No joo, tältä palstalta saamien kommenttien perusteella en päätöstä tee, mutta mielipiteitä kaivataan. Tilanne on siis se, että seurustelen itseäni selvästi nuoremman reilun parikymppisen tytön kanssa - hän on kypsä ikäisekseen, ainakin niin kuvittelin.. Silti, mieltäni on viime aikoina alkanut vaivaamaan monikin asia, ja etenkin se miten paljon helpompaa olisi jos toinen olisi jo työelämässä ja löytänyt paikkansa tässä maailmassa. Lisäksi itselläni ongelmana on, että kuvittelen hänen enemmin tai myöhemmin lähtevän jnkun toisen matkaan - tuskimpa hän ensimmäisen vastaantulijan rinnalle jää, ainakin jossain vaiheessa alkaa varmasti miettimään millaista ruoho on aidan toisella puolella. Suhteessamme on ollut jnk verran epävarmuutta/mustasukkaisuutta puolin ja toisin. Kaikesta huolimatta tunteitakin on paljon - rakkaus tuntuu jäävän ajoittain epävarmuuden alle. Olen 28-vuotias nainen ja olemme seurustelleet noin vuoden..
Eroanko?
epätietoinen_
121921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tyttöystäväsi ollut sinulle uskollinen? Ja jos ei, niin miksi ei? Minulla on itselläni mennyt usko suhteisiin. Tapasin erään tytön, joka petti kanssani omaa tyttöystäväänsä. Hän siis lähestyi minua ja kertoi kyllä nopeasti tilanteen. Tiedän itsekin toimineeni väärin, mutta en voinut vastustaa häntä. Minulle jäi asiasta paha mieli, kun tuntui, että hän vain käytti minua seikkailumielessä. Itse en enää usko uskollisuuteen enkä halua ketään. Haluan naista, mutta en suhdetta, koska ne eivät toimi. Ei tämä varmasti auta sinua, halusin vain kertoa kokemukseni. Joka tapauksessa neuvoni on, että keskustele kumppanisi kanssa ja jos luottamusta ei synny, lähde omille teillesi!
eroa jonkun asian hoitona tai parannuksena niin on syytä erota.
Kaikki asiat onnistuu parhaiten antamalla 100% ja jos siihen jättää sen erovaran, ongelmatilanteissa se portti alkaa heilua.
Jos susta tuntuu epävarmalle ja sua mietityttää mitä huominen tuo tullessaan sun aika menee siihen, sä olet vain huolissasi suhteesta josta pitäisi iloita ja kehittää.
Rakkaus ei riitä pelkästään, hyvään suhteseen tulee sitoutua, siis varpaankynsiä myöten. Ja jos susta tuntuu että et ole halukas sitoitumaan täysin koska nuorikkosi kirmaa aikanaan muille laitumille, asiahan on aika selvä.
Mutta voithan ajatella että tässä sulla on ihminen jota rakastat ja jonka kanssa haluat elää lopunelämääsi ja alat rakentamaan suhdetta etkä murehtimaan sitä hajalle.
Jos se tuntuu oikealle, vain pieniä miinuksia lukuunottamatta muistakaa yksi asia, ei se vaihtamalla parane.
Tarkoittaa sitä että jos on rakkautta,se on rakennusmateriaali sellaiselle hyvälle että ei voi kuvitellakkaan. Rakkaus on hyvä perusta, mutta itsessään se ei mitään suojaa anna, siitä lähdetään rakentamaan luottamusta, jne.
kaikkein tärkeintä on jutella, puhua kaikesta ajatuksistaan, koska kukaan ei ole ajatustenlukija. Jos sua vaivaa epävarmuus, puhukaa asiasta, ja puhukaa ihan kaikesta.
Loppujenlopuksi kävi miten kävi, rakkaus voittaa aina. Jos päädytte eroon, se ei ollut sulle oikea ja se oikea rakkaus on tuloillaan.
Kun antaa kaikkensa, ei jää muttia, jos sattuu sattuu kunnolla, mutta ei jää muttia. Siksi aina, älä harjoittele suhdetta, älä ole melkein onnellinen, jos ei voi kokonaan, se ei ole kuin ajanhukkaa.
Kirjoitit hyvin.. Ongelmana tässä on vain se, että en ole varma onko epävarmuudessani kyse nimenomaan tästä ihmisestä (toki nuori ikä sitä lisää) vai tulisiko sama taas seur. kumppanin kanssa esiin. Edellinen suhteeni, joka tosin päättyi jo vuosia sitten, oli suorastaan karmaiseva, pettämistä ym. Kai sitten pelkään että sama toistuu... Mutta kuten sanoin, tuntuu kyllä, että jonkun vanhemman ja kokeneemman naisen kanssa en olisi niin epävarma.. Puhuit rakkaudesta, en osaa sanoa tällä hetkellä että rakastan häntä. Hyvin rakastunut olen kyllä ollut, mutta sekin tunne on nyt taka-alalla...
Aivan.Olet niin oikeessa kun vaan olla voi.Loistavasti kirjoitettu.Taisin vähän ihastua mieleesi..aurinkoista kesää sinulle!
asuukin omien korvien välissä. Ja se häädetään puhumalla.
Se että on saanut kokea sen järkyttävän tosiasian että rakas ihminen pettää, tekee tuhoa pitkään sisälläsi. Mutta asiassa on yksi valoisa puoli, se on mennyttä.
Sun on nyt vaikea luottaa itseesi ja rakkauteesi, saatikka sitten kenenkään muunkaan. Ei se luottamuksesi ihmisiin palaudu ellet sitä heihin palauta. Ja ei siihen tarvita kuin annos päättäväisyyttä.
Kukaan ei sinua tyynnytä epävarmuudessasi, eikä kukaan sua osaa rakastaa ehjäksi ellet ensin itse anna siihen täyttä mahdollisuutta.
Kaiken mitä sinä pidät sisälläsi, itselläsi, sinne myös jää. Siis opettele uskomaan, luottamaan ja kerro että sinua pelottaa.
Älä huuda äläkkä syytä, vaan puhu asioista oikeilla nimillä.
Joskus se on vaikeaa, mutta kun sinä luotat, sinuun luotetaan.
Elämä ei ole kurjaa eikä rakkaus ole kuin liukas lattia jolla pitää varovaisesti sipsutella.
Ota rakkautesi, halusi, mielesi ja sydämesi huomioon ja helli niiitä. Kaikki elämääsi koskevat vastaukset on sinussa, ja ne löytää kun on siihen valmis ja halukas.
Arki tuntuu joskus hukuttavan sen rakkauden, mutta se ei vaadi paljoa ottaa kulta syliin ja kertoa mhin rakastui ja mitä ilman ei voi elää. Pienetkin asiat, pientekin sanat, ne on kaikki sitä hiekkaa rakkauden lattialla.
jos suhteessa ei ole luottamusta, ei siinä oikeastaan ole mitään mille rakentaa tulevaisuutta. Mieti kuitenkin mistä epävarmuutesi johtuu, etkö pysty luottamaan juuri häneen ja miksi? ikä on niin helppo tekosyy, itsekin kuittailin sillä monet asiat aiemmassa suhteessani nuorempaan naiseen. Voihan tietysti myös olla että hänen käytöksensä viestii ettei hän ole tosissaan sitoutunut. asioista kyllä yleensä kannattaa keskustella, se kuuluu pakollisena osana parisuhteeseen. Jos taas ongelman ydin on se että olet epävarma itsestäsi ja siitä voiko joku arvostaa sinua niin paljon kumppanina ettei halua koskaan jättää sinua, tulee tuo sama ongelma olemaan edessä seuraavallakin kerralla kun yritätä rakentaa suhdetta jonkun kanssa, keksit varmasti taas jonkun hyvän syyn jonka taakse karata ennen kuin sinut ehkä hylätään.
Niimpä niin. Hassua, että aiemmin en olisi edes voinut kuvitella tuntevani näin, itsetuntoni on aina ollut kunnossa. Ehkä siinhen sitten vaikuttaa tosiaan se edell. suhde ja kyllä sekin että hän on niin nuori ja tiedän että ottajia riittäisi pilvinpimein...Tosin on hänessä ja suhteessamme muitakin asioita, joita en uskoisi vanhemman ja kokeneemman naisen kanssa olevan. Tiedän, että minun olisi hirvittävän vaikea erota hänestä, koska välitän. Mutta ei tälläinen epävarmuuskaan voi ikuisesti jatkua. En tiedä mitä tehdä!
ja puhumaan. Heh ei siis ihan noin konkreettisesti, mutta kuitenkin ota asia puheeksi kumppanisi kanssa. Kerrot miltä tuntuu ja kysyt häneltä mitä hän tuntee. Kyllä se siitä...
Kaikki nuo samat tuntemukset oli.Seurusteltiin 4 vuotta.Olin hänen ensimmäinen.Suhde loppui.Hän halusi muita,kuten aavistin jo suhteen alussa..Rakastin häntä ja päätin tulee mitä tulee.. Ihanat vuodet vietin hänen kanssa.En ikinä vaihtaisi pois.Ollaan yhä parhaat ystävät.Molemmilla uudet rakkaat..Elämä jatkuu..Elämä on.Haluan vaan sanoa,että mikään ei ole varmaa..Elämä on ihmeellistä ja rakkaus se vasta on ihanaa.Eihän tässä ole mitään järkeä :)
Nosta kissa pöydälle.
Kuka sen kissan hännän nostaa jos ei katti itse.
Ei ole koiraa karvoihin katsomista.
Ei pöllömpi tapaus.
Äänellään se variskin laulaa.
Ei haukku haavaa tee.
KYLLÄ MIRRI KEHRÄÄ KUN SITÄ SILITTÄÄ.
Jos tyttöystäväsi aistii epävarmuutesi etkä pääse siitä eroon on aika varma että jossain vaiheessa tuo epävarmuus alkaa kalvaa kunnolla teitä molempia.
Et pysty sitoutumaan täysin tyttöystävääsi jos mietit koko ajan juttunne toimivuutta ja lopulta se heijastuu kaikkeen tekemisiinne. Ja se tulee loukkaamaan tyttöystävääsi.
Olen itse melko samanlaisessa tilanteessa, erona että olen se nuorempi johon ei alun alkaenkaan ole uskottu, kaikista tunteistamme huolimatta. Olen alusta asti ollut täysin sitoutunut suhteeseemme ja joutunut sitä vakuuttelemaan tyttöystävälleni. Siihen vakuutteluunkin turhautuu; tahtoisin olla rakastettu ja luotettu ilman jatkuvia todisteluja. Enkä usko vakuuttelujenkaan helpottavan kuin hetkellisesti.
Ellette pääse epävarmuuden yli puhumalla, ei tuo ongelma itsestään ratkea. Tilanne ei varmasti ole halppo kummallekaan sillä tyttösikin tulee kyllästymään epäilysten alla olemiseen - varsinkin jos ei ole siihen mitään syytä antanut.
Ei teillä ole kuin 8 vuotta ikäeroa! se on vähän, monissa heterosuhteissakin on tuon verran. Eihän moni 30 ole löytänyt paikkaansa työelämässä, tai muuallakaan.