Ei enää epätoivoa, vain kylmä päättäväisyys.
Kuljetan kaiken lämpimän ja viattoman turvaan
etteivät arki ja omat tekoni niitä vahingoittaisi.
Auringonlämmössä pehmenneet ajatukset,
utuiset haavoittuvat iltasanat.
Ammun varovasti alas yhden kerrallaan
etteivät satuttaisi itseään tähtien sakaroihin.
Tarpeettomina
tyhjyydestä kaikuna takaisin.
Kuljetan kaiken lämpimän ja viattoman turvaan
etteivät arki ja omat tekoni niitä vahingoittaisi.
Auringonlämmössä pehmenneet ajatukset,
utuiset haavoittuvat iltasanat.
Ammun varovasti alas yhden kerrallaan
etteivät satuttaisi itseään tähtien sakaroihin.
Tarpeettomina
tyhjyydestä kaikuna takaisin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
puettuina sanoiksi.
Itse jo unohdin, mutta runosi muistutti niistä.
kyseisen nimimerkin...joka ei sallisi itsensä/itseään unohtaa. Voi vitsi.
jos niin haluat, niin sallin jatkossa itseni unohtuvan. Kerro se kuitenkin ihan henkilökohtaisesti, kiitos.
e-mail on edelleen sama.
piirtää ilmaan
sanomattomien ajatusten pakoreittiä.
Seuraa askeleittesi matkaa
ikuisesti kaikuna takanasi.
... kun en ole oikeasti tehnyt mitään. Oliko se muka niin kamalaa?
Mikä oli kamalaa, kysytkö minulta?
Piimäenkeliltä pilven päältä,
sokeasydämiseltä sanojen sepittelijältä.
Vastaisin jos osaisin,
kristallipallostani katsoisin.
Lasinen maitokannu on
mutta taittaa ikävästi
näkymän tuntemattomaan.
En pelkää omantunnon ääntä,
sillä olen antanut itselleni anteeksi
tekemättömät teot,
sanomattomat sanat
ja ajattelemattomat ajatukset.
pitää mennä lueskelemaan...
:-)