Edgar Allan Poe

Maailman paras kauhukirjailja!

H.P. Lovecraft on kirjoittanut, että Edgar Allan Poen (1809 - 1849) suuruuden yksi lähde on "mestarin visio kauhusta, joka hiipii ympärillämme ja sisällämme". Lovecraftin mukaan Poen kieli vihjailee "käsittämättömistä epänormaaliuksista".

Yliluonnollinen, kohtalonomainen paha onkin kauhussa keskeisessä asemassa. Vaikka Poe oli
omana aikanaan ja kotimaassaan Yhdysvalloissa jonkinlainen väliinputoaja, joka ei koskaan saavuttanut todellista menestystä, hänen vaikutuksensa kauhukirjallisuuteen, eurooppalaiseen symbolismiin ja salapoliisikertomuksen sekä novellin kehittymiseen taidemuodoksi on kuitenkin keskeinen. Ja Poeta voidaan pitää jopa kolmen genrekirjallisuuslajin (kauhu, dekkari ja scifi) luojana. Saavutus, johon tuskin kukaan toinen on kyennyt.

Vaikka "Korppi" on monen suosikki, ja sellaisena kieltämättä loistava tarina, "Usherin talon häviö" on kuitenkin hänen ehkä tunnetuin kertomuksensa, jossa maaginen kohtalontuntu ja romanttinen individualismi kietoutuvat yhteen. Tarina fokalisoituu järkevän ja uskottavalta vaikuttavan minäkertojan perspektiivin lävitse, samalla kun Roderick Usherin ja hänen sisarensa suhde saa yhä makaaberimpia piirteitä. Novellissa irrationaalinen kerrotaan rationaalisesti ja epäuskottava saa uskottavan ja realistisen käsittelyn.

Poen kielessä sävyt sekoittuvat, ristiriitaisuus ottaa vallan: hän kykenee ilmaisemaan pelon, inhon ja houkutuksen tunteita tapahtumasarjoilla, jotka ovat juuri uskottavan rajoilla. Gotiikan noudattaman maagisen maailmankuvan mukaisesti henkilöiden sisäinen todellisuus samastuu
ulkoiseen; perheen degeneraatio on näkyvissä "Usherin talon rappiossa". Roderickin ahdistavan kaksijakoiset tunteet sisartaan Madelinea kohtaan – rakkaus, mahdollinen insesti ja tähän sekoittunut inho ja pelko – saavat goottilaisen konvention mukaisen ilmaisunsa Madelinen ilmaantuessa ylös ennenaikaisesta haudastaan. Parhaimmillaan Poe pystyykin synnyttämään suurempaa kauhua kuin mitä hänen kertomustensa tapahtumat edellyttäisivät.

Mielenkiintoista on, ettei elokuvateollisuus ole kyennyt tuottamaan Poen laajasta tuotannosta yhtään hyvää elokuvaa. Poeta on filmattu jopa yllättävän vähän hänen kuuluisuuteensa ja vaikutukseensa kirjallisuuteen nähden. Kenties eräs syy siihen on, että Poeta halveksittiin Amerikassa 1900-luvun alkupuolella eikä Hollywood ole lämmennyt kirjailijalle vieläkään. Poe-filmatisointeja saa etsiä vieläkin kokeellisen ja eurooppalaisen elokuvan puolelta. Poen veriset murhat ovat kuitenkin innoittaneet monia splatter-elokuvia. Mutta takaisin kirjallisuuteen.

Jokaisen kunnon kauhukirjallisuusfanin on syytä tuntea Poensa, joten parasta on liittää mukaan linkki tai pari aiheeseen liittyen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Edgar_Allan_Poe

http://www.literature.org/authors/poe-edgar-allan/

http://etext.library.adelaide.edu.au/p/poe/edgar_allan/

http://bau2.uibk.ac.at/sg/poe/Work.html#Poetry

vaikka ainakin täällä minun kotikaupungissani niitä kirjoja löytää kirjastosta aika huonolla menestyksellä (ilmeisesti niitä lainaillaan aika paljon, päätellen siitä, että kirjaston hakukoneet kuitenkin löytävät kymmeniä ja kymmeniä kotikaupunkini kirjastoista löytyviä teoksia). Olen yrittänyt etsiä englanninkielisenäkin, muttei vaan ole onnistanut. Onnistuin sitä paitsi tyrkyttämään jotain novellikokoelmaa kaverillenikin, ja hänkin tykkäsi : )

Onhan noita tullut luettua, tosin suomeksi (aloitin joskus silloin kun en vielä ollut paljon englantia opetellut).
Harri Haarikko on suomentanut joitain Poen novelleja ja laatinut johonkin kokoelmaan pienen tiivistelmän kirjailijan elämästä. Haarikolla tuntuu olevan jotenkin tavattoman tympeä asenne, mutta esipuhe valaisee kyllä vähän.

Suorastaan himoitsisin lukea sen 1900-luvun ensimmäisinä vuosina suomennetun kokoelman. Noista uudemmistakin voi aistia suomentajien erilaisen suhtautumisen alkuperäistekstiin, sekin lisää niiden mielenkiintoisuutta.

tai miten meneekään...
Amontillado-tynnyri on koko kokoelman paras novelli, jota luettiin jo lukiossa.
Muutenkin E. A P ihan jees.