Katselin taas kerran noita eri tarhojen sivuja. Pelastetaan koirat-sivuilta löytyi ihanan oloinen uros, jota voisin harkitakin. Meillä on ennestään narttu ja viisi kissaa. Tuo uros on virossa tarhalla.
Niin sitä nyt vaan ihmettelen tässä, että pitäisi sitten vain luottaa vieraan ihmisen sanomiseen koirasta ja sen luonteesta... Anteeksi, mutta vähän tyyliin "sika säkissä". Jos koira olisi Suomessa, voisi kokeilla, kuinka se tulee juttuun oman koirani kanssa, ja kissojenkin, mutta ei paljoa kannata virosta vain kokeillakseen hakea.
Asia olisi eri, jos ei olisi muita eläimiä/lapsia. Olisi vain se oma riski, miten itse tulee sen kanssa juttuun, onko sillä esim. ongelmakäytöstä jne. Mutta kun riski pitäisi ottaa muidenkin puolesta, tuntuu vaikealta. Ehkä tämmöiselle perheelle ei tuo vaihtoehto sovikaan ollenkaan? Vai onko joku ottanut moisen riskin, ja onnistunut?
Niin sitä nyt vaan ihmettelen tässä, että pitäisi sitten vain luottaa vieraan ihmisen sanomiseen koirasta ja sen luonteesta... Anteeksi, mutta vähän tyyliin "sika säkissä". Jos koira olisi Suomessa, voisi kokeilla, kuinka se tulee juttuun oman koirani kanssa, ja kissojenkin, mutta ei paljoa kannata virosta vain kokeillakseen hakea.
Asia olisi eri, jos ei olisi muita eläimiä/lapsia. Olisi vain se oma riski, miten itse tulee sen kanssa juttuun, onko sillä esim. ongelmakäytöstä jne. Mutta kun riski pitäisi ottaa muidenkin puolesta, tuntuu vaikealta. Ehkä tämmöiselle perheelle ei tuo vaihtoehto sovikaan ollenkaan? Vai onko joku ottanut moisen riskin, ja onnistunut?
Vastaukset 10
Vanhimmat
että ihmiset jotka noista koirista puhuvat, puhuvat melkoisen suoraan, koska ei heidänkään intresseissään ole että koira on taas kohta etsimässä kotia. Itse en silti ottaisi Virosta, vaan pelastaisin ensin näitä omia, kotimaisia.
Mutta kun siellä sattui olemaan juuri sellainen, josta pidin. Paikkakunnan koiratarhalla on aina sakemanni- tai ajokoira tai pystykorvasekoituksia, niitä en halua.
se berhandilainen? Ihanalta näytti.
Ei, vaan Glod-niminen sekarotuinen uros.
Juuri esim. saksanpaimen ei ole mielestäni kenenkään ensimmäinen koira.
Saattaa olla liian haastava, riippuu tietty luonteesta.
Meillä nyt menossa yhdeksäs ko. rodun edustaja ja täytyy sanoa että haastavin ja eniten voimia koetteleva on ollut tämä. Nyt on kolme vuotias, rupeaa jo helpottamaan.
Rotua ei ole koskaan vaihdettu, eka oli sama ja toinen otettiin kaveriksi. Ei vaan osaa kuvitella mitään muuta. Ennen aikaan niitä oli 2 kerrallaan jolloin vanhempi opetti nuorempaa tosin niin hyvässä kuin pahassa.
Meidän viimeisin vanha saku lopetettiin marraskuussa 2014. Ei pitänyt enää ottaa uutta koiraa. Mutta ei vanhanakaan osannut olla ilman. Eli taas meillä on kolmevuotias. Nyt on kyllä viimeinen. Tässä on koettu sen jälkeen mieheni aivoinfarktit sun muut.
Mutta koira on se joka vie minut metsään, panee liikkumaan. Kahdesta selkäleikkauksesta olen selvinnyt koiran avulla. Ilman koiraa olisin pysynyt torpassa.
Tämä siis siksi miksi ko.rotua jätetään, hylätään jne.
Meitä vastapäätä asuu nainen jolla on tällainen pelastettu koira. Hän on ymmärtääkseni ko.toiminnassa mukana mutta emme tunne kovin hyvin.
Hänen koiransa on narttu ja niinpä koiramme tulevat hyvin toimeen keskenään.
Olen ottanut Viron koiratarhalta koiran tänne kolmen koiran ja kahden lapsen sekaan..Ja hyvin on mennyt..Ja kyllä ne koiravälittäjät aikas rehellisesti niistä koirista kertovat,koska eivät varmasti halua,että koira taas kohta etsii kotia.Tosin kannattaa muistaa,että koiran käytös saattaa muuttua,kun se pääsee tarhalta kotioloihin..
Tulee sääliksi eläimiä kenellä ei ole kotia!!!
Ja lisää tulee kuin sieniä sateella.Kyllä ihmisen täytyy olla idiootti, jos uskoo että koirat on jostain pelastettu, pentutehtaita nuo on ja varastettujen koirien jälleen myyntiä.
Säälistä,ja huomionhalusta, että voi kavereille kertoa PELASTANEENSA, tehneensä muka hyvän teon.
Totuus on toinen, pennun ostaminen tekee tilaa seuraavelle tehdaspennulle.Jos kukaan ei osta, ei niitä suolleta mailmalle tuolla tavalla.
Ennen ei tuollaista ongelmaa ollut, nyt, pelastajat itse, sen aikaansaavat,ja koirat ovat ne, jotka siitä kärsivät.
Monet joutuu kiertolaiseksi, kun ei ottajakaan sitä sitten enää halua, kun sen ongelmat selviävät.Varsinaisia PELASTAJIA ;/
Jep, aika monta rescuekoiraa ollut näillä nurkilla. Mutta vain yksi on jäänyt pysyvästi. Mistähän lie johtuva, mutta muut ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Joidenkin omistajia joskus harvakseltaan näkee, mutta ilman koiriaan.