Appezellinpaimenkoira

Appenzelli on erittäin aktiivinen ja terävä koira. Koska alultaan on karjaa paimentava koira, joka myös vartioi, koira vaatii omistajaltaan aktiivisuutta. Appu pitää kouluttaa hyvin ja sosialistaa ihmisiin pennusta lähtien, ettei tule ongelmia. Aktiiviselle ihmiselle erittäin hyvä harrastekoira, soveltuu lajiin kuin lajiin. Kun sosialistaminen ja koulutus on hyvin tehty, saa omistaja uskollisen kaverin. Aput tulevat toimeen toisten koirien kanssa yleensä, mutta poikkeuksiakin on. Urokset eivät välttämättä siedä toisia uroksia, mutta jos pennusta uros on urosten kanssa, niin tottuu kyllä. Apun luonne on yleensä hivenen pidättäytyväinen vieraita ihmisiä kohtaan. Vartiointi/paimennus vietti voi olla vahva. Ei mielestäni sovellu aloittelijoille eikä ensimmäiseksi koiraksi, mutta jo koiran omaavalle loistava harrastekoira. Suomen sveitsinpaimenkoirien sivustoilta saa kasvattajien nimiä, kaikki luotettavia ja hyviä.pentuja syntyy yleensä yksi pentue vuodessa, joten varausajat voivat olla pitkiä. Appu maksaa 1000e.

Minulla oli urospuolinen hyvänä seurana opiskeluaikoina. Älykäs koira, joka oppii nopeasti. Opiskeluaikoinani vein sen viikonloppuisin paikalliseen koirahotelliin sillä seuraauksella, että jos en tullut pe ajoissa nkotiin, ulkojuoksunarussa olllut Tomi katkaisi narunsa ja juoksi 7 km matkan koirahotelliin, johon ilmoitautui ja josta sain puhelimitse tiedon (tuolloin elettiin 70-lukua, vielä siloin ei ollut kännyköitä :8) )

Erosin eräästä hulluksi tulleesta naishenkilöstä samoihin aikoihin, hän vaati koira itselleen alkuperäisasiakirjojen perusteela ja lopetutti sen aivan vain kostaaksen minulle sen, etten hyväksynyt kihloissa olomme aikana hänen muita ja jopa tautisia suhteitaan: eräistä pien eläimistä pääsee eroon Scabinol-tuoteella ja vielä paremmin hajuttomammalla koirashampoolla, mutta siitä tuntemuksesta, että oma rakas on olut muiden käytössä, ei ole sen tunteen poistavaa pesuainetta tai shampoota löytynyt.

Erosin,

Sellaista elämä on.

:8)

RÖH~

Appenzelli on aika pakkaus. Sillä voi olla yllättävän vahva vartioimistaipumus ja se voi olla erittäin äänekäs. Istelläni oli 10v ajan appenzelli, joka pärjäsi hyvin lajissa kuin lajissa harrastuksissa, tosin agilityssä se oli vantteran vartensa vuoksi hitaahko. Työmoraali ja koulutettavuus olivat hyviä. Muutta... se ol iERITTÄIN pidättyväinen vieraita kohtaan, sosiaalista käyttäytymistä treenattiin pennusta asti enemmän kuin kilpailuliikkeitä, ja suurin haaste oli saada koira läpi luoksepäästävyydestä. Se ei ollut turvallinen jkättää vieriden kanssa taloon edes siksi aikaa kun käy itse toisessa huoneessa, vain valvottuna homma sujui. Se ilmoitti terävällä kiljuvalla haukulla kaikki pihaan tulevat. SIllä oli aivan uskomattomat äänivarat. Se pysyi hyvin vapaana pihassa, oli hyvin omistaja ja reviirisidonnainen, paimennuskykyinen, erittäin dominantti ja pärjäsi muiden urosten kanssa vain koska oli opetettu sietämään, ei millään muotoa pitänyt siitä. Ja opettamisessa oli työtä.

Mielestäni appenzelli on aivan ihana rotu!