Parittajaksiko minua luulet?
Ei, en todellakaan.
Se oli vain sattumaa;
haluaisin vain olla ystäväsi.
Rooli kuin rooli käy,
vaikka sitten parittaja,
jos vain saisin sinut hymyilemään.
Ei, en todellakaan.
Se oli vain sattumaa;
haluaisin vain olla ystäväsi.
Rooli kuin rooli käy,
vaikka sitten parittaja,
jos vain saisin sinut hymyilemään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jolla ei ole paperipinoa käsissään, on jäänyt ilman roolia. Älä huoli, myös hymyilyttäjän ja naurattajan roolit on jaettu moneen kertaan. Sinä et kai sitten tullut valituksi niihin!
Onnea omiin etsintöihin, jokaisella on jossakin hyvä. Ja jossakin huono. Kaikilla on oikeus valita. Minullakin. Kiitos.
jotka eivät ole koskaan tehneet sinulle pahaa?
(luin jo riveiltäkin kylmiä sanoja)
Hyvää yötä siitä huolimatta:)
en totisesti vihaa yhtäkään sellaista ihmistä, joka ei ole koskaan tehnyt minulle pahaa.
on jotenkin "herkkä" olo tänään. Jos se johtuu näistä naisten vaivoista tai mistä lie...
anteeks että riehuin, kiitos.
mutta kirjoitan pari hajatelmaa nyt kun asia kovin aktiivisesti mielessäni on, ja unen estää. Tiedoksi, etten ole sitten huomenna darrassa, jos joku haluaa tässä jotakin sellaista nähdä.
Alkoholistikortti - sitäKÄÄN en ole koskaan ymmärtänyt, vaan eipä ole ensimmäinen asia missä haluatte leimata minut melko törkeästi totuudenvastaisesti. Joskus mietin, teettekö noin ihan vilpittömässä mielessä, eli ajatteletteko vain automaattisesti minusta/kaikista ihmisistä kaikkea mahdollisimman pahaa ja absurdia?
Olette muuten olleet tuossa suhteessa melko uskomattomia niin kauan kuin teidät olen tietänyt. Kohteletteko kaikkia muitakin ihmisiä kuin roskaa? Ajatteletteko aina pahaa ihmisistä, joita ette edes tunne? Onko mitään käsitystä siitä, miltä sellainen ajattelu ja kohtelu näyttää ja TUNTUU ihmisestä, joka pitää jatkuvia tuomioitanne täysin absurdeina ja epäoikeutettuina? Ymmärrättekö, että olen joutunut kehittelemään kateus- ym. arvailuni siksi, että moinen käytös on tuntunut sen verran käsittämättömältä liian monta kertaa?
ja sitten hajatelmiin
En tykkää siitä, että minulle keksitään sellaisia ongelmia mitä minulla ei omasta mielestäni edes ole, ja aletaan väkisinvääntämään niihin ratkaisua. Puhumattakaan, että edes haluaisin teitä elämääni puuh... minun intressini ja ihmismieltymykseni ovat kovin toisenlaisia. :D Teidän persoonallisuutenne... hmmmmm. :D
En tykkää siitä, että tuntemattomat katsovat oikeudekseen märehtiä asioitani. Tehkää sitä keskenään, juorutkaa kun tapaatte toisianne, mutta älkää viitsikö tehdä sitä netissä.
En tykkää siitä, että ihmiset jotka eivät kuulu HYVÄÄN elämään mitä rakennan pala palalta, kokevat itse olevansa jotenkin keskeisessä roolissa. Toisaalta se on huvittavaa, toisaalta hämmentävää. En nyt ajatellut loukkaantua, mutta onhan se tietysti melko tyrkyttävääkin, siis jotakin kovin itsekeskeistä siinä huomaan. :)
Onhan minullakin oikeuteni parantaa elämäni laatua omilla valinnoillani. En haluaisi joutua sanomaan tätä, mutta vietin juuri elämäni parhaan vapun... eikä siitä sen enempää. Elämä kuljettaa. Vain täällä saan kuulla olevani onneton mikämilloinkin, jota pitäisi päästä hymyilyttämään ja parituttamaan. Tuntuu absurdilta ja MINUA YMMÄRTÄMÄTTÖMÄLTÄ ... miltä jälkimmäiseltä on aina teidän kanssanne tuntunut. Ei syytös, ihan kliininen pakollinen huomio nyt kerrankin. Henkisen vierauden ja outouden tunne, johon ei aina jaksaisi alkaa ryhtyä... koska ei se siitä miksikään ole koskaan kehittynyt. Tämä ehkä kaikkien syytä tasapuolisesti. Elämä on liian lyhyt vääräntuntuisille asioille jne. Ei jaksa yhtäällä riidellä, kun tulee toisaalla ymmärretyksi puolesta sanasta.
Henkistä kotiutumista voi liian helposti kokea toisaalta, ja näin tulee tehtyä. Ei jaksa olla väärinymmärretty, ei jaksa olla aina syntipukki joka asiassa, ei jaksa olla milloin tyhmä milloin hidas milloin mitäkin kun sitä palautetta ei kerta muualta saa, kertakaikkiaan ei jaksa turhia keskusteluita omasta itsestään kun aivan muutakin on... Tarvitsee enemmän luontaista ymmärtämystä eikä sitä, että kaikki on väännettävä raudasta ja silti tuntuu menevän syvällä metsässä. Ei jaksa, ei ole aikaa eikä kerta kaikkiaan arvostusta sellaiselle väkisinyrittämiselle enää.
Minulle luottamus on ihmissuhteissa tärkeää. En katso hyvällä ketään, joka ei ole ollut luottamukseni arvoinen. En tykkää mustamaalaamisesta, en juoruilusta, en valehtelusta, en vääristelystä, en seläntakanapaskanpuhumisesta enkä mistään vastaavasti ilmiöstä.
Ihmiset joiden kanssa olen toivottavasti pysyvästi tekemisissä, eivät tietysti myöskään kohtele minua kuin roskaa. Mikään ei ole näin oleellinen ero erääseen menneen kauden ihmisryhmään. Se on tuntunut suunnattoman helpottavalta, hyvältä. Luonnolliselta. Oikealta.
Luottamuksen loppuminen ja sen seurauksena ihmissuhteen kuoleminen johtaa siihen, ettei elämänsä hyviä eikä huonoja asioita enää koskaan haluakaan jakaa näiden ihmisten kanssa. Jos haluatte päätellä koko elämäni joidenkin kälyisten nettikirjoitusteni perusteella, siitä vaan. Saman tien voisi tietysti lukea sen kahvinporoista.
Mutta se, ettei halua enää koskaan jakaa mitään. Ei sen ole syytä tarkoittaa mitään vihanpitoa. Se tarkoittaa vain, ettei asioitaan tahdo enää miltään osin jakaa luottamuksen pettäneiden ihmisten kanssa, ja sillä hyvä. On asioita, jotka on hyvä jättää menneisyyteen. Minulle se kaikki on ollut vain helpotukseksi, sen voin sanoa. Eivät kaikki sovi yhteen kaikkien kanssa, ja tiettyjen asioiden loppuminen on merkinnyt minulle suunnatonta helpotusta, vapautumista ja omaksi itseksi yhä enemmän tulemista.
Nyt on pakko lopettaa. En välttämättä enää kirjoita tähän ketjuun.
sekopää tekstiä!!
Kirjoittaja on viettänyt elämänsä hienoimman vapun,mutta suoltaa katkeraa tekstiä pilvin pimein.
En tunne sinuakaan, ainakaan en usko (kirjoituksesi perusteella).
Runoni ovat kyllä JOSKUS piiloviestejä (tunnustus) mutta sen ydin oli vain se, etten ole ketään naittamassa, jos se siltä vaikuttaa. Ei mitään muuta.
Tuohan sopii nyt kenen elämään tahansa, enkä halua, että runojani otetaan kovin vakavasti tai loukkaavina.
Kiitos kommentista sinulle kuitenkin. :)
Ihmisissä on hyvin monia puolia ja kerrostumia, oletko tällaisesta kuullutkaan.
On hauskaa vappua viettävää arkihenkilöä
ja on henkilöä, jonka alitajuntaan on jäänyt ratkaisemattomia ristiriitoja
ja luojan kiitos, jälkimmäisen olemassaolo ei estä edellisen nauttimasta kauniista keväästä ja kivoista ihmisistä
:)
Lisään vielä, jos sotkin asioita. En ollut sama henkilö, jolle heitettiin myllystä kertovassa runossa kommentti samaisesta aiheesta (huomasin nyt jälkeenpäin, että jos se sekoitti sun "Esirippu" ajatuksia).
Eli mun runot ovat aika yleisiä ja niihin voi kuka tahansa samastua, anteeksi vielä jos loukkasin tahattomasti.
jos sekoitin sinut toiseen tai jos loukkasin jotenkin. Minua et loukannut mitenkään.
Yleisiä aiheita, kaikki koskettavia, on taas liikenteessä. :)
sinun luulevan jonkun tietyn henkilön kirjoittaneen tuon. Kummallista kun uskot hänestä (kuka lie) heti pahaa. Minäkin sorrun välillä samaan. Luulen *hänen * kirjoittelevan pirullisia viestejä tänne ja sit kun nään hänet pidän itseäni ihan tollona, että kuvittelen kaikenlaista.Tää palsta ei oo hyvästä meille kelleen näköjään. Runot pitää ottaa runoina, eikä kannanottoina.
:).
että muutamasta "vihjeestä" omii ne varsinkin negatiiviset asiat runoista. Mulle ainakin on monesti käynyt niin, vaikka olen silti ollut hiljaakin. Ajatellu vaan ittekseni, että miks se nyt noin ja noin taas sanoi, ja toivonut salaa, ettei se oliskaan tarkoittanut mua. Ja sitte mä oon mököttäny kun ollaan tavattu ;(
kiitos kommentista sulle, ja hyviä päivän jatkoja! Ulkonakin on helle - vihdoinkin.