakko, on mielestäni alitajuista pyrkimystä tasapainoon. Ei sen kummempaa.
Mutta kuten lukuisissa kirjoituksissa on tullut esille, tiitteyttä ei ns.tavallinen ihminen kykene koskaan ymmärtämään. En voi myöskään vaatia, että sitä ymmärrettäisiin mutta toivon, että se hyväksyttäisiin.
Sinä Tant Kredelin et halua olla naisellinen ja kaikin mokomin sen sinulle suon. Samaan hengenvetoon ihmettelen, miten joku luomunainen voi jättää käyttämättä kanssaihmisten hänelle suoman mahdollisuuden pukeutua vapaasti juuri niinkuin haluaa, meikata tai olla meikkaamatta ilman lynkkausuhkaa. Naisille on valtavat määrät upeita alusvaatteita, hameita, housuja, mekkoja, puseroita ynnä muita ihanuuksia. Näistä pääsen toki osalliseksi minäkin mutta ennen sitä minun tulee lukita ovet ja vetää rullaverhot alas, etten järkytä kenenkään mielenrauhaa. Samaan aikaan toisaalla kännikala pahoinpitelee lähimmäistään mutta sehän on ihan ok, koska hän on suomalainen ja humalassa. Normaali yhdistelmä, koska näin on aina ollut. Sitä ei käy kyseenalaistaminen.
Meeri-Anneli ymmärtää asian niin kuin pitääkin. Todellinen hinta tuosta kuvaamastani rohkeudesta miehen roolin laventamisesta lienee seuraava:
Työpaikan menetys
Naurunalaiseksi joutuminen pienellä paikkakunnalla
Paikkakunnan vaihto
Vaimon työpaikan vaihto
Oman uuden työpaikan etsintä
Asunnon myynti
Uuden asunnon osto
Lasten koulun vaihto ja uusien ystävien etsiminen
jne.
Kaikki kiitos miehen ahtaan pukeutumiskoodin...Kuten Melanie toteaa alla viestissään, ensin ovet lukkoon ja rullaverhot alas...
Pitäisikö ottaa yhteyttä tasa-arvovaltuutettuun?