minä tein kangaspuut
rautaosat piti yhdistää mm. tukkiin
oli myös vaikeita pyrstöliitoksia
välittäjien tekeminen oli hauskaa,
semmosia puukeppejä
rautaosat piti yhdistää mm. tukkiin
oli myös vaikeita pyrstöliitoksia
välittäjien tekeminen oli hauskaa,
semmosia puukeppejä
Vastaukset 6
Vanhimmat
kangaspuitten äärellä.Mielikuvituksessa elämää kun kutoo innoissaan ja näkee kuinka kaunista tulee.
Kangaspuut nähdessä tulee halu kutoa.
Pitää muistaa kutomon pölyinen ilma ja kipeytynyeet jalat ja kädet.
kangaspuut ovat hyvin viisas "keksintö"
mistä lieneekin alkunsa saaneet?
Ihailen ihmisiä jotka hallitsevat kankaan kudonnan salat A:sta Ö:hön
kokoavat puut
luovat loimet
latovat niidet
loimittavat pirran
osaavat tulkita kudontaohjeet tms
ja kutominen se vasta tarkkaa ja vaativaa
onkin
ja kaikkea on tietenkin edeltänyt suunnittelu ja tarvikkeiden hankinta
katson seinälläni olevaa silmikkoa, joka mielestäni on kyllä ihmeellinen !
sen on kutonut minun mummoni
uskon, että sen ajan värjäys on aikalailla "luomua" ja siten ( mitähän aineita ne muuten olivat?)
kankaan väri ei ole tasainen,
mutta vaihtelevuudessaan kaunis ja "elämän- ja maanläheinen"
ja monesti katselen silmikon kuvioita;
pieniä- ja suuria,, tummaa / iloisempaa
kuinka ne sitten kokonaisuuteen sopivatkaan kuin
"ilot ja surut"
:)
Mummoni, äitini, minä ja naapurin naisia maalaistalon pihapiirissä leikkaamassa meidän kaupungista tuomia vaatteita matonkuteiksi. Toki äitini toi usein omalle äidilleen uuden pukukankaankin, josta mummo hyvänä käsityöihmisenä valmisti puvun itselleen.
Isosiskoni oli töissä rikkaassa perheessä, josta annettiin vaatteita, sekä kuteiksi, että myös mummolan naapurin suurperheelle vaatetukseksi. Siihen aikaan vielä ihmisille kelpasivat vaatteiksi toisten entisetkin.
Ulkona oli hyvä leikata matonkuteita, niin pölyt jäivät kesätuulten vietäviksi. Monen monta kerää niitä kertyikin mummolle talvi-iltojen askareiksi.
Mukava oli sitten aikanaan saada uudet räsymatot, jotka mummo oli kutonut meidän leikkaamistamme kuteista.
väävin kudontakotona.Karjaladossa kun kesäällä ei ollut heiniä oli kangaspuut.Siellä oli hämärää ja heinien tuoksu ja navetan.Siellä odotettin lehmiä illalla kotiin myöhäänkin.
Joskus oli ulkona kovaukkosen jyrinä.Mummu laittoi kädet ristiin ja luki rukouksen.Se pelkäsi ukkosta.
Aina sillä oli tarinoita ja toisilla myös jotka istuskelivat ladossa vain juttelemassa vieraita ja kotiväkeä.
Meillä kehrättiin uudestaan kaikki villaset ja rikki kulutetut neulet.niistä kudottiin raanuja.Ensin langat värjättiin.Minulla on sellainen raanu vielä itsellä.
Minä osaan tehdä kankan alusta loppuun itse.Äitini oli käynyt kansanopiston ja sillä oli kauniita kudonnaisia.
Pääsky laittamaan minulle kankaspuut kasaan ja luomaan loimi tukille asti.
Sain kangaspuut mökille, mutta en tiedä saanko ne kokoon, ja sitten loimen niisiin.
Kutonut olen vaikka kuinka paljon, mutta aina olen valmiille mennyt.
Yrittää täytyy, kun sellainen tilaisuus tuli, että voin oman kankaan laittaa.
etkä mattoja tai muuta helpompaa.Ota vaikka kahdella varrella poppanaliinaa niin sen voi neuvoa täältäkin.
Menomatkalla Helsinkiin voisi poiketa jos joskus täältä pääsee minnekkään.
Loimetkin voipi luoda puihin tai seinälle.Siellä saattaa olla materiaalia luonnossa kaislaa ja pajua joista myös voi kutoa.