Milloin Suomeen?

Tuollaista koulua toivoisin lapsilleni itsekin. Olen totaalisen kyllästynyt siihen, että lapseni ovat näyttämässä sitä normaalin mallia tarvitseville. Hienohan se ajatus on, mutta kohta ei normaalin malleja löydy, koska mallit tarttuvat toiseenkin suuntaan.

Kiva selittää lapsille koko ajan, että koulussa on säännöt, joiden mukaan teidän tulee toimia. Mutta ai niin, ne säännöthän koskevat vain niitä, joilla on kompetenssia niitä noudattaa.

Tarkemmin ajateltuna jokaisen koulun voisi jakaa kahtia, ja toiselle puolelle pääsisi vain pääsykokeet läpäisemällä.

Ajatelkaa nyt, minkälaisissa olosuhteissa lapsemme joutuvat työskentelemään joka päivä?

Kuvitelkaapa vanhemmat itsenne lapsenne asemaan. Työpaikalla on 30 mölisevää työntekijää vieri vieressä keskittymässä työhönsä. Työrauhasta ei ole tietoakaan. Pomo seisoo kyllä valvomassa järjestystä, mutta neljä työntekijää heittelee työkaluja päin pomoa. Yksi haistattelee avoimesti. Kuuden ei tarvitse tehdä yhtä kauan töitä kuin muiden, koska he eivät jaksa. Seitsemäs jaksaisi, mutta ei viitsi, joten hän lähtee jo puoliltapäivin pois. Palkkaa saisi sen mukaan, mitä on ehtinyt tehdä töitä. Mutta työn eteneminen olisi sidoksissa siihen, miten paljon pomo ehtii neuvomaan. Kolme kovaäänisintä vievät suurimman osan pomon ajasta ja ne loput 17 joutuisivat lähtemään joinakin päivinä palkatta kotiin, koska ne kolme mölyapinaa veivät pomolta kaiken huomion sinä päivänä.

Sama toistuisi huomenna. Ja ylihuomenna. Ja ylihuomenna. Se, joka ei jaksa yhdeksää vuotta, viedään yksityishuoneeseen, jossa ei tarvitse tehdä töitä, mutta ei saa palkkaakaan. Siellä saa kuitenkin ajan kulumaan.

Siinä työpäivän tiimellyksessä voi tinttasta ohimennen työkaveriakin jos tuntuu pahalta. Pomo antaa uhrille nenäliinan, mutta tinttaisijalle perustetaan eri määrärahoilla oma moniammatillinen työryhmä, joka alkaa miettiä, miten työtä voisi keventää, ettei tulisi niin paha olo.

Jos pomo väsyisi, vaihdetaan pomoa. Pomo ei selvästikään ollut ammattitaitoinen. Jokaisen työntekijän omaiset ja sukulaiset voisivat haukkua pomon mennen tullen. Ei pomon työajalla vaan vapaa-ajalla, iltaisin tai viikonloppuisin. Jos pomo sanoo väärällä äänensävylle jollekin työntekijälle jotain, työntekijän elämä on lopullisesti pilalla. Jos pomo olisi oikein kannustava, jaksava ja aikaansaava, pomon voisi silti käydä haukkumassa. Kesälomalla pomon tulee omalla kustannuksella pitää ammattitaitoaan yllä tai hän on laiska ja saamaton.

Mitä tekisivät firman johtajat? Ei tulosta ei palkkaakaan. Mieluummin ei tulosta, koska siinä säästyy rahaa. Työterveyshuolto hoitaisi sopeutumattomat. Sijoittamalla johonkin toiseen samanlaiseen työpaikkaan.

Tämä oli nyt vertauskuva, jossa palkka on oppimista, työntekijät oppilaita ja pomo opettaja. Firman johtajat, niin tietysti, he päättävät kouluasioista. Ja työntekijöiden omaiset ovat niitä vanhempia, jotka käyvät tinttaamassa ihan väärää osastoa.

Mitäs tapahtuisi kyseisen työpaikan omaistenilloissa?

Voi kun olisikin mahdollisuus saada oma lapsi kouluun, jossa voisi opiskella kouluaineita, työskennellä eri tapoja käyttäen ja tutkia oikeasti asioitten syitä ja seurauksia pienissä ryhmissä asiaan vihkiytyneitten ammattitaitoisten opettajien ohjauksessa. Oppimateriaali ja opetusvälineet olisivat ajanmukaiset. Open ei tarvitsisi selittää, että kartassa nyt lukee Neuvostoliitto, mutta vähän on Euroopan kartta muuttunut viime aikoina. Olisi upeaa saada uudet kirjat lukukauden alussa, eikä loppuun kuluneita ja sotkettuja, moneen kertaan käytettyjä irtolehtipainoksia. Maksaisin mielelläni oppimateriaalit itse. Ei tarvitsisi lapsen kuunnella kiroiluja, haistatteluja eikä kestää tönimistä, potkimista tai tuuppimista jonossa. Olisin valmis maksamaan lukukausimaksut ja ruokamaksut, jos se takaisi jotain muuta ruokaa kuin makaroonimössöä. Haluaisin oikeasti kysyä joltain kouluasioista päätöksiä tekevältä, onko heillä mitään käsitystä nykykoulun stressaavasta ilmapiiristä, joka masentaa ja ahdistaa niin tavalliset peruslapset, kuin erityislapsetkin. Miksi erityiskoulut lopetettiin aikanaan? Ai niin, säästösyistä tietysti. On helppo nyhtäistä säästöjä lapsilta jotka eivät voi äänestää, ei jaloillaan, eikä äänestyskopissa. Osaako kukaan selittää selkokielellä, että kenen etua palvelee tämä nykyinen koulusysteemi, missä niin opettajat kuin oppilaat voivat käsittämättömän huonosti. Se systeemi myös turhauttaa vanhemmat, jotka kokevat, että heidän lastensa fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta ei enää pystytä takaamaan. Kuten jo mainitsin, lapsilla ei ole vaihtoehtoa nykyään; vaikka olisi kuinka kiusattu, piinattu, nöyryytetty ja turhautunut olo, kouluun on mentävä, sillä mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Kuinka moni aikuinen suostuisi olemaan työpaikassa, jossa joutuisi samaa kokemaan päivästä toiseen? Kunhan tulee suraavat eduskuntavaalit, niin toivottavasti tästä kouluasiasta nostetaan kissa pöydälle. Jonkun on oltava lasten puolella.

Eihän Suomessa oikeasti haluta panostaa koulutukseen. Juhlapuheissa kyllä kehutaan koululaitos ja opettajat maasta taivaaseen, mutta kun rahaa tarvittaisiin, on jo toinen ääni kellossa. Jos opettajat haluavat lisäresursseja (esim. pienempiä opetusryhmiä), he vain ajavat omaa etuaan jne. Kunpa kunnat käyttäisivät koulutukseen edes ne valtiolta tulevat rahat, jotka siihen on tarkoitettu!