Vaikeuksia..

tulevaa.
Kerronpa oman tarinan:
Työllä tai siinä pätemisessä ei ole ollut mulle merkitystä muuten kuin rahan kannalta.
Koulutusta hankin vain riittävästi siis.
Oli joskus aika jolloin harrastukset näyttelivät pääosaa, ja ne maksoi, asetin tavoitteeksi että kolkymppisenä olisin kerännyt haluamani, maksanut asunnon ja perustanut perheen.

Noo, kaikki ei käy kuten elokuvissa.
Väliin mahtuu muutama rikkoutunut ihmissuhde, noin 10 työpaikkaa, osin töissä mennyt terveys.
Mutta: Rahaa tuli, toteutin harrastus unelmani vaikka vei aikaa noin 15 vuotiaasta noin 35 vuoteen ja perustin perheen. Välissä myin kaksi omistamaani asuntoa.
Nyt ikää jotain 40 ja kolme lasta, joiden kasvatusta on raha kummasti auttanut ja joille olen sijoittanut sitä jo reilut parikymppiä yhteensä.
Lasten kasvattaminen syö rahaa helkutisti, sitä ei koskaan ole liikaa. Jos teet mukulat siten että elät tukiaisilla niin voit tuomita sekä itsesi että muksut alhaiseen elintasoon.

Tavoitteenani itsellä on saada sijoittamalla pääoma kasvamaan siten että voin lopettaa hommat joskus viiskymppisenä ja siirtyä kasvattamaan lapsia ja harrastamaan.
En tiedä onnistunko, mutta mahdollisuus on.

Homman pointti on tässä:
Hanki koulutus, työpaikka, kunnon mies joka ei syö enempää kuin tienaa ja tee lapset viimeistään kolkyt vuotiaana; koska riskit kasvavat myöhemmällä iällä synnyttäessä.

Lasten tekeminen kannattaa aina. Lapset ovat rikkaus ja sijoitus. Mutta on parempia ja huonompia aikoja tehdä lapsia. Mieluummin silloin kun on hyvä.
Eläminen ei itsessään ole ongelma teit niin tai näin, aina tulee toimeen.

Ei siinä auta muu kuin odottaa. Kun ei toista voi pakottaakaan lapsen tekoon. Toisaalta olet vielä nuori niin kuin sanoitkin, joten viiden vuoden päästä olet vasta 23. Eli parhaassa vauvantekkoiässä =). Itse olen jo 26 ja vasta ekaa yrittämässä. 19 vuotiaana minulla oli ihan kamala vauvakuume, mutta se meni ohi ja mieskin vaihtui. Pahimpaan vauvakuumeeseen voi hankkia vaikka koiran...

tekee,joka ei lapsia halua,taisi se entinenkii muija jättää mokoman vätyksen,pyh ota oikee mies,eikä mitää mammanpoikia,kiusaa sua vaan

vielä saamaan lasta:), ehdit kyllä vähän myöhemminkin. Kuvaamasi oireet ja "vaikeudet" ovat taatusti pientä verrattuna vauvanhoitoon ja kaikkeen siihen, mikä liittyy äitiyteen, vaikka se onkin iloinen asia. Muuten niin kehottaisin nyt ainakin hankkimaan sen koulutuksen edes ensin.

Olen hidas vastailemaan, täytyy käydä kirjastossa netissä koska kotona ei ole mahdollisuutta.Täytyy laittaa tämä nettihökötys sitten uuteen kämppään.

Tottakai tiedän että lasten saaminen/hoito ei ole niin ruusuista kuin mitä edellisessä viestissäni sanoin. Yövalvomisia tulee väkisinkin,rahaa palaa ja omista menoista joutuu karsimaan.
Silti, kun päässä pyörii vain lasten nimet ja vaaleanpunaiset/vaaleansiniset unelmat, on vaikea keskittyä muuhun. Olen ystäväporukastani nuorin ja osalla on jo lapsia/ovat hankkimassa lapsia, tuntuu ahdistavalta olla se yksi ja ainoa joka joutuu odottamaan vielä vuosia.Olen yrittänyt värkätä itse vauvanvaatteita, menestyksellä :D Avokkini ei uskonut että itse olin tehnyt ne. Sanoi kyllä vaan että ala myymään niitä eteenpäin kirppiksellä, mutta en halua.

Niín ja hänelle joka ehdotti että ota koira;
Meillä on kissa, mutta joudumme siitäkin luopumaan, koska avokilleni on tullut allergia...
En tiedä uskallanko ottaa koiraa, sillä en kestä jos joutuisin siitäkin luopumaan. Toisaalta voinhan aina passittaa ukon ja muut allergia testeihin.:)
Juu mutta pitäkäähän keskustelua yllä, yritän tulla mahdollisimman usein kirjoittelemaan kuulumisia.Tästä taidan taas mennä kuluttamaan nimikirjoja läpi, kun kerran täällä kirjastossa ollaan.