En tiedä, miksi päätin tänne kirjoittaa. Ehkä koska olen turhautunut. Anteeksi, että tämä on näin pitkä :(.
Tiedän, että monilla nousevat karvat pystyyn, kun sanon alaikäisenä olevani aidosti rakastunut. Perustelen sen kyllä. Olen nyt siis 14, pian 15. Olen tuntenut tämän pojan jo kaksi vuotta. Hän ei ole niin kuin muut, koska hän ei esitä itsestään koskaan mitään ja ottaa kaikki huomioon, välittää kaikkien tunteista. Hän on söpö, tai oikeastaan, mielestäni maailman komein poika. Hänellä on mahtava hymy, se saa koko koulun säteilemään. Hänen tapansa puhua on jotakin taivaallista. Ei se ole samanlaista kuin jos joku komea filmitähti keskustelisi kanssani, vaan se on paljon enemmän. Hänestä hehkuu se rakkaus ja ystävällisyys.
Tämä poika osaa keskustella. Hän ottaa minut aina huomioon, kyselee asioita, välittää. Silloin, kun hän on surullinen, tuntuu kuin aika pysähtyisi. Se on hirveää.
Heti, kun näin tämän pojan ensimmäistä kertaa, ihastuin häneen ja nyt voin väittää rakastavani häntä, sekä kaverina, että poikana. Sen perustelen sillä, että välitän hänestä todella paljon ja jos koko maailma kääntyisi häntä vastaan, minä en tekisi niin. Jos hänelle sattuisi jotakin hirveää, minä kärsisin hänen kanssaan. Mielestäni se on rakkautta, että välittää toisesta ihmisenä, niin kuin äiti välittää lapsestaan tai ystävä ystävästä.
Tämä poika on minulle kaikki kaikessa, ainakin jos puhutaan pojista ja ihastuksista, ja vaikka tiedän etten häntä saa, sillä hänestä pitävät minun lisäkseni monet muut eikä hän minusta enää tunnu lainkaan välittävän niin kuin aikaisemmin, hän tulee säilymään sydämessäni. Tunnen sen murtuvan, kun näen hänen juttelevan eräälle tytölle, mutta poika saa valita juuri sen kenen kanssa hän on onnellinen.
Minä rakastan sinua, ymmärsin sen tänään. Se ajatus sattuu, ja joskus se piristää, mutta halusin vain salaisissa haaveissani sanoa, että minä rakastan sinua, koska en tule sitä koskaan sinulle sanomaan suoraan.
Tiedän, että monilla nousevat karvat pystyyn, kun sanon alaikäisenä olevani aidosti rakastunut. Perustelen sen kyllä. Olen nyt siis 14, pian 15. Olen tuntenut tämän pojan jo kaksi vuotta. Hän ei ole niin kuin muut, koska hän ei esitä itsestään koskaan mitään ja ottaa kaikki huomioon, välittää kaikkien tunteista. Hän on söpö, tai oikeastaan, mielestäni maailman komein poika. Hänellä on mahtava hymy, se saa koko koulun säteilemään. Hänen tapansa puhua on jotakin taivaallista. Ei se ole samanlaista kuin jos joku komea filmitähti keskustelisi kanssani, vaan se on paljon enemmän. Hänestä hehkuu se rakkaus ja ystävällisyys.
Tämä poika osaa keskustella. Hän ottaa minut aina huomioon, kyselee asioita, välittää. Silloin, kun hän on surullinen, tuntuu kuin aika pysähtyisi. Se on hirveää.
Heti, kun näin tämän pojan ensimmäistä kertaa, ihastuin häneen ja nyt voin väittää rakastavani häntä, sekä kaverina, että poikana. Sen perustelen sillä, että välitän hänestä todella paljon ja jos koko maailma kääntyisi häntä vastaan, minä en tekisi niin. Jos hänelle sattuisi jotakin hirveää, minä kärsisin hänen kanssaan. Mielestäni se on rakkautta, että välittää toisesta ihmisenä, niin kuin äiti välittää lapsestaan tai ystävä ystävästä.
Tämä poika on minulle kaikki kaikessa, ainakin jos puhutaan pojista ja ihastuksista, ja vaikka tiedän etten häntä saa, sillä hänestä pitävät minun lisäkseni monet muut eikä hän minusta enää tunnu lainkaan välittävän niin kuin aikaisemmin, hän tulee säilymään sydämessäni. Tunnen sen murtuvan, kun näen hänen juttelevan eräälle tytölle, mutta poika saa valita juuri sen kenen kanssa hän on onnellinen.
Minä rakastan sinua, ymmärsin sen tänään. Se ajatus sattuu, ja joskus se piristää, mutta halusin vain salaisissa haaveissani sanoa, että minä rakastan sinua, koska en tule sitä koskaan sinulle sanomaan suoraan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Wau... Älä luovuta, jos tämä jätkä on todella sellainen niinkuin sanot niin luulisin että jos itse sanoisit sille juuri mitä tässä kirjoitit niin olen varma että hän ymmärtää mitä hänellä on menossa karkuun. Ainakin minä ymmärtäisin =)
Kuvaus kuulostaa ihan minulta ;I äh eniveis äläs luovuttele jos tommonen poika on nii on harvinaista ja ihan muuten vaan haluaisin kysyä missä porukoissa pyörii että tuleeko "Sammakoita suusta" usei :) V*ttua ja muita "sammakoita" :p
Ei tule koskaan! :D Puhuu aina asiallisesti ja kohteliaasti.
Kiitoksia, kiitoksia paljon! :) Luulen kuitenkin, etten tule koskaan hänelle mitään tuollaista sanomaan, koska en halua, että hän luulisi minun keskustelevan ja pitävän hänestä vain sen takia, että olen rakastunut. Pidän pojasta kovasti ihmisenä. :)
Mutta kiitos paljon!
olen ihastunut samanlaiseen tyyppiin. ei tilanteeni ihan samanlainen ole kuitenkaan, mutta sanoisin että älä luovuta (: en minäkään vielä ole, vaikka joskus siltä tuntuu. silti kun huomaan hänen katsovan yhtä toista tyttöä, tuntuu kuin sydämeni pysähtyisi. se toinen tyttö on jo 'vienyt' yhden ihastukseni, en anna niin käydä toiste.
Moi!
Tuo oli hyvä päätös! Hienoa, että osaat suhtautua asiaan tuolla tavalla. :) Kyllä tästä maailmasta näköjään löytyy mukavia poikia, vaikka moni on jo luovuttanut niiden suhteen.
Tsemppiä sinullekin! :)