Eli nyt on sattunut näin, että olen joutunut kierteeseen enkä pääse siitä millään pois. Se alkoi kai viime viikolla, kun olin kaksi päivää poissa alkuviikosta ja tällä viikolla olen ollut koulussa vain 3 tuntia keskiviikkona. Pelkään oikeasti, ettei tästä tule loppua, mikä siis avuksi? Vai onko tähän mitään "apua", että pitäisi vaan raahata ittensä koulun penkille väkisin?
Miten eroon
lintsauskierteestä?
3321
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä, että tiedostat asian. Jos olet kierteessäsi noin alussa, sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä irti. Minusta siihen on kaksi hyvää keinoa:
Ensimmäinen on se, että raahaudut sinne ennen kuin sinulle aiheutuu käytännössäkin vaikeuksia poissaoloista. Esim kurssien keskeytymisiä tms. Ne lisäävät äkkiä sotkua.
Toinen on se, että kävisit jonkun kanssa miettimässä tätä ongelmaa. Mitkä mahdollisuudet sinun koulussasi on? Psykologi, opo, terkka, kuraattori, koululääkäri, ryhmänohjaaja? Tai sitten jonkun muun "aikuisen" kanssa. Jokinhan siellä koulussa tai sinun elämässäsi voi nyt olla pielessä ja joku voisi sinua siinä auttaa.
Itsellä sama ongelma ja neljättä vuotta tässä mädätään koulussa. Itsellä teki mieli nukkua pitkään ja mennä kahville, sitten tuleekin poissaolot täyteen ja on pulassa. Kannattaa ottaa helppoja kursseja pari, niin pysyy järkikin koossa, mussaa, kuvista ja kavereiden kanssa menee pahemmatkin aineet kun on mukavaa seuraa. Muista, että se tuntuu kauhealta kun ei saakaa lakkia muiden kanssa, asenne kohdalleen ja opettajien kanssa hyvät välit, eli tervehdit yms.
Yksi konsti on tuo, mihin äskeisessä viestissäkin viitattiin. Jos koulussa joku asia menee hyvin, tee sitä lisää, niin saat hyviä kokemuksia ja parempia tunteita koulua kohtaan. Ja jos voit tehdä jostain asiasta myönteisemmän, tee se, niin myönteisempi tilanne heijastuu muuhunkin.
Oma esimerkkini: Inhosin kemiaa, en millään oppinut, teki mieli lintsata, numero tippui. Ja sitten tein päätöksen, keskityin kemian kertaamiseen ja luin todella huolellisesti aina kaiken, mitä tunnilla oli käsitelty ja mitä seuraavaksi tuli. Ymmärsin paljon enemmän itsekin, tunneista tuli mielekkäitä, parempi koenumero, oli helpompi olla jne. Kemiasta en tykkää vieläkään, mutta näin selätin sen ikävän tunteen, minkä se toi koulunkäyntiin. Ehkä keksit jonkun oman erilaisen esimerkin vastaavasta, mitä voisit tehdä.