kirjoitin aiemmin siitä että ei ole olemassa palstaa missä voisi keskustella lapsensa menetyksestä ja sitten joku ystävällinen sielu täällä palstalla neuvoi mut enkelivauva palstalle...mutta suureksi järkytyksekseni ei mua sinne huolittu...sanoivat todellakin loukkaavasti että minä en tiedä ketä suren tai rakastan koska meidän alyssa kuoli synnytyksessä...mun mielestä äiti ja isä rakastaa jo lastaan siitä päivästä saakka kun se mahan asukki sinne mahaan ilmestyy...ne kohteli mua niinku mä olisin saanut keskenmenon ja sitä tää ei ollut...kuuluin kuulemma tuntematon enkeli sivuille ja se sattui ja paljon koska ei mun rakas lapsi mulle ollut mitenkään tuntematon...ryhmän johtajan mielestä minun suru ei ollut verrattavissa hänen suruunsa eikä myöskään rakkaus lastani kohtaan ollut yhtä suuri kun hänen rakkautensa(jos hällä nyt lasta oli ees...)en ymmärrä miten jotkut ihmiset voivat olla niin julmia...varsinkin jos ne johtavat tukiryhmää...?
kiitos tämän henkilön sydän on entistäkin enemmän palasina ja syvä masennus iski jälleen...
kiitos tämän henkilön sydän on entistäkin enemmän palasina ja syvä masennus iski jälleen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
tutustu tähän, täältä saata siallista tukea ja lohtua,ilman rajoja. Ole hyvä.
Yritä jaksaa ,kaikesta huolimatta, eteenpäin. Ja rakasta lastasi, vaikka hän ei ole luonasi kuin muistoissanne.
http://www.kapy.fi/
...voin vain kuvitella kuinka pahalta tuntuu!
Ei voi kukaan tietää äidin menetyksen suuruutta ennen kuin on sen itse kokenut! Minulla on tuo vielä edessä. Kaikkihan me ennen pitkää lähdemme, mutta järjestys pitää olla. Ensin vanhemmat, sitten lapsi.Minulla parantumattomasti sairas lapsi ja täytyisi totella ajatukseen luopumisesta.
Ihan mahdottomalta tuntuu, enkä pysty siihen...Jotenkin tässä elämän on jatkuttava, voimia sinulle!
tuo tarinasi ... en tarkoita sitä, ettenkö sinua uskoisi, kuitenkin aikuisten ihmisten sinua kohtaan osoittama käytös viittaa henkiseen kypsymättömyyteen. Kenenkään menetystä ei voi vähätellä, eikä eriarvoistaa. Jokainen kokee tuskan ja surun omalla tavallaan.
menettäneille, kävin siellä kerran lukemassa ja kohdalle osui juttu kuolleena syntyneen vauvan äidiltä, eikä ainakaan hänen saamissaan vastauksissa väheksytty hänen suruaan.
Voimia ja jaksamista sinulle!
Otan osaa suureen suruusi! Uskon että se varmasti sinut lamaannutti, vaikken itse vastaavaa olekaan kokenut..
Toivoisin sinun käyvän tutustumassa www.tukinet.net sivuihin joiden kautta voisit löytää väylän jossa kohtaisit saman menetyksen kokeneita äitejä.
Toivon sinulle paljon jaksamista elämääsi!!