Urkulan ratapihalla seisoi pieni laudoista kyhätty vaihdemiehenkoppi. Siinä ei ollut lämmitystä, eikä tilaa, kuin yhdelle palelevalle. Mutta kukaan ei enää siellä talveaan värjöttelisi, sillä vaihdemiehentoimenhaltija oli uudelleenkoulutettu luudaksi.
Hän nojasi Urkulan hylätyn asemarakennuksen seinään pää alaspäin eikä sanonut koskaan mitään, ei edes silloin, kun pikkulintu istahti varrenpäähän ja tökki sitä nälkäisellä nokallaan.
Urkula oli unohdettu kaupunki jossa asui muutamakymmentä ihmistä, kuusi koiraa, kolme kissaa ja undulaattipariskunta.
Junat eivät olleet enää miesmuistiin kulkeneet Urkulan lävitse, ja asemarakennus oli jäänyt kaupungin nuorison temmellyskentäksi. Aseman seiniin oli maalattu graffiteja ja sen seinistä oli irroiteltu kuvioituja lautoja, sen ikkunat olivat kaikki järjestään rikki ja sen pariovet oli nostettu saranoiltaan ja kannettu ties mihin autotallinoviksi.
Asema lyyhistyi kattonsa alle vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän. Vaipui kasaan taivaan painon alla voimatta sitä mitenkään estää.
Eräänä vappuna kaikki kuitenkin muuttui. Muistan, että sinä vappuna ei satanut yhtään mitään, mikä oli sinänsä jo uutinen. Mutta tuon vapun kruunasi aivan erikoisenlaatuiseksi se, että kesken illan taipumista yöksi, aseman pihaan käveli Urkulan nuoriso kädessään polttopullo. Urkulan nuorisolla oli yllään vihreä maihari, ja se veteli suupielessään roikkuen mentholisavuketta silmissään kirvelevää savua. Nuoriso pysähtyi asemarakennuksen eteen ja vatkasi polttopulloa kädessään, huomasi sitten ettei se ollutkaan spraytölkki, ja tunki polttopullollisen mopobensaa taskuunsa ja otti toisesta taskusta esiin oranssin talonvaltaustölkin.
Nuoriso ei ehtinyt yhtä askelta lähemmäs jo sataan kertaan vallattua taloa, kun se romahti kasaan kauhealla voimalla. Se yksinkertaisesti kuoli kattonsa painon alle ja lyyhistyi voimattomana kasaksi lautaa ja pölyä.
Urkulan nuoriso oli lentänyt takamuksilleen yllätyksestä. Globalisaationvastustusryhmä oli menettänyt kohteensa. Isku oli epäonnistunut heti alkuunsa. Millaista pettymystä Urkulan nuoriso tunsikaan.
Tyhjääkin tyhjempi ja merkityksettömämpi olo levisi nuorison mieleen ja se pisti uuden savukkeen suuhunsa lueskellen samalla aikaisemmin tekemiään muistiinpanoja:
"Anti-Globeryhmä on tänään päättänyt pelastaa globalisaation kalmankouralta Urkulan asemanrakennuksen valtaamalla sen ihmiskunnan käyttöön. Asemarakennus siirretään osaksi ihmiskunnan perintöä ja siitä tehdään suojelukohde johon ei perusteta matkailumuseota, niin kuin postitoimistoon... jne."
Nuoriso oli surumielinen. Se ei tiennyt mitä se enää voisi tehdä maailmanperinnön vuoksi.
Samassa nuoriso äkkäsi vaihdemiehen valtaamattoman kopin. Ryntäsi sen luokse ja alkoi kuumeisesti spreijaamaan sen töhrimättömiä lautaseiniä. Oli suoranainen ihme, ettei nuoriso ollut piirrellyt sen seiniin pillun ja mulkunkuvia, silloin kun nuoriso oli vielä aivan lapsellisen nuori ja tulevasta globalisaationvastustamisestaan täysin tietämätön. Mutta nyt syntyi iskulauseita tiuhaan tahtiin: "Ei, globalisaatiolle! Globalisaatio sucks! Viekää globalisaatio sinne mistä se tuli !...jne." Lautapinta alkoi olla jo käytetty loppuun, eikä nuoriso halunnut töhriä omia kirjoituksiaan ylimaalaamalla ne. Mutta kuitenkin oli pakko. Ja kenties se antaisi lehdistölle kaikesta sellaisen kuvan, että nuorisojoukko oli kiihdyksissään ja asiansa vapauttamana vahingossa sotkenut toistensa iskulauseita.
Tulos näytti hyvältä: Monikerroksista iskulausahdusta jokapuolella, lujaa, vakaata ja selväpiirteistä - joiltain osin. Nuoriso sytytti samalla tupakan kun sytytti polttopullokin. Kaaressa polttopullo lensi vaihdemiehen koppiin ja se humahti liekkehin.
Nuoriso ryhtyi kuumeisesti keräilemään ratapihan sepeliä muovikassiin siltä varalta että poliisi ja palokunta saapuisivat ja aikoisivat sammuttaa mielenosoituksen.
Ratapihalla oli loputtomasti kiviä. Ja lopulta muovikassin pohja petti. No, kasakin kelpasi. Kohta he tulisivat. Kohta Globalisaatio tulisi ja nuoriso heittäsi sitä kivellä päähän.
Kasaa oli kuitenkin ensin siirrettävä hieman kauemmas palavasta kopista, sillä nuorison globalisaationvastustustakki alkoi kärytä selkämyksestään.
Hän nojasi Urkulan hylätyn asemarakennuksen seinään pää alaspäin eikä sanonut koskaan mitään, ei edes silloin, kun pikkulintu istahti varrenpäähän ja tökki sitä nälkäisellä nokallaan.
Urkula oli unohdettu kaupunki jossa asui muutamakymmentä ihmistä, kuusi koiraa, kolme kissaa ja undulaattipariskunta.
Junat eivät olleet enää miesmuistiin kulkeneet Urkulan lävitse, ja asemarakennus oli jäänyt kaupungin nuorison temmellyskentäksi. Aseman seiniin oli maalattu graffiteja ja sen seinistä oli irroiteltu kuvioituja lautoja, sen ikkunat olivat kaikki järjestään rikki ja sen pariovet oli nostettu saranoiltaan ja kannettu ties mihin autotallinoviksi.
Asema lyyhistyi kattonsa alle vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän. Vaipui kasaan taivaan painon alla voimatta sitä mitenkään estää.
Eräänä vappuna kaikki kuitenkin muuttui. Muistan, että sinä vappuna ei satanut yhtään mitään, mikä oli sinänsä jo uutinen. Mutta tuon vapun kruunasi aivan erikoisenlaatuiseksi se, että kesken illan taipumista yöksi, aseman pihaan käveli Urkulan nuoriso kädessään polttopullo. Urkulan nuorisolla oli yllään vihreä maihari, ja se veteli suupielessään roikkuen mentholisavuketta silmissään kirvelevää savua. Nuoriso pysähtyi asemarakennuksen eteen ja vatkasi polttopulloa kädessään, huomasi sitten ettei se ollutkaan spraytölkki, ja tunki polttopullollisen mopobensaa taskuunsa ja otti toisesta taskusta esiin oranssin talonvaltaustölkin.
Nuoriso ei ehtinyt yhtä askelta lähemmäs jo sataan kertaan vallattua taloa, kun se romahti kasaan kauhealla voimalla. Se yksinkertaisesti kuoli kattonsa painon alle ja lyyhistyi voimattomana kasaksi lautaa ja pölyä.
Urkulan nuoriso oli lentänyt takamuksilleen yllätyksestä. Globalisaationvastustusryhmä oli menettänyt kohteensa. Isku oli epäonnistunut heti alkuunsa. Millaista pettymystä Urkulan nuoriso tunsikaan.
Tyhjääkin tyhjempi ja merkityksettömämpi olo levisi nuorison mieleen ja se pisti uuden savukkeen suuhunsa lueskellen samalla aikaisemmin tekemiään muistiinpanoja:
"Anti-Globeryhmä on tänään päättänyt pelastaa globalisaation kalmankouralta Urkulan asemanrakennuksen valtaamalla sen ihmiskunnan käyttöön. Asemarakennus siirretään osaksi ihmiskunnan perintöä ja siitä tehdään suojelukohde johon ei perusteta matkailumuseota, niin kuin postitoimistoon... jne."
Nuoriso oli surumielinen. Se ei tiennyt mitä se enää voisi tehdä maailmanperinnön vuoksi.
Samassa nuoriso äkkäsi vaihdemiehen valtaamattoman kopin. Ryntäsi sen luokse ja alkoi kuumeisesti spreijaamaan sen töhrimättömiä lautaseiniä. Oli suoranainen ihme, ettei nuoriso ollut piirrellyt sen seiniin pillun ja mulkunkuvia, silloin kun nuoriso oli vielä aivan lapsellisen nuori ja tulevasta globalisaationvastustamisestaan täysin tietämätön. Mutta nyt syntyi iskulauseita tiuhaan tahtiin: "Ei, globalisaatiolle! Globalisaatio sucks! Viekää globalisaatio sinne mistä se tuli !...jne." Lautapinta alkoi olla jo käytetty loppuun, eikä nuoriso halunnut töhriä omia kirjoituksiaan ylimaalaamalla ne. Mutta kuitenkin oli pakko. Ja kenties se antaisi lehdistölle kaikesta sellaisen kuvan, että nuorisojoukko oli kiihdyksissään ja asiansa vapauttamana vahingossa sotkenut toistensa iskulauseita.
Tulos näytti hyvältä: Monikerroksista iskulausahdusta jokapuolella, lujaa, vakaata ja selväpiirteistä - joiltain osin. Nuoriso sytytti samalla tupakan kun sytytti polttopullokin. Kaaressa polttopullo lensi vaihdemiehen koppiin ja se humahti liekkehin.
Nuoriso ryhtyi kuumeisesti keräilemään ratapihan sepeliä muovikassiin siltä varalta että poliisi ja palokunta saapuisivat ja aikoisivat sammuttaa mielenosoituksen.
Ratapihalla oli loputtomasti kiviä. Ja lopulta muovikassin pohja petti. No, kasakin kelpasi. Kohta he tulisivat. Kohta Globalisaatio tulisi ja nuoriso heittäsi sitä kivellä päähän.
Kasaa oli kuitenkin ensin siirrettävä hieman kauemmas palavasta kopista, sillä nuorison globalisaationvastustustakki alkoi kärytä selkämyksestään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja mistäköhän tämä on mahdollisesti saanut innoituksensa..
Jotenkin sympaattisesti kuvattu tuo Urkulasi. Kokonaisuus tuottaa huvittuneita hymähdyksiä, mutta tuntuu, että kärkevöittämisellä kirjoittaja olisi yltänyt vaivatta parempaan lopputulokseen.
"sillä nuorison globalisaationvastustustakki alkoi kärytä selkämyksestään"
Hymyilyttää.
Mä en oikein päässyt minkäänlaiseen vauhtiin kirjoituksen loristessa ohitse silmieni. Se jotenkin valui katukaivoon ihan ilmaiseksi sen suuremmitta tukkeitta.
En ole koskaan kirjoittanut tietoisesti mitään yhteiskunnallisesti aktuellia enkä kantaaottavaa löpinää, joten kerta se on sekin kun tikun sytyttää.
Tämä stoori ei omasta mielestäni ole mitään muuta kuin jatkumoa mun pilkalleni kohti pieniä ajatuksia, pieniä ympyröitä, itsekeskeisyyttä ja itsetehostuksellisuutta kohtaan.
Eräs ajatus mulla kuitenkin kävi mielessä, ja se oli tuon kirjoitetun hetken koko motiivi:
Voiko nuorisoa provosoida?
Jaaha. Kyssä on yhä jotenkin kiinnostava.