Tyttökaveri tuos kerto, että hän on lesbo.. Se tajus sen tuos pari päivää sitten, sai sanottua sen itelleen ja mulle. Meillä on pitkä ja onnellinen suhde. Se haluais mun kans olla koska kerto rakastavansa ja muuta, mutta ei oo varma pystyykö olemaan mun kanssa koska musta, eli miehestä kumminkin puuttuu se jokin ja haluais löytää jonkun tytön jonka kans elää elämä............. Kiva homma, on se. Hän miettii mitä oikein haluaa täs jonkin aikaa ja kertoo kun on valmis. On se aivan siistiä odotella kun toinen vaan sanoo, että tykkää tytöistä enemmän, eli EI.. Olis varmaan pitäny syntyä tytöksi ku kumminkin haluan kovasti olla sen kans ja jess..... what a wonderful world
tyttökaveri tuli ulos kaapista
Viewsonic
82536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
siis ette ole nyt yhdessä? Aloita siis "piiritys". Rupeet piirittämään tyttöä, viemään kukkia, suklaata, ihailemaan, auttelemaan. Olet hänelle ylihellä, olet paikalla aina kun tarvitaan, mutta jos olette jo asuneet yhdessä niin nyt palautuu siis kaikki ennalleen, niinkuin oli seurustelun alkuaikoina. Ihaile häntä, huomioi ja ole hellä, sitä hellyyttä hän tytöltä lähtee hakemaan toinen syy: muotioikku). Jos rakastaa sinua, tämä keino tepsii:)
Itellein kävi samoin ku tytölles.. Oli pakko tunnustaa itelleen ja toiselle, että tää ei tunnu oikealta, vaikka kuinka henkisellä tasolla välittäisi ja rakastaisikin toista..:/ Ei sille voi mitään.. :( varmasti vaikeaa tytölleskin..:/
Ei pysty väkisin rakastaa kivaakaan miestä, jos sisimmässään tuntee naisia kohtaan paljon enemmän. Mäkin eläny nuoruuteni "väkisin seurustelemalla" miesten kanssa, uskottelin itelleni etten vaan oo tavannu oikeeta miestä. Kukaan mies ei vaan tunnu oikeelta, sen oon hyväksyny. Ja pian saa muutkin hyväksyä, siis sitte kun löydän elämäni naisen joskus. :)
Mä olin kihloissa viisi vuotta, en kyllä onnellinen kuin puolet tuosta ajasta. Sit tuli elämääni tuo tyttö. Hän oli juuri sellainen ihminen, jonka kanssa minulla oli kiva olla. Hän huomioi, tiesi mitä on olla nainen. Vaikeaa oli aluksi hyväksyä, mutta lopulta oli pakko ottaa sormus sormesta, pakata tavarat ja lähteä. Nyt ollaan edelleen kaikki kolme ystäviä, mutta minä olen asunut tuon tytön kanssa jo kolme vuotta saman katon alla. Sormuksia ei vielä olla vaihdettu. Kaikki ajallaan. Vaikea oli miehen sitä hyväksyä, ja monta yötä itki vierelläni räkä poskella, mutta ajan myötä kaikki selviää.
Tänä päivänä en kadu päätöstäni, vaan olen onnellinen, että tein oikean päätöksen.
Sulla on varmasti rankkaa nyt. Ennen pitkää asiat muuttuu paremmaksi. Tyttöystäväsi rakastaa sinua varmastikin niin paljon kuin parasta ystävää voi rakastaa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että siinä on kaikki.
Jos jatkatte suhdetta vaikka hän haluaa olla naisen kanssa, olette varmaan jonkin aikaa onnellisia jos kumpikin yrittää kovasti. Pikkuhiljaa intohimo suhteestanne hiipuu ellei niin ole jo käynyt. Ihminen ei ole täysin onnellinen ellei parisuhteessa koe olevansa haluttu kaikin mahdollisin tavoin, myös fyysisesti. Sinun kannattaakin miettiä, haluaisitko olla elämäsi seuraavat kymmenet vuodet naisen kanssa, joka ei välttämättä halua sinua ollenkaan fyysisesti vaikka rakastaisikin sinua muuten niin paljon kuin voi rakastaa.
Te ette ilmeisesti ole vielä sitoutuneet ja vaikutatte vielä nuorilta. Teillä on siis molemmilla vielä vuosia aikaa löytää sen "oikea" ja perustaa perhe. Olkaa rehellisiä itsellenne ja toisillenne. Anna tilaa tyttöystävällesi löytää se ratkaisu, joka on sitä mitä hän ihan oikeasti haluaa.
Muistakaa, että todellista rakkautta on myös se, että päästää toisesta irti mikäli toinen niin haluaa. Se sattuu ihan h-vetisti, mutta kymmenen vuoden päästä katsotte elämäänne taaksepäin ja näette tehneenne oikein.
on "hetero"tausta. Itseäni etsiessäni seurustelin parin miehen kanssa. Sitten lopulta - tähän kului vuosia ja vuosia - asiat loksahtivat kohdalleen, eli ymmärsin vihdoin olevani lesbo.
Silloiselle poikakaverille oli tosi vaikea kertoa asiaa, yksi kaunis kesäpäivä juotiin viskiä miehen partsilla ja kerroin kuin kerroinkin. Tästä on aikaa kohta 15 vuotta, mutta yhä edelleen ollaan hyviä frendejä, vaikka meillä on molemmilla pitkät suhteet tahoillamme, hänellä hetero- ja mulla tietty lesbosuhde.
Pidän ko. miehestä tosi paljon, hän on ollut yksi parhaimpia ja luotettavimpia kavereitani nämä vuodet. Mutta en kuitenkaan olisi voinut enkä voisi elää suhteessa hänen kanssaan. Mielestäni oli reilua tulla ulos hänelle aikanaan, epäreilua olisi ollut elätellä jotain toiveita, ts. pettää häntä itseäni.
Neuvoni: anna tyttökaverillesi & myös itsellesi aikaa. Pitäkää esim. breikkiä suhteesta jonkin aikaa, asiat alkavat pikkuhiljaa lutviutua suuntaan tai toiseen.
Itsekin joudun silloiselle poikaystävälleni, jonka kanssa olin kihloissa, kertomaan ihastuksestani tyttöön. Hän otti asian ensin innolla vastaan, mies kun on, mutta huomatessaan miten suhteemme muuttui hän alkoi pilkata minua asiasta. Jouduin tekemään vaikean päätöksen, joka kuitenkin osoittautui oikeaksi. Nyt olen hyvässä suhteessa ihastukseni kanssa ja entinen poikaystäväni toivottavasti antaa joku päivä anteeksi. Jos ei, se on kurjaa, mutta sille en mitään voi.
ONNEE ja HAPPEE sille !!!!!