Oon 17v tyttö.
pidän itsestäni tiettyä roolia päällä. oon kai kummallinen. mistä sen tietää? jotku kaverit tuntee mut pirteänä, liikunnanope -tyyppinä, sählärinä, ravitsemusterapeuttina joka syö pelkkiä porkkanoita.
sisko tuntee mut nynnynä. nynnynä. :(
ystävät, eli ne mun 'paremmat kamulni' tietää etten oo sellane liikunnanopettaja -tyyppiä. on ne kai nähny sen.
ku tapaan uusia ihmisiä, mä en ymmärrä, mikä mus on vikana. ne pitää mua aluks ok-tyypinä, mut ko tutustuu tarkemmin, ne pitää mua kummallisena -tai ainaki mä aattelen nii..
luulen jollain lailla itestäni ett joo, musta tulee isompana liikunnanope. mut oikeesti, ketä mä huijaan? olin ennen hoikka, enkä syöny rasvaruokaa. mun elämä oli rutiininomaista, mä en eläny kunnolla, mul oli pakkomielteitä, ja vielä lisää pakkomielteitä. ja anoreksia. nyt oon päässy
siitä liianki hyviun yli.
mun elämä on vielki rutiinia, ja se rasittaa. en elä. ja sit napsahdan, syön 0.5 litraa jätskiä. parin tunnin päästä jotain muuta rasvasta. ei, ei mul oo bulimia koska en oksenna ruokaani. oon nykyään normaalipainon alarajoilla, siis YLI-LIHAVA!!! en kehtaa näyttää mahaani missää, miten kesällä pystyn laittaa uikkarit jalkaa? kaikki näkee kuinka oon lihonu :( epäonnistuin.
epäonnistuin elämässä ko oon näin lihonu. vedän vatsaa kokoajan sisääni. pakkomielteitä pakkomielteitä pakkomielteitä..
nyt on lauantai-ilta. sisko lähti hummutteleen. mä jäin kotiin. kylhä mieki voisin johkai lähteä mut ei kukaan kysyny mua. en mä kelpaa. oon surkea. epäonnistunut luuseri.
sitko nään ihmisiä -sit oonki sellane porkkana on hyvää -tyyppi, ja kannustan ihmisiä syömään lisää ja lisää porkkanoita. ite syön ennemmin suklaata. suklaa on epäonnistumisen merkki.
noloin juttu on, etten oo ikinä seurustellu. hyss, älkää kertoko kellekkään!!
ehkä mun on aika löytää elämä. oon läski. huonokuntoinen läski. kuntoilen enää n. 1-2h päivässä. ei mua kukaan huoli :(
jokaisellahan on omat hyvät ja huonot puolensa, eiks nii? mä' vertaan mun huonoja puolia muiden parhaimpiin puoliin. rikon tällä vielä itteni.
pidän itsestäni tiettyä roolia päällä. oon kai kummallinen. mistä sen tietää? jotku kaverit tuntee mut pirteänä, liikunnanope -tyyppinä, sählärinä, ravitsemusterapeuttina joka syö pelkkiä porkkanoita.
sisko tuntee mut nynnynä. nynnynä. :(
ystävät, eli ne mun 'paremmat kamulni' tietää etten oo sellane liikunnanopettaja -tyyppiä. on ne kai nähny sen.
ku tapaan uusia ihmisiä, mä en ymmärrä, mikä mus on vikana. ne pitää mua aluks ok-tyypinä, mut ko tutustuu tarkemmin, ne pitää mua kummallisena -tai ainaki mä aattelen nii..
luulen jollain lailla itestäni ett joo, musta tulee isompana liikunnanope. mut oikeesti, ketä mä huijaan? olin ennen hoikka, enkä syöny rasvaruokaa. mun elämä oli rutiininomaista, mä en eläny kunnolla, mul oli pakkomielteitä, ja vielä lisää pakkomielteitä. ja anoreksia. nyt oon päässy
siitä liianki hyviun yli.
mun elämä on vielki rutiinia, ja se rasittaa. en elä. ja sit napsahdan, syön 0.5 litraa jätskiä. parin tunnin päästä jotain muuta rasvasta. ei, ei mul oo bulimia koska en oksenna ruokaani. oon nykyään normaalipainon alarajoilla, siis YLI-LIHAVA!!! en kehtaa näyttää mahaani missää, miten kesällä pystyn laittaa uikkarit jalkaa? kaikki näkee kuinka oon lihonu :( epäonnistuin.
epäonnistuin elämässä ko oon näin lihonu. vedän vatsaa kokoajan sisääni. pakkomielteitä pakkomielteitä pakkomielteitä..
nyt on lauantai-ilta. sisko lähti hummutteleen. mä jäin kotiin. kylhä mieki voisin johkai lähteä mut ei kukaan kysyny mua. en mä kelpaa. oon surkea. epäonnistunut luuseri.
sitko nään ihmisiä -sit oonki sellane porkkana on hyvää -tyyppi, ja kannustan ihmisiä syömään lisää ja lisää porkkanoita. ite syön ennemmin suklaata. suklaa on epäonnistumisen merkki.
noloin juttu on, etten oo ikinä seurustellu. hyss, älkää kertoko kellekkään!!
ehkä mun on aika löytää elämä. oon läski. huonokuntoinen läski. kuntoilen enää n. 1-2h päivässä. ei mua kukaan huoli :(
jokaisellahan on omat hyvät ja huonot puolensa, eiks nii? mä' vertaan mun huonoja puolia muiden parhaimpiin puoliin. rikon tällä vielä itteni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mut valittiin viimesenä jalkkisjoukkueeseen!!!! :/
sori ku oon tällane marisija, mut täällä saa puhua (kirjoittaa)= ko tuntuu ettei kaverit anää kuuntele.
tai sit en enää puhu asiaa. vaan porkkanoita ja porkkanoita.
kerroit elämästäsi hyvin.
oletko saanut apua?
sun kannattais puhua.
jollekin.
oot jotenkin.. täydellisyyden tavoittelija?
ehkä?
voisit myös kirjoittaa ajatuksia paperille, jos se auttaisi.
kannattaa hankkia apua.
en osaa nyt selittää mitään, mutta voimia
joo oon perfektionisti. mut mun mielestä mulla ei oo tarpeeks itsekuria mihinkään :/
oon imeny itteeni liianki hyvin nää median arvostamat asiat. enkä ees kato tv:tä
jos mä nään jonku tyypin kuntoilevan ja ite istun, mulle tulee epäonnistunut olo. mä vaan istun paikoillani ja se toinen siel tekee työtä ittensä kans. asiaa ei auta yhtään vaikka olisinkin sinä päivänä kuntoillut jo hullun lailla. nykyhetki merkitsee..
yhelle kaverille oon puhunu, mutten sillekään kaikkea. muut kaverit onki sit kuullu näit 'porkkanoita porkkanoita kukkakaalia ja tomaattia' juttui.
mut siis joka päivähän on uus mahdollisuus. mun pitää vaan puhua tästä. ja opittava hyväksymään itteni huonoine puolineen. mut kumpa se oiski noin helppoa.
ei täydellistä ihmistä olekaan. *huoh*
ja jos oiski ns. täydellinen ihminen, nii oisko se onnellinen?
sä oot siis lukiossa? tai amiksessa?
kannattaa mennä juttelemaan jollekin. esim terveydenhoitajalle ja se opastaa sut eteenpäin. myös lasten ja nuorten auttavapuhelin saattais tietää sun kaupungissa jonkun paikan, jonne voisit mennä juttelemaan.
tietääks esim sun vanhemmat tosta että sulla on syömishäiriö?
kannattaa tehä sille jotain, jos kaikki luulee sua joksku porkkana-tytöks.
muista, et sä teet oman elämäs.
sä et tuu selvii yksin, sillä, et sä ootat päivää, jolloin oot onnellinen.
onks sulle esim käyny lapsuudessa jotain, et sä pyrit täydellisyyteen? onks sun vanhemmat (esim) vaatinu sulta liikaa vai ootko vaan sen luontonen että tahdot tehdä kaiken täydellisesti?
Oot vielä aika nuori ihminen, joten ehdit vielä saada paljon uusia ystäviä ja tuttuja. Suosittelen että aloitat jonkun uuden hauskan harrastuksen. Ehkä sieltä löytyy joku mukava kaveri.
"noloin juttu on, etten oo ikinä seurustellu. hyss, älkää kertoko kellekkään!!"
No joo, enhän minäkään ole vielä seurustellut vaikka olen jo 19-vuotias. Vielä jonain päivänä löydät sen oikean.
"ehkä mun on aika löytää elämä. oon läski. huonokuntoinen läski. kuntoilen enää n. 1-2h päivässä. ei mua kukaan huoli :( "
Liikunnalla on tunnetusti parantava vaikutus mielenterveyteen. Uskon että mielialasi paranee huomattavasti kun liikut enemmän. Itsekin pelaan sählyä, futista ja käyn joka päivä lenkillä.
"nyt on lauantai-ilta. sisko lähti hummutteleen. mä jäin kotiin. kylhä mieki voisin johkai lähteä mut ei kukaan kysyny mua. en mä kelpaa. oon surkea. epäonnistunut luuseri. "
Kotonakin on hauska viettää launtaita. Itse olen käynyt esim. baareissa ja täytyy myöntää ettei siellä aina hauskaa ole ja seuraavana aamuna olen masentunut. Vietän itsekin monet lauantait kotona.
Mainitsit myös että sinut valittiin viimeisenä jalkapallojoukkueeseen. Ei kaikessa voi menestyä, olet varmasti hyvä jossain toisessa lajissa. Minutkin valittaisiin luultavasti viimeisenä koripallossa, mutta ei se haittaa.
Kyllä se siitä. Sinulla on vielä elämä edessä. Ehdit tehdä vaikka mitä. Pää pystyyn ja tsemppiä!
Siis mulla on ihan sama tunne kuin sulla:EKAKS IHMISET PITÄÄ MUA OK TYYPPINÄ MUT SIT NAKSAHTAA JA NE PITÄÄ MUA KUMMALLIENA niin ainakin ajattelen myös itse.Tuntuu kuin olisin lukenut itsestäni kun kirjoitit.