Heippa kaikille!
Yritin tässä joku päivä sitten vastailla yhdelle nimimerkille, ja pettymyksekseni sainkin niin mieltä masentavan vastauksen, että ihan hämilläni jättäydyin taka-alalle, vain lueskelemaan näitä kirjoituksia.
Kyllä meitä tosiaan riittää joka junaan, ja asemalle jää myös porukkaa, ei voi muuta sanoa. Itse halusin vain tuoda julki sen, että tämä "mummotauti aika" voi itse asiassa olla naisen parasta aikaa. Ainakin itse olen sitä mieltä.
Tosin en ole unohtanut aikaa ensi suudelman, ensi rakkauden, ensi pettymyksen...hurjan nuoruuden - kun pikku vinettopullosta humaltui kolme nuorta naista. Nyt me nuoret naiset olemme aikuisia, äitejä, mummoja, mammoja, muoreja - mitä kukin.
Olemme käyneet koulumme, kuka ammattikoulun, lukion, jne., kuka jonkin muun "koulun", jota elämänkouluksikin kutsutaan, joka tapauksessa olemme elämässämme päässeet eteenpäin.
Nyt kun olemme, olen, mummoiässä, saan totisesti nauttia olostani. Olen vielä työelämässä, tosin juuri alta viisikymppisenä alaa vaihtaneena, ylpeä siitä, että minut halutaan vielä jonnekin. Minulla on jotain annettavaa tuleville sukupolville.
Mummotauti iskee vastaan, mutta pillereillä sen taltutan. Lapset ovat lentäneet pois pesästä, ukkokin alkaa ymmärtää ettei elämä ole vain ja ainostaan työtä...Että on lupa olla väsynyt - ja onnellinen. Vanha...ei ei vanha vielä, mutta elämää nähnyt, elämää kokenut, uusia askelia ottava muori, joka haluaa vielä nähdä, kokea, haistaa, maistaa, koettaa...kaikkea uutta ja kivaa. Tässä iässä, tässä ja nyt!
Ja varmaan taas saan vastaukseksi joltain, ettei noin hyvää voi ollakaan, varmaan se ukko kulkee vieraissa...Mutta sanon nyt näin, että kolmekymmentä yhteistä vuotta tuovat minulle niin suuren ilon ja onnellisuuden tunteen ja kun ukkoni tunnen ja tiedän, niin...uskallan sanoa, että: minun se on!
Onko samoin tuntevia, samoin ajattelevia noin viiskymmpisiä naisia...Meillä jokaisella on omat murheemme, minullakin, mutta silti elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Hyvää kevättä kaikille!
muori, jolla on kevättä rinnassa - molemmissa!
Yritin tässä joku päivä sitten vastailla yhdelle nimimerkille, ja pettymyksekseni sainkin niin mieltä masentavan vastauksen, että ihan hämilläni jättäydyin taka-alalle, vain lueskelemaan näitä kirjoituksia.
Kyllä meitä tosiaan riittää joka junaan, ja asemalle jää myös porukkaa, ei voi muuta sanoa. Itse halusin vain tuoda julki sen, että tämä "mummotauti aika" voi itse asiassa olla naisen parasta aikaa. Ainakin itse olen sitä mieltä.
Tosin en ole unohtanut aikaa ensi suudelman, ensi rakkauden, ensi pettymyksen...hurjan nuoruuden - kun pikku vinettopullosta humaltui kolme nuorta naista. Nyt me nuoret naiset olemme aikuisia, äitejä, mummoja, mammoja, muoreja - mitä kukin.
Olemme käyneet koulumme, kuka ammattikoulun, lukion, jne., kuka jonkin muun "koulun", jota elämänkouluksikin kutsutaan, joka tapauksessa olemme elämässämme päässeet eteenpäin.
Nyt kun olemme, olen, mummoiässä, saan totisesti nauttia olostani. Olen vielä työelämässä, tosin juuri alta viisikymppisenä alaa vaihtaneena, ylpeä siitä, että minut halutaan vielä jonnekin. Minulla on jotain annettavaa tuleville sukupolville.
Mummotauti iskee vastaan, mutta pillereillä sen taltutan. Lapset ovat lentäneet pois pesästä, ukkokin alkaa ymmärtää ettei elämä ole vain ja ainostaan työtä...Että on lupa olla väsynyt - ja onnellinen. Vanha...ei ei vanha vielä, mutta elämää nähnyt, elämää kokenut, uusia askelia ottava muori, joka haluaa vielä nähdä, kokea, haistaa, maistaa, koettaa...kaikkea uutta ja kivaa. Tässä iässä, tässä ja nyt!
Ja varmaan taas saan vastaukseksi joltain, ettei noin hyvää voi ollakaan, varmaan se ukko kulkee vieraissa...Mutta sanon nyt näin, että kolmekymmentä yhteistä vuotta tuovat minulle niin suuren ilon ja onnellisuuden tunteen ja kun ukkoni tunnen ja tiedän, niin...uskallan sanoa, että: minun se on!
Onko samoin tuntevia, samoin ajattelevia noin viiskymmpisiä naisia...Meillä jokaisella on omat murheemme, minullakin, mutta silti elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Hyvää kevättä kaikille!
muori, jolla on kevättä rinnassa - molemmissa!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen 45v, olot ovat alkaneet olla aika "pelottavia", mutta silti jaksan nauttia elämästä. Minulla on takana lähes 30v avioliittoa, neljä lasta ja nyt jo viisi lastenlasta. Lähes joka päivä mummia tarvitaan rakastan lapsiani ja tätä mummina oloa, ilman heitä en edes kestäisi koko tätä vv aikaa he antavat nimenomaan minulle elämän josta jaksan nauttia.Urheilen lähes päivittäin, mikä onkin minun omaa aikaani. Yksinkertaisesti en edes halua jäädä miettimään näitä oloja yksikseni. Elämä todellakin on elämisen arvoista, vaikka täytyy sanoa että oma olo oli parhaimmillaan 32-42vuotiaana.
Perimenopaussi alkaa suomalaisilla naisilla keskimääräisesti vasta 51-vuotiaana, joten et ole vielä "siinä iässäkään"!
No se keskivertoikä on hyvin vaihteleva ei se ole kaikilla 51v. Vaihteluväli on hyvinkin suuri alkaen 43v-55v. Premenot alkaa keskimäärin n. 5-vuotta ennen varsinaista menopaussia ja sinä aikana olot voi olla hyvinkin hankalat, koska hormoonitasot laskee ja aiheuttaa siten muutoksia esim. kuukautisiin ja mielialoihin. Keltarauhashormooni on se mitä ensin tarvitaan. Tässä on kyllä ihan tutkimukset laboratorio kokeineen takana ja kyse on todellakin siitä, että ole sinä kuinka lukenut tohtori hyvänsä, niin et ole ainakaan ihan ajantasalla etkä samoilla linjoilla gynegologien kanssa.
En todellakaan kuvittele olevani lääkäri, vaikka niin monet täällä tekevätkin.
Lääketieteen lähihistoriaan perehtyneenä totean, että jokainen voi aivan puhtaalla omalla tunnolla kuvitella olevansa omalääkäri. Ei ole mitään hävettävää. Tieteen mukaiset trendit tulevat ja menevät ja voi sitä joka niihin uskomuksensa perustaa.
Keskiarvo on todellakin keskiarvo, eikä kerro vaihteluvälistä mitään. Vaihdevuodet voivat alkaa jopa alle 40-vuotiaalla tai vasta yli 55-vuotiaana. Esioireita on enemmän tai vähemmän, mutta jos niitä on, ne voivat alkaa vuosia ennen varsinaista menopaussia eli kuukautisten päättymistä.
Minulla on vielä pre-vaihe menossa, vaikka ikää on 54. Luopuisin mielelläni jo kuukautisista, vaikken mitään kuumia aaltoja toivokaan.
Mitä siihen "mummouteen" tulee, nykyiset isoäidit ovat hyvinkin nuorekkaita eivätkä vastaa mielikuvaa mummosta. Olen työpaikallani huomannut, kuinka 50-vuotispäiviään viettävät nuortuvat vuosi vuodelta.
Itämaisessa lääketieteessä tiedetään, milloin kuukautisten tulee ehtyä. Jos näin ei käy, jotain on mennyt pieleen.
Naisen Esenssi noudattaa seitsemän vuoden sykliä. 49-vuotiaana Ren Mai-meridiaani on tyhjä, Chong Mai-meridiaani heikkenee, Taivaan Kaste kuivuu ja Maan Väylän kautta (kohtu eli kuukautisten väylä) ei enää kulje mitään, joten heikkous ja hedelmättömyys alkavat.
Hyvin sanottu. Lääkärit ja sairaanhoito ovat elintärkeät, ilman niitä meitä olis paljon vähemmän ja moni rakas puuttuisi täältä! Mutta aina on hyvä perehtyä omaan tai läheisen ongelmaan ihan itse asiaa tutkien ja miettien ja ottaa selvää. Niinhän ihmiset yleensä tekeekin, toiset enemmän, toiset vähemmän. Onneksi se on nykyään koko ajan helpompaa, kun on netti ja kirjastopalvelut ja ihmisillä hyvä yleissivistys. Terveydestään kiinnostuneet kuulemma ovat terveempiä ja sehän on rahapulaan kaatuvalle julkiselle sairaanhoidolle halvempaa. Toi "kiinlainen" kommentti oli myös kiva, vaikka tuntuukin vähän enemmän runoudelta kuin lääketieteeltä.
tässä linkki
http:www.tohtori.fi/?page=67712678id=2794842
http:www.tohtori.fi/?page=6771267&id=2794842
kkkuntätä lukee niin saa sellaisen käsityksen että viisikymppinen on jo elämänsä elänyt. Minä olen saman ikäinen ja kai sitä uusia haasteita vielä on edessä,töitäkin täytyy tehdä viel monta vuotta ja voihan se uusi rakkauskin iskee vielä,joko itseen tai ukkoon. Joten täytyykö mummoutuu jo???? Mun mielestä mummot on sitte seitsemänkymppisenä kun kiikkustuolis kutoo sukkaa ja muistelee menneitä,kyllä nitä jo nytkin tulee mietittyy mut jos elämä antaa viel jotakin....
Minä olen 38vuotias aviliitossa elävä, säännöllisiä yhdyntöjä nauttiva iloinen ja onnellinen mummi. Rakkaudesta johtuen kuukautiseni on runsaat ja vuotavaiset.
Kertokaa kokemuksiata ja vaihdellaan niitä ihmeessä tervetuloa kimppakivaan.
Tässäkin ketjussa on sen häirikön viestejä, useita. Hänellä ei ole mitään oikeaa asiaa, kunhan soittaa suutaan ja haastaa riitaa. Ja on todennäköisesti mies. Ehkä humalassakin. Tänään hän on kiusannut muita palstoja ja siksi täällä kaikki viestit tänään on olleet asiallisia, tähän asti. Pyydän anteeksi kirjoittajilta, jos olen väärässä.