Sydämeni ei kivestä ole,
tiedät sen
ja naarmu pinnassakin
koskee - hiljaa verta vuotaen.
Et halua raapaista sitä uskon niin,
joskus huomaamattas vain
painat sanasi terän syvyyksiin
haava syntyy
haluan pitää sen piilossain,
ei ole veri vuolas syömmen
sattuneen.
Hiljaa pyyhin sanasi
satuttaneet
mun sieluni sydämeni
anteeks on ne antaneet.
Tiedät tuntoni syvimmät
rakkauteni
kuin untuvan pyyhkäisyllä
suudelmillas huumaavilla
on haavat umpeutuneet
Ehkä pieni arpi jää
en huomaa edes
luulen vain niin
Heikko ja vahva tiedät
on sydämein
niin usein sen olet
ehjäksi rakastanut
Etkä edes huomannut että
satutit
tiedät sen
ja naarmu pinnassakin
koskee - hiljaa verta vuotaen.
Et halua raapaista sitä uskon niin,
joskus huomaamattas vain
painat sanasi terän syvyyksiin
haava syntyy
haluan pitää sen piilossain,
ei ole veri vuolas syömmen
sattuneen.
Hiljaa pyyhin sanasi
satuttaneet
mun sieluni sydämeni
anteeks on ne antaneet.
Tiedät tuntoni syvimmät
rakkauteni
kuin untuvan pyyhkäisyllä
suudelmillas huumaavilla
on haavat umpeutuneet
Ehkä pieni arpi jää
en huomaa edes
luulen vain niin
Heikko ja vahva tiedät
on sydämein
niin usein sen olet
ehjäksi rakastanut
Etkä edes huomannut että
satutit
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä minua kolhaisi
sen kerron, ennenkuin menen
Koska olen tiennyt, minun sanani
voisivat tappaa
Ne viiltävät kuin veitsi
vaikken sitä tarkoitakaan
Mietteisiin jäin
muistojani selaamaan
Päätin kerran
yritän sen lopettaa
niin hyvin kuin kykenen
mutta mihinkäs tiikeri karvoistaan...
Syvään huokaisen
raapaisu pieni sydämeen
tuli minullekin.
Sanojen säilä voi olla
terävä, ehkä ei kuitenkaan
niin terävä, että tappaa.
Ei pääse tiikeri karvoistaan
ei ihminen tavoistaan.
Palaa takaisin riitasointu,
pidän teksteistäsi.
Hipaisen sinua kevyesti
lämpimillä sanoillani näin,
en raapaise -
ja kiitän kommentoinnistasi.
Hyvää kesää =)